123. En tee tätä rahasta..

24.4.2023 Ahdistus..

Luovuuden tuskaa, ahdistusta ja ajatuksia siitä, heittäiskö kinttaat tiskiin.?

Puputerapia on tullut määränpäähänsä (ainakin luulen niin) ja nyt haluan tämän projektin valmiiksi ja ”pois silmistä”. Se vaatii kuitenkin vielä yhden kerran asioiden vatulointia, jokaisen pupun kanssa erikseen ja se tuntuu nyt ahdistavalta. Kaksi pupua on vasta ”avattu” tekstein ja pupujahan synty sitten yli 20. Pakko tämä nyt kuitenkin on tehdä, että tästä pääsee sitten yli. 

Lupeissa on pupunäyttely, syksyllä..

Lisäahdistusta aiheuttaa tuo ”kirja aihio”, kun se tuossa silmissä odottaa oikolukua ja tuntuu tosivaikealta aloittaa. Onneksi olen saamassa apua lukemiseen, ystävältä ❤

Mutta kuka kustantaisi kirjan?

Välillä valtaa uskon puute – onko tässä minun hommassa mitään järkeä, blogi, puput ja kirja. Haluan välittää kokemustietoa, mutta hyötyykö siittä kukkaan ? Ahistaa..

En todellakaan tee tätä rahan takia.

Tätä Muistisairaan äidin tarina -blogia on vuosien 2021 – 2023 välillä käyty lukemassa 3008 henkilön toimesta, yhteensä 8795 kertaa – kiitos ❤

Ajatuksia minulla on paljonkin siitä, miten tätä kokemustarinaa voisi vielä jakaa erillä tavoilla. Tietysti Facebook – se meidän ”boomereiden” alusta, jos tekisi sinne tarinalle oman sivuston? Entäpä sitten Instagram tai Twitteri?

Tietysti kokemustarinaa voisi käydä kertomassa livenäkin ja olenhan yhdesti jo tehnyt niin – miksei myös etänä?

Puput lähtevät maailmalle – se on selvä – tänne ne eivät jää…
Pupuista olisi ajatuksena tehdä ”kortit”, sellaiset kortit, joita voitaisiin hyödyntää vertaistukiryhmien keskustelujen avaajina, samoin kuin pupuja itseään…

Kokemustarinan markkinoinnissahan ne ovat tietysti oiva väline…

Paljon on ideoita – mutta mitä sanoo raati – kannattaako minun tätä jatkaa? Nyt olisi tarvetta palautteelle.. Palaute olis nyt tärkeää – ookko sie lukenu blogia? Joko sie oot kyllästynny tähän minun vatulointiin?

Pitäskö minun heittää kinttaat tiskiin vai jatkanko?

Kommentti blogitekstiin 7.5.2023
Sain paljon kannustavaa palautetta ja päätin jatkaa ❤ Kiitos teille kaikille, jotka palautetta minulle lähetitte ❤ Välillä usko tahtoo loppua ja silloin haluaa tietää, mitä mieltä ”raati” tästä minun touhusta on…

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

4 vastausta artikkeliin “123. En tee tätä rahasta..

  1. Kyllähän sinä sen loppuun viet. Tottakai.
    Ihanat puput ja tarinasi olen lukenut kannattaa julkaista. Terkkuja Carola

    Tykkää

  2. Hei,

    Ehdottomasti kannattaa jatkaa. Pupujutut ja kaikki nuo sinun ideat kuulostavat ihanilta. Jaksaa, jaksaa…
    Kaikki me omaishoitajat ja kotona muuten vaan hoitajat kaipaamme vertaistemme tarinoita, jos niistä löytyisi itsellekin joitain vinkkejä kotona jaksamiseen. Minä ahmin kaikki mahdolliset kirjat ja kanavat omaksi tuekseni ja tämä sinun blogi kuuluu luettavien joukkoon.
    Kannustan sinua jatkamaan ja suuret kiitokset tähän astisista. Kun sinä jaksat niin minäkin jaksan. Hyvää kevättä ja tulevaa Vappua! ❤️
    T. Pirjo

    Tykkää

Jätä kommentti