”Omaishoitajat – kameleontit, durasell puput 2023”
Puput kertovat muistisairaan äitini ja minun kokemustarinaa, hänen rinnalla kulkijana. Sitä, kuinka monena lähi-ihmisen ja omaishoitajan täytyy olla. Muuntautumiskykyinen ja alati valmiusasemassa 24/7, valmis uhraamaan kaiken energiansa ja oman aikansa toisen ihmisen puolesta. Jokaisella pupulla on oma tarina kerrottavanaan – osa pupuista on tekijöitä, osa heistä kertoo tunnetiloista.
1. Hyä
Hyä on kuin enkeli – liian kiltti, ei osaa sanoa ”EI” ja luulee, että saa siitä hyvästä kantaa sädekehäänsä ylpeästi. Hyä on se joka matkan alussa päättää kulkea rinnalla, hoivata, huolehtia, auttaa ja tukea, tehdä kaiken, minkä osaa ja voi, että muistisairaan äitipupun elämä olisi turvallista ja niin hyvää kuin mahdollista – loppuun asti. Hyällä ei ole sisaruksia, hänen on seisottava päätöksensä takana, eikä hän voi luovuttaa ja pistää päätään pensaaseen, on pakko jaksaa, kuin durasel, vaikka patteri ehtyy. Hän yrittää kaikin tavoin tulla hyväksytyksi, niin äitipupun, kuin sukulaispupujen ja pupuyhteiskunnan silmissä. Hän ei tiedä, kuinka pitkäksi matka muodostuu, eikä sitä, kuinka monta mutkaa matkan varrella tulee olemaan. Hyä luulee, että sädekehä auttaa ja kun hän on kiltti ja tunnollinen, hän saa äänensä kuuluviin ja kuopat silottuvat ja mutkat suortuvat. Voi, raukkaparka, erehtyi.
www.muistisairaanaidintar.com
2. Taakka
Taakka on toimelias. Hän kantaa taakkaa, paitsi käsissään, myös sydämessään. Hän on se, joka käyttää äitipupun ostoksilla, niin kauan kuin äitipupu pystyy itse päättämään, mitä ostaa ja mitä tarvitsee. Kun äitipupu ei enää osaa, eikä voi, Taakka huolehtii hänen puolestaan, että jääkaapissa on ruokaa.
Taakka kantaa kotikoloon niin aamupalatarpeet, kuin lounaat ja päivällisaihiot, unohtamatta välipaloja ja iltapaloja. Perunoita, porkkanoita, kurkkua ja salaattia. Taakka ostaa ja kantaa, syötävää ja juotavaa, hän huolehtii, että kotikolossa on pesuaineita, wc paperia ja muuta tarpeellista. Väsymättä Taakka loikkii kaupasta toiseen ja toimittaa tarvittavia tavaroita kotikoloon, olipa pyhä tai arki, kesä tai talvi, aamu tai ilta, Taakka on koko ajan varmistamassa äitipupun selustaa ja hänen tarpeitaan. Taakka on oikea durasel ja kaikesta touhusta huolimatta, hän on alati huolissaan siitä, onko muistanut tehdä kaikkensa?www.muistisairaanaidintar.com
3. Kokki
Kokki on se, joka valmistaa, evästä äitipupulle. Kokki pesee ja kuorii perunat ja porkkanat ja valmistaa salaatit. Hän keittää, paistaa, leipoo, vispaa ja siivilöi. Hän tekee aamupuurot, lounaat, välipalat, päivälliset ja iltapalat. Kokki kokkaa joka päivä, pyhänä ja arkena ja valmistaa ateriat myös juhlaan.
Tarvittaessa Kokki myös tarjoilee, jos ulkopuolista apua ei ole saatavilla. Kokki huolehtii, että keittiöön ei jää puukkoja tai muita teräaseita näkösälle, ettei äitipupu vain vahingoittaisi niillä itseään – äitipupu kun ei ymmärrä enää varoa.
Kokin tehtäviin kuuluu myös varmistaa, että jääkaapissa on vain syömäkelpoista ruokaa. Hän kerää pois kaikki ne tuotteet, jotka ovat vanhentuneet tai muuten menneet pilalle. Kokki varmistaa, että kaikki, jotka äitipupun ruokahuoltoon osallistuvat, tietävät, mitä on tarkoitus tarjota tänään äitipupulle lounaaksi tai päivälliseksi – aina se ei vaan onnistu ja siitä Kokki tulee surulliseksi.
www.muistisairaanaidintar.com
4. Piika
Piika on vauhdissa arkena ja pyhänä. Hän kerää likaiset tekstiilit, lajittelee ne pyykkiin, pesee ja ripustaa kuivumaan.
Hän viikkaa ja mankeloi ja neuloo napin, jos se on paidasta irronnut tai parsii sukan, jos siinä on reikä.
Piika huolehtii, että äitipupulla on aina puhdasta, ehjää ja lämmintä päällepantavaa.
Piika huolehtii paitsi äitipupun vaatteet, myös hänen kotikolonsa tekstiilit. Lakanat, tyynyliinat, verhot ja viltit.
Tekstiilihuolto on Piika pupun hommaa.
Kun äitipupun tekstiilit on huollettu, Piika loikkii omaan kotikoloonsa ja pesee omat nuttunsa. Aina tuntuu olevan jotain pestävää..
www.muistisairaanaidintar.com
5. Kylvettäjä
Kylvettäjä tulee kerran viikossa, yleensä viikonloppuisin. Hän riisuu äitipupun ja ojentaa tälle saunatakin ja pyyheliinan.
Kylvettäjä suojaa äitipupun korvat pumpulilla, koska niihin ei saa mennä vettä. Sitten mennään saunaan. Siellä löylytellään ja vihdotaan. Äitipupu on innoissaan, siitä on kiva heittää kiukaalle vettä.
Sitten Kylvettäjä pesee äitipupun sienellä ja saippualla. Hän porstaa selän ja varpaiden välit ja tietysti myös laittaa shampoota tukkaan ja varoo, ettei sitä mene silmiin. Äitipupu nauttii. Pesulla käynti on mukavaa.
Kun äitipupu on saunanraikas. Kylvettäjä vie pesulle myös hänen hampaat ja silmälasit. Kylvettäjä harjaa hiukset ja laittaa puhdasta päälle.
Äitipupu ei tykkää käydä suihkussa, pesulla ulkopuolisten kanssa, vaan hän haluaa Kylvettäjän. Nyt on äitipupun taas hyvä olla.
www.muistisairaanaidintar.com
6. Tukka
Tukan tehtävänä on kauneudenhoito. Hän värjää äitipupun hiukset, leikkaa ne ja pyörittää tarvittaessa rullalle.
Tukan tehtäviin kuuluu myös kaikenlainen rasvaaminen ja ihonhoito. Hän rapsuttaa jalkapohjat ja lakkaa kynnet. Joskus hän voi sipaista hieman huulipunaakin.
Tukan tehtävä on loihtia ympärilleen kauneutta ja hyvää mieltä. Hän yrittää tehdä parhaansa, että äitipupu tuntisi itsensä hyvinvoivaksi ja huolitelluksi.
Korut kuuluvat hänen toimenkuvaansa ja onkin tärkeää, että hän huolehtii äitipupun rakkaan ja tärkeän timanttirannekkeen (hälytysnappi) paikoilleen, kun se on pesun ajaksi otettu pois kädestä.
Tukka tarkistaa, että kuulolaite on hyvin ja silmälasit suorassa ja että taskussa on nenäliinoja.
Nainen on aina nainen, vaikkei muistaisi. www.muistisairaanaidintar.com
7. Siivo
Siivo siivooaa, päntiönhän. Se on hänen hommansa. Hän tiskaa astiat ja pyyhkii pöydät. Pesee hellat, uunit ja ikkunat.
Hän luutuaa lattiat ja laasee porstuan. Siivo pessee sen vessanpöntön kauluksenki, sen, joka ei muille kuulu.
Siivo kerrää roskat ja viepii ne ulos. Hän imuroi ja tuulettaa. Siivo tamppaa matot ja ulkoiluttaa petivaatteet. Hän pyyhkii pölyt ja pitää järjestystä yllä äitipupun kotikolossa ja pihamaalla.
Siivous on tärkeää, Siivo tietää, että se on hygieniaa. Siivon jatkuvalla työpanoksella varmistethan se, etteivät mitkhän virukset ja muut basiliskot tai muut koronat hyppele kiusantekhon, äitipupun kotikolhon.
www.muistisairaanaidintar.com
8. Talkkari
Talkkari huolehtii äitipupun kotikolosta. Hän korjaa, maalaa ja kunnostaa. Talkkari sahaa polttopuut, haravoi pihan, leikkaa nurmikon ja talvella hän huolehtii lumitöistä.
Talkkari ilmoittaa vesimittarin lukeman ja vaihtaa kiuaskivet. Hän huolehtii äitipupun ajoneuvon huollot ja katsastukset.
Talkkari vaihtaa lamput ja patterit. Hän säätää telkkarit ja puhelimet. Talkkari on vastuussa siitä, että jääkaappi pysyy kylmänä ja pakaste jäässä.
Tarvittaessa Talkkari rakentaa luiskat ja rampit ja asentaa kaiteet ja aidat. Hän turvaa äitipupun kulkemisen rollaattorilla ja asentaa ripoja sinne, missä niitä tarvitaan.
Talkkari tarkastaa katot ja huolehtii, että nuohooja käy, hän pudottaa saunan lauteet lähemmäs lattiaa, että äitipupu pääsee vielä löylyttelemään. Talkkari on arjen sankari, hän on mahdollistaja, joka turvaa äitipupun kotona asumisen.
www.muistisairaanaidintar.com
9. Liikuttaja
Liikuttaja huolehtii äitipupun päivittäisestä liikunnan tarpeesta. Hän jumppauttaa käsiä ja jalkoja. Nostaa ylös vuoteesta ja opettaa kaiteiden käyttöä.
Liikuttaja näyttää miten rollaattori kulkee ja mistä sitä ohjataan. Hän vie äitipupun lenkille ulos aurinkoon.
Liikuttaja vie äitipupun metsään ja mökille. Hän hankkii apuvälineitä, joita liikkumiseen tarvitaan.
Liikuttaja on kova liikkumaan myös itse. Hän liikuttaa itsensä äitipupun luokse, monta kertaa päivässä, joka päivä. Viikonloppuisin hän liikkuu kotikolossa, milloin minkäkin tekemisen tähden.
Liikuttaja on oikea durasel. Ilman hänen liikettään ei mikään muukaan liikkuisi. Hän turvaa äitipupun arkea, liikuttamalla kaikkia muita ympärillään ja saa aikaan liikettä niveliin.
Liikuttava liikuttaja…www.muistisairaanaidintar.com
10. Hoitsu
Hoitsu vastaa äitipupun lääkehuollosta, vaikkei hän ammattilainen olekaan. Hoitsu hakee lääkkeet apteekista ja annostelee ne dosettiin.
Äitipupulla on paljon erilaisia lääkkeitä, koska hänellä on paljon erilaisia sairauksia. Niihin kaikkiin on oma lääkkeensä, erilaisia ja erikokoisia pillereitä.
Äitipupulla on vaikea niellä ja niinpä Hoitsu huhmaroi lääkkeet ja syöttää ne äitipupulle viilin voimalla – sitä on helppo niellä. Hoitsu on saanut lääkäriltä luvan, että hän saa murskata lääkkeet. Parempi niin, kuin jättää lääkkeet kokonaan antamatta.
Hoitsu huolehtii myös vitamiinit – D ja kalkki ja B12 ja mitä näitä nyt onkaan. Aamulääkkeiden jälkeen menevät vitamiinit. Päivälääkkeitä äitipupulla ei ole. Illalla annetaan iltalääkkeet.
Vaikka Hoitsun kotityö on jo päättynyt, niin edelleen hän ostaa ja vie äitipupun lääkkeet palvelutalolle.
www.muistisairaanaidintar.com
11. Olematon
Olematon on hän, jonka mielipidettä ei kuulla. Olematon yrittää kertoa kaikille, että hän on tuntenut äitipupun koko elämänsä ja että hän tietää, että äitipupu ei ole kunnossa ja ettei hän pärjää ilman Olemattoman apua.
Olematon yrittää ottaa vastuuta äitipupun pärjäämisestä ja huolehtia, että äitipupu selviäisi päivästä toiseen.
Olematon kuljettaa äitipupua lääkärin luona, muttei lääkäri auta, koska äitipupulla on itsemääräämisoikeus ja äitipupu saa kakkia ja pissiä kotikolonsa lattialle, jos niin haluaa. Itsemääräämis-oikeus antaa äitipupulle oikeuden tehdä niin kuin hän tahtoo, vaikkei enää ymmärrä tekemiensä seurauksia, saatikka tietäisi omaa tahtoaan. Äitipupu saa jopa äänestää, kun pupuyhteiskuntaan valitaan uusia toimijoita.
Olematon yrittää saada yhteiskunnan apua, mutta kukaan ei kuule hänen huoltansa. Olemattoman mielipiteillä ei ole merkitystä, ei painoarvoa – ei mitään sananvaltaa. Olematon on kuin tapetti, joka sulautuu seinään, kukkapurkin takana.
www.muistisairaanaidintar.com
12. Raivo
Raivo on se, jonka pinna palaa tähän byrokratiaan, jota vanhustenhoidossa ja hoitoon pääsyssä tässä pupuyhteiskunnassa harrastetaan.
Raivo on oikea taistelija. Hän ei anna periksi tuumaakaan, vaikka koko ajan on joku työntämässä kapuloita rattaisiin.
Raivo puolustaa äitipupun oikeuksia ja yrittää saada hänelle parasta mahdollista hoitoa. Raivo selvittää miksi jokin asia ei toimi niin kuin pitäisi ja hän puuttuu epäkohtiin, jotka hän näkee tai kokee.
Raivo on lukenut oikeusoppia ja hän tietää, mitä tukia ja apuja äitipupulla on oikeus saada ja mitä ne maksavat. Eikä hän katso kauniisti perusteettomia laskuja tai hoitamatta jätettyjä asioita.
Raivo antaa palautetta ja kehittämisideoita, hän kirjoittaa muistutuksia ja kanteluita ja vaatii kirjallisia vastineita.
Raivo ei ”herroja” kumartele, jos tietää olevansa oikeassa. Hän taistelee äitipupun puolesta, jommankumman viimeiseen hengenvetoon asti.
www.muistisairaanaidintar.com
13. Bloggari
Bloggari kirjoittaa äitipupun tarinaa blogiksi, kokemustarinaa, siitä mitä on kulkea muistisairaan äitipupun rinnalla.
Bloggari kertoo kaiken, alusta loppuun saakka. Hän ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, hän haluaa vain nostaa asioita päivänvaloon, jotta niistä keskusteltaisiin.
Hän on kirjoittanut toistasataa artikkelia, joissa hän kertoo äitipupun arjessa selviämisestä, hänen avustamisestaan ja siitä mitä tapahtui, kun äitipupu ei enää selvinnyt kotikolossaan, edes tuettuna.
Bloggari ottaa kantaa ja kommentoi tämän päivän vanhustenhuollon asioita ja ehdottaa keinoja toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.
Bloggari on se, joka lähettää viestiä vanhusasiavaltuutetulle, kansanedustajille ja hyvinvointialueiden virkamiehille. Hän yrittää saada äänensä kuuluviin joka tuutista, jotta muistisairaiden asiat saataisiin paremmalle tolalle pupuyhteiskunnassa. www.muistisairaanaidintar.com
14. Edukas
Edukas on hän, jolla on allekirjoitettu paperi. Edunvalvontavaltuutettu. Asia on sovittu ennakkoon ja äitipupu on itse halunnut niin. Lääkäri on puoltanut ja Maistraatti vahvistanut asian.
Hän on terveysasia-, talous- ja omaisuudenhoitaja. Hän vastaa hakemuksista ja asioi puolesta. Edukas lähettää kirjepostia, koska hänellä on vain paperi – ei suomi.fi valtuutusta.
Edukkaan muistilista on piiiitkä ja hänen täytyy tehdä kovasti töitä, että saa kaiken rullaamaan, ilmaiseksi, koska palkkio valtuutetun työstä on todella piiiiieni, mutta aikaa työn tekemiseen kyllä kuluu melko paljooon…
Edukkaan on osattava paljon asioita, jotta voi hoitaa valtuutetun virkansa. Hänen tulee olla 24/7 saatavilla, puhelimessa tai sähköpostissa ja hänen pitää tietää terveysasioista, lääkkeistä, kirjanpidosta, verotuksesta, tuki- ja kiinteistöasioista, pankkiasioista ja kaikesta siitä byrokratiasta, mitä pupuyhteiskunta hänen eteensä heittää.
www.muistisairaanaidintar.com
15. Muuttaja
Muuttaja muuttaa äitipupun palvelukoloon, intervallijaksolle, arvioitavaksi. Jakson päätyttyä hän muuttaa äitipupun takaisin kotiin. Sama toistuu monta kertaa, koska arvioijapuput eivät osaa tehdä päätöstä siitä, pärjääkö äitipupu kotonaan vielä vaiko eikö ja taas arvioidaan uudestaan. Kun sitten tulee jo hätä, muuttaja muuttaa äitipupun pikaisesti palvelukoloon. Muuttaja muuttaa äitipupulle tarpeelliset tavarat hänen koloonsa, palvelukolossa. Sen jälkeen Muuttaja tyhjentää kotikolon tavarat, huonekalut, viherkasvit, liinavaatteet, taulut, koriste-esineet ja kaiken sen, mitä äitipupu on isäpupun kanssa 40 vuotta kotikoloon tallettanut, koska kotikolo on myytävä. Ei ole helppo rasti Muuttajallakaan. Hän tekee sen kuitenkin, vaikka hänen sydämensä itkee.
www.muistisairaanaidintar.com
16. Nuuppo
Nuuppo on hän, joka kaikkensa antaneena ja äitipupun vihdoin 24/7 hoitoon saaneena, pysähtyy väsyneenä, taistelun päätteeksi, makaamaan ja miettimään, mitä nyt tapahtuu?
Nuupon kurkkua kuristaa piikkilanka ja hän on kuin ”seinään juossut” – väsynyt, rähjääntynyt, pyörällä päästään ja samalla niin helpottunut siitä, että äitipupu on nyt turvassa.
Nuuppo on alakuloinen, hän on riutunut, jopa sairaanloinen ja niiiin väsynyt, mutta kuitenkin helpottunut – mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?
Nuuppo on tehnyt sen mitä on voinut ja osannut, jotta äitipupulla olisi ollut hyvä olla kotikolossa, mutta miksi hänen ajatukset syyttävät häntä siitä, että hän luovutti, ettei hän jaksanut enää, ei osannut – olisiko kuitenkin vielä pitänyt yrittää jaksaa??
Nuuppo on niin surullinen ja niin iloinen, tällä luopumisen hetkellä hän ei tiedä tekikö oikein vaiko väärin?
www.muistisairaanaidintar.com
17. Sumu ja Remu
Kun äitipupu on vihdoin päässyt turvaan palvelukoloon, Sumun takki on tyhjä ja pää on kuin pilvessä, sumuisessa pilvessä.
Mikä taistelu ja ”Sumu” selvisi voittajaksi. Vaan voittiko hän sittenkään?
Äitipupun lemmikki Remu vierellään hän istuu ihmettelemässä tilannetta – aika on pysähtynyt. Enää ei tarvitse loikkia kolosta toiseen hoitamassa äitipupun asioita ja turvaamassa hänen jokapäiväistä arjessa pärjäämistään.
Mitä nyt tapahtuu?
Ajatukset sinkoilevat sinne tänne ja Sumu vaan istuu, eikä saa mitään aikaiseksi, uskollinen Remu vierellään.
Sumu on helpottunut siitä, että hän hoisi äitipupun kunnialla loppuun asti. Hän on ylpeä siitä, että teki niin. Kuitenkin hän on surullinen, koska kaikki on nyt ohi, peruuttamattomasti.
Päivääkään hän ei vaihtaisi pois…www.muistisairaanaidintar.com
18. Varjo
Äitipupun päästyä palvelukoloon, ”Varjo” tajuaa, kuinka paljon tyhjää aikaa hänellä nyt onkaan.
Hän vain keinuu ja keinuu, päivästä toiseen. Nyt ei ole kiire minnekään.
Varjo ottaa lisää vauhtia ja varjo seuraa, kun hän keinuu eessuntaas. Muistot äitipupun arjen turvaamisesta kulkevat hänen mukanaan, kuin varjot.
Ahdistaa, masentaa, hän syyttää itseään, tekikö oikein vaiko väärin?
Varjo miettii, mitä virkaa hänellä enää on? Hän on tehnyt pupuyhteiskunnalle pitkän päivätyön, antanut kaikkensa ja kaiken aikansa, jotta äitipupu voisi asua kotikolossaan mahdollisimman pitkään.
Millä Varjo nyt täyttäisi päivänsä?
Varjon pää on tyhjä ja hän vain keinuu ja keinuu ja kuulee korvissaan laulunsanat:
”Joka keinussa jumalten keinuu, väliä taivaan ja helvetin heiluu..” – sitä hän on tehnyt vuosikaudet…
www.muistisairaanaidintar.com
19. Kuoma ja Kyynel
Onneksi on ollut ystäviä ❤ Ystäviä, jotka ovat kuunnelleet ja tukeneet. ”Kyynel” on saanut kertoa surunsa ystävälleen ”Kuomalle”. Kuoma on häntä halannut ja ymmärtänyt.
Kyynel vain istui ja itki. Päivästä toiseen. Kuoma kehotti häntä menemään puputohtorin vastaanotolle ja kertomaan tohtorille tilanteestaan ja Kyynel uskoi ystäväänsä Kuomaa.
Kun tohtori kyseli, missä vika, niin Kyynel kertoi itkien tohtorille, että hän on ihan loppu. Ja niin puputohtori kirjoitti hänelle lomaa ja antoi lääkkeitä.
Kyynel ei ollut muistanut huolehtia itsestään, huolehtiessaan äitipupun hyvinvoinnista ja oli päästänyt itsensä todella huonoon kuntoon, sekä fyysisesti, että henkisesti.
Onneksi puputohtori ymmärsi ja sanoi, että nyt on Kyyneleen aika pyyhkiä silmänsä ja levähtää ja avata sitten silmänsä uuteen aikakauteen. Siihen aikaan, jossa Kyynel huolehtii vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan..
www.muistisairaanaidintar.com
20. Kaikenmyyjä
”Kaikenmyyjä” astuu esiin. Vaikka on vaikeaa, hänen on siirrettävä tunteensa sivuun, nieltävä kyyneleensä ja alettava myymään tavaraa.
Äitipupun kotikolo on tyhjennettävä ja myytävä. Äitipupun ajoneuvo on myytävä. Äitipupun huonekalut, kipot ja kupit on myytävä. Koko äitipupun elämä on kaupattava, koska äitipupu tarvitsee paljon oravannahkoja, jotta pystyy asumaan palvelukolossa.
Kaikenmyyjä kampaa tukkansa, pukee nätin mekon päällensä, kuivaa silmänsä ja niistää nenänsä ja alkaa töihin. Myyntitöihin.
Palvelukolossa asuminen on kallista. Eikä Kaikenmyyjä tiedä, kauanko äitipupu siellä asuu – kuukausia vaiko vuosia?
Vaikka hänen sieluaan korventaa ja itku polttaa hänen silmiään, niin hänen on tehtävä se mikä hänen on tehtävä.
www.muistisairaanaidintar.com
21. Rukous
Rukous rukoilee. Hän rukoilee äitipupun puolesta. Hän rukoilee, että äitipupu ei olisi kipeä. Hän rukoilee, että äitipupu viihtyisi palvelukolossa. Hän rukoilee, että äitipupu söisi sekä ruokansa, että lääkkeensä.
Rukous rukoilee, joka päivä, monta kertaa päivässä.
Vaan se ei auta – rukouksia ei kuulla.
Rukous yrittää rukouksissaan tehdä vaihtokauppaa – jos Rukous tekisi niin tai näin tai jos hän antaisi itseltään sen ja sen tai jos hän lupaisi sitä ja sitä, niin olisiko äitipupulla hyvä olla palvelukolossa siitä edestä…?
Äitipupu laihtuu ja kuihtuu ja hän menee yli rajan, vaikka onkin vielä täällä. Rukouksen ruokoukset eivät tehoa.
Rukous alkaa rukoilla, että äitipupu pääsisi jo pupujen taivaaseen, mutta Rukouksen rukouksiin ei vastata.
Rukouksen rukoukset eivät tehoa. Aamen.
www.muistisairaanaidintar.com
22. Omatunto
Teinkö oikein, vaiko väärin? miettii ”Omatunto” ja puntaroi päätöksiään, vaakakupit heilahdellen.
”Omatunto” on kovettanut sielunsa ja hänen sydämensä on muuttunut harmaaksi. Hänen ajatuksensa kallistelevat puolelta toiselle.
Toisella hetkellä ”Omatunto” kokee tehneensä hirveän virheen ja soimaa itseään siitä – soimaa sitä, ettei hän enää jaksanut ja osannut hoitaa äitipupua. Hän soimaa itseään siitä, että vei äitipupun palvelukoloon.
Toisella hetkellä ”Omatunto” tuntee ylpeyttä siitä, että toimi tilanteessa aivan oikein ja kiittelee itseään siitä, että taisteli äitipupun puolesta loppuun asti, niin kovasti, että sai kuin saikin äitipupun lopulta 24/7 hoitoon.
Toisessa vaakakupissa on kuitenkin hänen oma elämänsä ja toisessa taas äitipupun elämä.. Saako hän koskaan kuppeja tasapainoon?
Miksi hän kärsii omantunnon tuskista?www.muistisairaanaidintar.com
23. Suru
”Suru” on niin surullinen. Äitipupun puputohtori on sanonut, että ”alamme pikkuhiljaa siirtymään äitipupun saattohoitovaiheeseen”.
Suru itkee ja suree. Hän miettii taukoamatta äitipupua ja jo aiemmin kuollutta isäpupua. Hän suree kotikoloa ja kaikkea siellä. Kaikkea sitä, mitä hän joutui tekemään, myydessään kotikolon.
Hän itkee ja suree, esineitä, asioita ja muistoja. Sitä, että yhteistä tulevaisuutta ei enää ole – se meni jo. Suru muuttuu mustaksi surressaan. Hänen sydämensä on rikki.
Suru on niin surullinen, päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja vuodesta toiseen. Suru pelkää puhelinta. Sitä että se soittaa suruviestiä..
Suru itkee itsensä uneen ja puhelua ei kuulu. Äitipupu ei halua lähteä – vaikka lääkäri on niin määrännyt. Suru suree itsensä sairaaksi, jo etukäteen, vaikka tietääkin, että äitipupu on vielä täällä…
www.muistisairaanaidintar.com
24. Kajo ja Valo
Helmikuun auringon ensisäteiden myötä, pitkän ja raskaan kaamoksen jälkeen, hyppivät hangelle ”Kajo” ja ”Valo”, rintarinnan. Puputerapian aloittanut parivaljakko..
Mielenterveyspäivänä, alkoi auringon kajo ja koko ajan lisääntyvä valo, vetää minua pikkuhiljaa takaisin ”elävien kirjoille”.
Masennus, ahdistus ja itkuisuus alkoi helpottaa. Univaikeudet ja jatkuva väsymys päästivät otteestaan.
Vaikka äitipupu onkin vielä täällä, surutyö on nyt tehty – melkein valmista. Kyyneleet ovat kuivuneet. Olen saanut ymmärryksen siitä, että ”sulin käsin” en voi vaikuttaa elämään tai kuolemaan, millään tavalla.
Talutin äitipupua kädestä niin kauan kuin kykenin ja sitten tuli aika päästää irti. Vaikka äitipupu on vielä täällä, niin nyt jatkan matkaani yksin.
Äitipupu antoi minulle elämän ja aion elää sen täysillä loppuun asti ❤
25. Pupuntekijä
Puputerapian takana on ”Pupuntekijä”.
Pupuntekijä on se äitipupun rinnalla kulkenut ainokainen puputytär, joka työsti paperimassasta, muistisairaan äidin tarinan, konkreettisesti nähtäväksi ja katsomalla koettavaksi. Pupuntekijä haluaa nostaa keskusteluihin ne lähi-ihmisten kokemukset omaishoitajan arjesta. Siitä pyyteettömästä tekemisestä, johon yhteiskunta meitä velvoittaa ja johon suurin osa meistä päätyy, tavalla tai toisella. Omaishoitajia on toki muuallakin, kuin vain muistiperheissä. He tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, uhraten siihen aikaansa ja jopa koko elämänsä ❤
”OMAISHOITAJAT –
KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Pupuntekijän puput lähtevät maailmalle kertomaan tarinaa, muistisairaan rinnalla kulkemisesta. Ensimmäisen Pupunäyttelyn avajaiset olivat 21.9.2023, muistiviikolla, maailman Alzheimer – päivänä ja tästä on
hyvä jatkaa loikkien matkaa maailmalle…
www.muistisairaanaidintar.com
26. Tarinankertoja
”Tarinan kertoja” kertoo kaikille tarinansa, oman kokemuksensa. Sen, kuinka hän oli hyä ja kantoi raskasta taakkaa, turvatessaan äitipupun arkea.
Hän kertoo kuinka kokkasi, pesi pyykkiä, kylvetti, leikkasi hiuksia, siivosi, toimi talkkarina, muuttoapuna, liikuttajana ja kantoi vastuun lääkehoidosta.
Tarinan kertoja kertoo, miltä tuntui olla olematon, kun hänen mielipidettään ei kuultu. Kuinka hän raivosi ja taisteli.
Hän kirjoitti kokemansa tarinaksi – bloggasi ja toimi edunvalvonta-valtuutettuna.
Tarinan kertoja kertoo, kuinka nuupollaan hän oli, kun äitipupu vihdoin pääsi palvelukoloon. Kuinka hänen mielenterveys petti ja hän oli kuin sumussa, kuin varjo itsestään.
Hän kertoo sen, miten ystävät tukivat ja kuinka hän vuodatti kyyneleitä. Kuinka hän myi kaiken ja yritti rukoilla ja tehdä vaihtokauppaa rukouksillaan.
Tarinan kertoja kertoo, kuinka suuren surun läpikäytyään, alkoi pikkuhiljaa nähdä päivän kajon ja valon. Hän kertoo, miten tuska muuttui luovuudeksi ja miten hän alkoi taas nähdä elämässään värejä.
Kuinka monena hän joutuikaan olemaan – Kameleontti Durasel pupu ❤
27. Kaipaus
Kaipaus on se, jonka tehtävänä on säilyttää muistot sydämessään
Kaipaus on se, joka huolehtii äitipupun menehtymisen jälkeen kaikki ne asiat, jotka tulee hoitaa.
Vaikka Kaipausta itkettää, hän on rauhallinen ja tyyni – nyt äitipupun on hyvä olla, hän on päässyt isäpupun luokse.
Korppi on Kaipauksen kaveri, koska Korppi tiesi kertoa, että Äitipupun on tullut aika loikkia ikiniitylle, sinne missä porkkanoita on aina tarjolla.
Kaipaus vie haudalle ruusun ja koska on talvi, hän on pukeutunut lämpimästi. Hänellä on punaiset tossut käpälissään, samanlaiset kuin äitipupulla arkussaan.
28. Perintörinsessa
Perintörinsessa on se, joka kantaa valtikkaa ja kruunua, viitta harteillaan ja Perunkirja kädessään. Hänellä on myös valtakirja. Hänet on todistettu Pupuyhteiskunnan toimesta isä- ja äitipupun ainokaiseksi jälkeläiseksi ja niinpä hän perii vanhempiensa valtakunnan, niin tai noh, sen vanhempiensa elämäntyön ja moninkertaisilla veroilla maksetut jäämistöt. Ehei, ei hän ole katkera – hän on sarkastinen, pukeutuessaan kruunuunsa. Mitä hänelle sitten tästä tarinasta jäi – hyvä mieli?? No jaa – velvollisuudet on hoidettu ja hän sai kuitenkin äitipupun haudattua, vaikkakin joutui kaivamaan myös omaa porkkanakätköään.
Sen pituinen se Satu.
29. Iso Lupaus
”Iso Lupaus”
Iso Lupaus on se, joka on luvannut olla unohtamatta. Iso Lupaus on niin kultainen. Hän on luvannut viedä muistisairaan äidin tarinaa, tiedoksi kaikille, jotka hän tavoittaa ja jotka haluavat tarinan kuulla, nähdä tai lukea.
Iso Lupaus on luvannut, ettei hän unohda Äitipupua ja niinpä Äitipupu on enkelinä tullut Ison Lupauksen olkapäälle, häntä suojelemaan ja johdattamaan eteenpäin ❤
Iso Lupaus on luvannut toimia kokemustoimijana ja antaa vertaistukea niille, jotka sitä tarvitsevat. Iso Lupaus on luvannut tukea muistisairaiden läheisiä ja niitä, jotka vielä kulkevat muistisairaiden rinnalla.
Iso Lupaus on luvannut pitää ”meteliä” pupuyhteiskunnassa, kaikin keinoin. Kertomalla tarinaa, kirjoittamalla kirjan tarinasta ja tekemällä Pupunäyttelyn. Iso Lupaus pitää tärkeänä, että hän voi herätellä keskustelua näyttelyllään ”Omaishoitajat – kameleontit durasel puput”.
Iso Lupaus on tehnyt elämänsä aikana kaksi isoa lupausta. Hän lupasi kulkea muistisairaan äitinsä rinnalla ja hän lupasi, ettei unohtaisi. Iso Lupaus aikoo pitää sanansa, koska hän on luvannut ❤
Kohti Onnellisten pupujen maata?
Haluan kyseenalaistaa pupunäyttelyllä vallitsevaa arvomaailmaamme, tämän päivän Suomessa ja meillä täällä Rovaniemellä. Kaikkialla Suomessa on huutava pula 24/7 hoitopaikoista ja hoitajista, sekä maallikon silmin, pieleen mennyt sote uudistus. Sairaille ja vanhuksille ei löydy rahaa.
Omaishoitajat pitää saada oikeisiin töihin, kertovat vallanpitäjät. Muisti- ja muut sairaat halutaan kuitenkin samanaikaisesti asuttaa kotona mahdollisimman pitkään. Kuka heidät sitten hoitaa, jos omaishoitajat lähtevät oikeisiin töihin?
Kotihoidon palvelut ovat minuuttiaikataululla riittämättömät. Kotona asumisen tukemisen palveluiden saatavuus on digitaalista ja byrokraattista. Palveluiden oikea-aikaisuus ei toimi, eikä viesti kulje. Lisäksi palvelut ovat kalliita. Sairaiden ja vanhusten sosiaalinen tuki kiristyy ja asumistuet loppuvat.
Suomi on muuttunut asenteeltaan tulosta tavoittelevaksi pahoinvointialueeksi. Inhimillisyys on kadonnut, samoin toisen ihmisen ja elämän kunnioittaminen. Missä on se maailmalla paljon puhuttu ”Onnellisten Suomalaisten” maa?
Halun tuoda tällä näyttelyllä konkreettisesti esille omaishoitajan monet roolit ja piilotetut tunteet. Haluan, että näyttely aiheuttaisi yleistä keskustelua omaishoitajuuden tärkeydestä ja sen arvostamisesta. Haluan, että kiinnittäisimme yhteiskuntana enemmän huomiota omaishoitajien jaksamiseen ja heidän tukemiseen. Haluan, että näyttely herättäisi meitä miettimään, miten haluaisimme asioiden olevan, sitten kun itse olemme vanhoja tai jos sairastumme.
Voit lukea lisää kokemuksistani osoitteessa: www.muistisairaanaidintar.com
Kohti Onnellisten pupujen maata?
Haluan kyseenalaistaa pupunäyttelyllä vallitsevaa arvomaailmaamme, tämän päivän Suomessa ja meillä täällä Rovaniemellä. Kaikkialla Suomessa on huutava pula 24/7 hoitopaikoista ja hoitajista, sekä maallikon silmin, pieleen mennyt sote uudistus. Sairaille ja vanhuksille ei löydy rahaa.
Omaishoitajat pitää saada oikeisiin töihin, kertovat vallanpitäjät. Muisti- ja muut sairaat halutaan kuitenkin samanaikaisesti asuttaa kotona mahdollisimman pitkään. Kuka heidät sitten hoitaa, jos omaishoitajat lähtevät oikeisiin töihin?
Kotihoidon palvelut ovat minuuttiaikataululla riittämättömät. Kotona asumisen tukemisen palveluiden saatavuus on digitaalista ja byrokraattista. Palveluiden oikea-aikaisuus ei toimi, eikä viesti kulje. Lisäksi palvelut ovat kalliita. Sairaiden ja vanhusten sosiaalinen tuki kiristyy ja asumistuet loppuvat.
Suomi on muuttunut asenteeltaan tulosta tavoittelevaksi pahoinvointialueeksi. Inhimillisyys on kadonnut, samoin toisen ihmisen ja elämän kunnioittaminen. Missä on se maailmalla paljon puhuttu ”Onnellisten Suomalaisten” maa?
Halun tuoda tällä näyttelyllä konkreettisesti esille omaishoitajan monet roolit ja piilotetut tunteet. Haluan, että näyttely aiheuttaisi yleistä keskustelua omaishoitajuuden tärkeydestä ja sen arvostamisesta. Haluan, että kiinnittäisimme yhteiskuntana enemmän huomiota omaishoitajien jaksamiseen ja heidän tukemiseen. Haluan, että näyttely herättäisi meitä miettimään, miten haluaisimme asioiden olevan, sitten kun itse olemme vanhoja tai jos sairastumme.
Voit lukea lisää kokemuksistani osoitteessa: www.muistisairaanaidintar.com
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 