164. Kuolinpesä, perikunta ja perunkirja

28.12.2023 Tänään kirkastin itselleni jälleen näitä käsitteitä ja mietin mitä kaikkea pitää vielä tehdä, mitä kaikki oikein lopulta maksaa ja kuinka kauan tämä prosessi kestää?

Tilastokeskus: ”Kuolinpesä on vainajan omaisuus varoineen ja velkoineen ennen perinnönjakoa. Samaan oikeudelliseen muotoon kuuluu perikunta, joka tarkoittaa kuolinpesän osakkaita.” https://www.stat.fi/meta/kas/kuolinpesa.html

Verottaja: ”Perukirja on luettelo vainajan varoista ja veloista sekä perillisistä eli kuolinpesän osakkaista. Perukirja on myös veroilmoitus, jonka perusteella laskemme perintöveron jokaiselle perilliselle.” https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perunkirjoitus_ja_perukirj/

Hillitön määrä käsitteitä ja lakitekstiä. Oikeuksia ja velvollisuuksia. Mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä, ilman valtakirjaa tai valtakirjan kanssa. Saanko vai enkö saa? Tarvitsenko perikunnan valtakirjan, hoitaakseni äitini asioita – kyllä tarvitset…Teenkö siis valtakirjan itselleni, itseltäni?? WTF..

Aha, tämä minun case on hieman erilainen, olen ainokainen.

Virkatodistus sen todisti aikoinaan isäni osalta ja nyt myös äitini osalta. Evlut srk, hintaan 60 euroa. Isävainaa sai 17 vuotta sitten saman dokumentin hintaan 13,40 euroa. Minun oma elossaolotodistus, DVVstä 10 euroa. Hautauslasku srk 640 euroa, sisältäen haudan aukaisun, kiinni laiton. Kiven siirtäminen 150 euroa. Isävainaalla 356,55 euroa. Hautapaikka ostettiin isän kuollessa, hintaan 40 euroa, 2056 vuoteen asti. Hautaustoimiston lasku isävainaan aikana oli 1297,80 euroa ja nyt äidin kohdalla 1770 euroa, josta hyvitystä 88,50 euroa, toimituksesta unohtuneista kantajista. Yllätys kappelilla, hautauspäivänä – minä, kaksi tytärtäni, tätini, pappi ja suntio kannoimme ja laskimme äidin hautaan. Molemmilla vanhemmillani järjestelyistä vastasi sama hautaustoimisto. Minä markka ajan lapsena, käännän vielä isot summat markoiksi, jotta tajuaisin paremmin rahan arvon. Pelkästään hautaustoimiston kulut isävainaan osalta rapiat 7700 markkaa ja äitivainaan osalta rapiat 10000 markkaa.

Joo, ajat muuttuu Eskoseni – ja hinnat kans. Ehkäpä hintoja kannattaisi kilpailuttaa etukäteen, mutta surun keskellä asia ei tule edes mielen viereen ja niin kävi kyllä allekirjoittaneellekin.

Riippuu tietysti myös siitä, mitä ostaa ja kuinka paljon kutsuu vieraita muistotilaisuuteen ja minne. Isävainaa haudattiin perinteisin menoin ja suuri suku oli mukana saattamassa – niin oli silloin tapana – tarjoiluidenlasku muistotilaisuudesta tuolloin 1682 euroa. Äitivainaa haudattiin vain lähimpien läsnä ollessa, muistotilaisuus pidettiin luonani, joten tarjoiluiden hinnaksi muodostui vajaat 200 euroa. Korona-aika toi tullessaan hyvän uuden käytännön, ainakin minun mielestäni, tuo vain lähimpien läsnä ollessa on tervetullut suuntaus.

Sanonta ”melko kallista – elämä on” häviää kyllä kirkkaasti sille mitä kuoleminen maksaa nykyään.

Entäpä mitenkä meni pankkien kanssa – minäpä kerron. Äitivainaalla oli paikallisessa pankissa tili, niin tai no kaksi tiliä – käyttötili ja etutili. Olin hoitanut äidin asioita pankissa, edunvalvontavaltuutuksen alkamisesta asti, siis kevät 2019. Kun äiti kuoli, lopsahtivat tilit kiinni ja sovin pankin kanssa toimintamallista, miten saisin lähetettyä laskut pankkiin ja mitä muita dokumentteja he tarvitsisivat. Lähetin äidin virkatodistuksen (jossa näkyy siis myös perikuntatieto – minä) ja oman elossaolotodituksen. No, nyt he sitten maksavat äidin laskut kappalehintaan 3,40 euroa. Joo ja minä maksoin vuosikaudet ne ilmaiseksi… Tämä pankki puolestaan lähetti äidin kuolinpäivän tilien saldotiedot, kuten kuuluukin.

Mutta se pankki, jossa äiti on asiakasomistajana, ei lähettänytkään dokumentteja. Menin sitten niitä hakemaan ja kun ihmettelin asiaa, minulle kerrottiin, että heillä ei ole ollut äidin osoitetietoja – ja katin kontit. Kun sain tarvittavat dokumentit ja ajoin kotiini, soitin tämän pankin pääkonttoriin ja kerroin, mitä oli tapahtunut ja vaadin selitystä. Tovin he tonkivat vanhoja asiakirjojaan, kunnes virkailija kertoi minulle puhelimessa, että osoitetieto oli jäänyt kirjaamatta äidilleni, kun olin toimittanut pankkiin vahvistetun edunvalvontavaltakirjan, huhtikuussa 2019 – ja katin kontit. Olisihan heillä ollut siellä minun yhteystiedot – miksipä eivät soittaneet ja kysyneet, mihin osoitteeseen kyseiset dokumentit lähetetään?? Väistämättä tulee mieleen, että kuinka monen muun mummon ja paapan jälkeläisille jää ilmoittamatta kuolinpäivän tilitiedot ja osakkuudenomistajatieto? Onko toiminta systemaattista vai sattuiko taas vahingossa juuri minun äidin osalle tämä virhe? Luotto meni kyllä tähän instanssiin ja annoin kyllä taas rakentavaa palautetta. Kyllä meiltä kuolinpesän osakkailta vaaditaan kaiken maaliman todistuksia ja olemaan erityisen huolellinen, asioiden hoidossa, mutta mitäpä tekee sillä aikaa pankki?? Toivottavasti tämä oli se paljon puhuttu ”yksittäistapaus”. Olkaapa tarkkoina ja kyselkää missä pankissa läheisillänne on tilejä, koska niistä ei välttämättä saakaan tietoa, kuten laki velvoittaa..?

Perunkirjan teen itse. Tein sen myös isäni jälkeen. Perunkirjoitustilaisuus pidetään taas täällä minun luona ja pyydän siihen mukaan kaksi uskottua miestä – todistajaa, jotka todistavat dokumentit oikeiksi ja tilaisuuden pidetyksi, allekirjoituksillaan.

Verottaja: ”Perunkirjoitus täytyy pitää 3 kuukauden kuluessa kuolemasta.”
DVV: ”Perukirjan osakastietojen vahvistus. Voit hakea meiltä vahvistuksen sille, että perukirjaan on merkitty oikeat henkilöt kuolinpesän osakkaiksi. Osakastiedot vahvistetaan väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavissa olevan selvityksen perusteella. Vahvistuksen hakeminen ei ole pakollista.” Käsittelyaika 4 viikkoa ja hinta 95 euroa, jos osakkaana vain rintaperilliset. En ajatellut tarvitsevani vahvistusta DVVltä. Perunkirja tulee toimittaa kotikunnan verovirastoon. Sen voi nykyään tehdä myös verkossa. Olen kuitenkin ajatellut olevani konservatiivinen ja menen viemään se itse ihan perille asti.

Verottaja: ”Perukirjan käsittely Verohallinnossa kestää keskimäärin 6–12 kuukautta.”

Kun Perukirja on sitten about ensi kesänä/syksynä vahvistettu, voin käydä sulkemassa äidin tilit. Joo, eipä sieltä käteistä tule, saattaapa jopa olla, että joudun maksajan rooliin, kun en ole vielä selvittänyt, mitä maksaa tilien ylläpito vuoden ajalta, kuoleman jälkeen? Ja tuon omistaja asiakkuuden kanssa häätyy vielä miettiä, alanko siihen ollenkaan…

Kiinteää omaisuutta äidiltä jäi kesämökin puolisko, joten se on se mikä minulle jää ja luulenpa, että verottaja ei minua perintöveromaksulapulla nyt muista ja hyvä niin. Perintöveroa ihan kiitettävästi maksoinkin aikoinaan, isäni jälkeen. Perintöverolakiuudistus vuonna 2017 sai aikaan sen muutoksen, että enää ei verottajalta voi hakea takaisin liikaa maksettua perintöveroa, jos esimerkiksi kiinteistön arvo on arvioitu yläkanttiin perunkirjassa ja sitten myynti ei toteudukaan perunkirjan arvolla. Liikaa maksettua perintöveroa saa verottajalta takaisin vain pääomatulosta ja sitähän meikäläisellä ei ole. Kiinteistön myymisen jälkeen on viisi vuotta aikaa ”lypsää” liikaa maksettu takaisin pääomatulona, jonka jälkeen sitä ei enää voi tehdä.

Joo, kyllä sillä minun aikoinaan maksamalla perintöverolla, jota en pääomatulona takaisin saa, voi valtio ostaa vaikka kaivoja Timbuktuun, koska eihän sitä rahaa ainakaan meidän omien vanhojen eteen käytetä.

Joo, oishan se tuo perunkirja jo tuossa valmiina, mutta sen verran minä oon tässä viime vuosina viisastunnu, että ennen määräaikaa en sitä etiäpäin laita – kiusallakkaan…