102. Viranomaispäätöksiä…

Viranomaiset tekevät päätöksiä yhteiskunnassa. Veronmaksajat pyörittävät yhteiskunnan taloutta. Kuka seuraa tuloksellisuutta? Montako päätöstä tarvitaan? Mikä on päätösten virheprosentti? Kuka tarkastaa päätösten oikeellisuuden? Onko yhteiskuntamme päätöksenteko paitsi tehokasta, myös inhimillistä?

Äiti on asunut kunnan palvelutalossa nyt 26 kuukautta. Tuona aikana hänelle on tehty asiaan kuuluvia päätöksiä, yhteensä 10 kappaletta (kolme ensimmäistä oli päätöksiä siittä, pääseekö äiti asumaan palvelutaloon vai ei – siis se ”kielteinen myönteinen päätös” ja pari muuta). Eilen posti toi viimeisimmän – se oli yllätys, yllätys – virheellinen, vaikka vein päätöksentekoa varten pumaskan liitteitä, joista kyllä äidin taloustilanne selviää, mutta, mutta…

Soitin aamulla viranomaiselle ja kerroin, että päätöksessä on virhe. Hetken hän tutki asiaa ja sano: ” Oi, minulta on kyllä jäänyt nyt tämä asia huomaamatta, vaikka olenkin tarkasti katsonut kaikki toimittamasi dokumentit”. .. Ystävällisesti hän lupasi korjata virheensä ja lähettää minulle uuden päätöksen – siis sen yhdennentoista…

Asiakasmaksupäätökset ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Tietysti se inhimillinen puoli oli mukana vielä ennen lakiuudistusta 1.7.2021 ja ennen uudistusta asiakkaalta laskutettiin erikseen hoiva ja muut kustannukset, kuten esimerkiksi ruoka, bruttotuloista ja lakiuudistuksen jälkeen hoivamaksuun on sisällytetty kaikki ja ne lasketaan nyt nettotuloista, joten ihan vertailukelpoisia alla luettelemani summat eivät ole keskenään, mutta näin ne näyttäytyvät asiakkaalle – hoivan maksuina.
Alla äidin hoivan (vuokra sitten erikseen) maksut edellä mainitun 26 kuukauden ajalta:
– 675,28 €/kk – näihinhän lisättiin sitten loppulaskussa vielä ruoka ja muut härpäkkeet…
– 753,10 €/kk
– 172,64 €/kk
– 160,42 €/kk
LAKIUUDISTUS
– 976,28 €/kk – tämähän sitten uuden lain myötä sisältää kaikki…
– 945,12 €/kk
– 1123,24 €/kk ja tämä on nyt siis se virheellinen, johon odottelen korjattua päätöstä.

Haloo yhteiskunta – onko tässä mitään järkeä? Viranomaiset tehtailevat päätöksiä päätösten päälle ja hetken päästä tarkastellaan taas muutama kuukausi aikaisemmin tehtyjä päätöksiä. Kyllä tässä tavallinen ”Maija Meikäläinen” on enämpi ku ihmeissään, kun yrittää näitä talousasioita hoitaa…? Kokoajan saat rampata kopioimassa ja viemässä dokumentteja, päätöksenteon tueksi, vaikka suurin osa noista dokumenteista on niitä, jotka viranomainen pitäisi kyllä löytää eri viranomaisjärjestelmistä, ilman, että lähiomainen niitä kiikuttaa tuon tuosta päätöstä valmistelevalle viranomaiselle..

Tässäkin tarinassa pitää paikkaansa se ”ennen kaikki oli niin paljon paremmin” sanonta, vaikka meillä yhteiskunnassa yritetäänkin palveluita kehittää ja painotetaan myös sitä, että inhimillisyys otetaan huomioon, mutta, mutta…

Ennen lakiuudistusta viranomainen pystyi päätöksenteossaan ottamaan huomioon myös sen inhimillisen puolen ja laskemaan kuinka paljon asiakkaan talous on miinuksella – alijäämäinen ja tekemään päätöksen siinä valossa, että asiakas kykenee maksamaan maksunsa, ilman, että siitä muodostuu hänelle tarvetta turvautua toimeentulotukeen…

Lakiuudistuksen myötä kaikki tuntui muuttuvan, vaikka sielläkin tuo inhimillisyys asia on kyllä otettu huomioon, ainakin tekstien osalta – miten lienee käytäntö? Nyt pitää erikseen anoa kunnan perusturvalautakunnan yksityisyysjaoston konklaavilta, josko alennusta maksuihin saisi.. melko vaikeaa – mutta se kai se tarkoitus onkin, etteivät ihmiset/ läheiset hae alennuksia, kun sen hakeminen on tehty riittävän hankalaksi….silkkaa säästöä kunnalle, joka penni – siis meille veronmaksajille??

”Asiakas voi saada sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin myös toimeentulotukea. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat kuitenkin ensisijaisia toimeentulotuen myöntämiseen nähden”. Lähde: https://stm.fi/sotehuollon-asiakasmaksut

”Asiakasmaksulaki määrittelee enimmäismäärän asiakasmaksulle, jonka kunta voi periä. Maksun määrä ei saa ylittää palvelun tuottamisen todellisia kuluja. Kunta tai kuntayhtymä voi päättää asiakasmaksujen määräytymisen periaatteista myös asiakkaille edullisemmalla tavalla, esimerkiksi ottamalla käyttöön korkeamman käyttövaran, kuin laki edellyttää”. Lähde: https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksut/laitoshoidon-maksut

Nooh, korjattu päätös tulee varmaan pikavauhtia, olettaisin sen olevan postilaatikossa jo perjantaihin mennessä – sehän tulee varmaan ykköspostina – kiireellisenä.. Eihän se virhe siellä tuota maksua kokonaisuutena pienennä kuin muutaman kympin, mutta periaatteesta ne pitää olla oikein – muistakaa siis tutkia päätöksen suurennuslasin kanssa ja soittaa viranomaisella, jos jokin kohta päätöksessä eppäilyttää tai ei avaudu, niin että ymmärtäisi sen tarkoituksen…

101. Periksi ei anneta..

En anna periksi – ainakaan vielä!! Kirjoitin edellisen blogitekstin kuukausi sitten – on ollut kiireinen kuukausi. Mitäkö kuuluu nyt? Minäpä kerron…

Ensiksi äidin paperiasiat. Annoin vastineen Kelalle, pyydettyyn ajankohtaan mennessä. Kerroin, että olin unohtanut koko asumistuen, innoissani siitä, että äidin asuminen nyt halpenisi… Tein myös valituksen Kelan asumistukipäätökseen ja pyysin, että huomioisivat äidin taloustilanteen, jos päättäisivät suorittaa takaisinperinnän, kolmen kuukauden osalta, koska rahaa ei ole… En ole saanut Kelalta vielä kirjallista vastinetta asiaan liittyen, mutta puhelun kylläkin. Puhelimessa Kelan virkailija kertoi, ettei äiti tulisi enää asumistukea saamaan, koska vuokra on nyt niin pieni ja samalla hän kertoi, että kirjallinen vastine asiassa lähetetään sitten kun se on käsitelty ja ajankohtaa hän ei osannut arvioida… Mie ”sössin” siis ymmärtämättömyyttäni äidin taloustilannetta edelleen, vaikka tarkoitus oli ihan toinen…

Kuntamme asiakasmaksun tarkastusdokumentit toimitin myös määräpäivään mennessä – tosin viime minuuteilla, tahallani, koska pyynnössä luki, että mahdollisimman pian, mutta kuitenkin siihen ja siihen päivämäärään mennessä… ”kiusaa son pienikin kiusa”. Tuttu virkailija tuumasi, kun toin hänelle kopioitavaksi noin 30 sivua liitteitä, että ” Eikö äitisi asia ole vieläkään selvä?”, jolloin kerroin hänelle, että kunta haluaa tarkastaa taas maksuja, vaikka ne 1.7.2021 lakiuudistuksen voimaantulon myötä jo tarkistettiin…? No, sielläpä saivat sitten dokumentteja….Korotuspäätöstä odotellessa…. Jotenkin minusta tuntuu, että vielä tässä tietysti käy niin, että omistani joudun äidin taloutta pönkittämään, koska ei äidin rahat yksinkertaisesti riitä…

Noh, mitäpä sitten sen kotitalon kanssa?
Mulle tuli niin paha mieli, kun sinne sitten helmikuun lopussa menin, kun vuokralaiset lähtivät. Itkuhan siittä tuli – hylätty, tyhjä talo. Väänsin patterit pienemmälle ja sytytin takkaan tulen – onneksi on varaava takka – näillä sähkön hinnoilla… Olin jo tuolloin päättänyt, että periksi en asian kanssa nyt anna. Olin kuukauden vatvonut, vatuloinut, itkenyt ja ihmetellyt ja lopuksi tehnyt päätöksen, että vielä kerran yritän kunnostaa taloa ja saada sen vuokralle uudelleen. Purkukuntoisena myynti olisi todennäköisesti tuottanut äidille ja minulle puoliksi kokonaisen 10 000 euroa, joten…

Tuumasta toimeen sitten vaan. Maaliskuun ensimmäisen päivän aamuna suunnistin kotitalolle remppahommiin. Onneksi itsellä on osaamista sillä saralla. Kun äiti reilut kaksi vuotta sitten, hätä sijoitettiin paikalliseen palvelutaloon, tein remontin kuukaudessa ja menin silloin sieltä, mistä aita oli matalin, joten uutta päälle vaan ja vuokralaiset asumaan. Nyt olen tehnyt remonttia kuukauden, kynsinyt pois kaiken vanhan – moninkertaiset tapetit ja pohjamaalannut ja tapetoinut uudelleen. Olen kalustanut talon taas. Ajatuksenani oli saada asunto Airbnb vuokrakäyttöön, mutta se jää nyt nähtäväksi, tämän maailman tilanteen vuosi. Sota Ukrainassa vaikuttaa nyt siis myös kotitalon tulevaisuuteen… En anna sen kuitenkaan nyt lannistaa minua, vaan pysyn päätöksessäni – ainakin vielä toistaiseksi.

Olen laittanut itselleni aikarajan, johon mennessä talo täytyy saada tuottamaan oman ylläpitonsa ja se raja on ensi syksynä. Kevään ja kesän aikana, teen tarvittavat remonttitoimenpiteet ja kunnostukset talon osalta. Tyhjennän varastot, autotallin ja siivoan pihan. Äidin rakas vuosien pihaharrastus tuo hieman haastetta kehiin – paljon perenoita ja pensaita, jotka ovat olleet hieman huonommalla huomiolla, vaativat nyt kunnollista huolenpitoa. Lähipäivien ohjelmaan kuuluu mm. Terijoen salavien leikkaus.. Työtä on, mutta onneksi en pelkää sitä. Äidin ja isävainaan vuosien työ kotitalon ja sen pihan kanssa, ei saa päättyä niin, että luovuttaisin vain laiskuuden nimiin ja ottaisin vastaan siitä purkukuntoisena myynnistä saatavat 10 000 euroa – en luovuta, en ainakaan ennen kuin olen kokeillut.

Rahaa ei remonttiin kovin kummosesti ole, mutta niin kuin jo mainitsin, työn tekemistä en pelkää, joten ”hartijapankki” on kunnossa. Päivä päivältä, huone huoneelta talon remontti valmistuu, minun mieli paranee ja tilanteen tuoma stressi laantuu – kyllä tämä tästä. Jos tämä maailmantilanne syksyyn mennessä rauhoittuu ja sota loppuu ja turisti uskaltaa jälleen tulla Suomeen ja Lappiin, niin ehkäpä ”Ämmilä” vielä itsensä elättää tai sitten puolessa vuodessa löytyy jokin muu ratkaisu tilanteeseen. Asioilla on tapana järjestyä…

Kuten artikkelin kuvassa – samean ikkunan takana on tulevaisuus, jota on vaikea ennustaa…

100. Tyhmä mielensäpahoittaja

26.2.2022

Kyllä mie taas olin tyhmä ja mieleni pahoitin.

Eilen kävin postilaatikolla ja siellä oli kirje, jonka logosta näin, että kuntamme lähettää postia… Pelottaa jo nämä viranomaiskirjeet, kun kokemuksesta tiedän, ettei niiden sisältö koskaan ”lupaa mitään hyvää”. Niinpä niin, asiakasmaksun tarkistusta ollaan taas tekemässä ja minun pitäisi nyt toimittaa sitten taas erilaisia liitteitä ja lipun lapun lappuja, että he voisivat tarkistaa, onko äidin maksu varmasti riittävän korkea, ettei vain vahingossakaan käteen jäisi enämpi kuin tuo kuuluisa, 167 euroa…. Noeijää!!

En oikein ymmärrä tätä byrokratiaa. Meillehän tuli tämä asiakasmaksulakiuudistus heinäkuussa viime vuonna, jolloin maksut tarkistettiin, oikein suurennuslasin kanssa – miksi taas?? No, kun se kuulemma tämä homma meni sitten niin, että se uudistuksen ensimmäinen vaihe oli silloin heinäkuussa ja nyt on tämä toinen vaihe ja sitten vuoden päästä kun siirrytään hyvinvointialueille, maksuja tarkastellaan ja tasoitellaan sitten siinä kohtaa – ans ku arvaan – jos elonpäiviä on, niin maksut varmaan taas nousevat – näin on tapahtunut pääsääntöisesti aina.

Miksi näistä talousasioista ei puhuta? Nämä ovat vaikeita ja henkilökohtaisia asioita, mutta mitä sitten jos rahat ei riitä?? Minua kyllä kovasti kiinnostaisi tietää – kuinka monen mummon ja papan tehostetun palveluasumisen maksut nousivat lakiuudistuksen myötä?? Tein muistisairaiden läheisten ryhmässä kyselyn, johon olisin toivonut enämpikin vastauksia, mutta otanta jäi varsin pieneksi. Kysyin asiaa kolmella kysymyksellä – nousivat, laskivat, pysyivät ennallaan. Vastaajia oli vain 30, mutta siinäkin ryhmässä eninosa vastaajista täppäsi ruksin kohtaan ”nousivat”. Tutkittua tietoa asiasta ei ole, tai en ainakaan googlen avulla löydä…Olisi kyllä hyvä, jos joku tutkisi – MOT?? tai joku muu taho – nähtäisiin, miten lakiuudistus vaikutti mummojen ja pappojen kukkaroon…?

Viime viikolla kerroin teille blogin artikkelissa, ”Selkä seinää vasten” , siitä tunteesta, kun maailma meinaa kaatua, kun näitä äidin asioita hoidan. Olin jo heittää hanskat tiskiin, mutta tajusin, että jos luovutan nyt, se tietää taas äidille lisämaksuja. Viikonlopun asioita vatvottuani, päätin kuitenkin jatkaa. Meilläpäin ei periksi anneta, vaikka kuinka masentaisi ja tuntuisi epätoivoiselta! Ja en käyny lääkärissäkään, olis kyllä pitäny, mutta aattelin, että niillä on kuitenki niitä koronakiireitä ja sinne ei pääse kuitenkaan, niin, että se siitä. PRKL ja piste.

Minulla on nyt työpöydälläni neljä ”toimeksiantoa” viranomaisilta. Kaksi Kelalta, muuttoilmoituksen teko ja yksi siis kunnaltamme. Kelan dokumentissa yksi, vaaditaan minua antamaan selonteko, miksi en ole ilmoittanut äidin vuokran pienenemistä asumistukiasioita varten. He haluavat kuitenkin tietää, miksi, ennen kuin suorittavat takaisinperinnän – lähes kolmesataa euroa.

No joo, miksiköhän? Miepä kerron. En muistanut. En tajunnut. En ymmärtänyt. Olen tyhmä. En ole saanut koulutusta edunvalvontavaltuutuksen hoitamiseen. Olen vain äitini tytär, joka toivoo äidilleen vain parasta – pitkää ikää ja valiojogurttia. Hitokseen, olin niin onnellinen, kuvitellessani, että kun äiti pääsi palvelutalolla, hoitajien avustuksella muuttamaan pienempään huoneeseen ja hänen vuokransa laski ja se helpotti hänen talouden osalta niin, että muihin menoihin, kuten hänen lainaan jäi sitten hieman enemmän rahaa. Siinä vaiheessa en totaalisesti muistanut koko 90 euron asumistukea!

Jotenkin ajattelin vain, sitä tavanomaista asiaa, että jos rahasi eivät riitä vuokraasi, muuta pienempään asuntoon, niin sitten jää rahaa enemmän elämiseen, mutta eihän se mene tässä asiassa niin, kun jos joku maksun osa-alue pienenee, niin se nostaa toisen osa-alueen maksua – hitto, että molen tyhmä!! No, aijon kyllä kertoa kelalle vastineessa, joka on annettava 3.3.2022 mennessä, että anteeksi, kun olen niin tyhmä ja myös sen, josko saisimme takaisinperinnän mahdollisimman moneen osaan jaettuna..

Toinen kelan toimeksiannoista koskee sitten mahdollisuutta valittaa päätöksestä, jossa äidin asumistuki on lakkautettu 1,12.2021 ja se on puolestaan annettava viimeistään 21.3.2022. No joo, aijon kyllä valittaa – en tiä auttaako, mutta ajattelin tuoda julki sen, että miksi minua ei taaskaan neuvottu viranomaistaholta, kun olen niin tyhmä..?

Päätöskirjeessään Kela muistutti minua vielä tekemään äidille muuttoilmoituksen…taas… kolmas kerta, kahden vuoden sisälle…! Lue lisää blogin artikkelista: ”Tuli mieleen se muuttoilmoitus”. Ensimmäisen muuttoilmoituksen tein, kun äiti sitten oikeasti muutti palvelutaloon, tammikuussa 2020. En tiennyt tuolloin, että juurikin huoneen numero oli se merkityksellinen tieto – haloo, ollaan palvelutalossa.. että molen tyhmä! Minulle soitettiin digivirastosta syksyllä 2021 (siis puolentoista vuoden asumisen jälkeen) ja sain kuulla kunniani soittajalta, että en ole ilmoittanut huoneen numeroa!! Tein sitten ”pyyhkeiden” jälkeen äidille muuttoilmoituksen, johon hain palvelutalolta sen tuiki tärkeän huoneen numeron… Nyt pitää sitten tehdä taas tuo muuttoilmoitus, kun se hitokseen huoneennumero muuttui silloin joulukuun alussa. Merkityksellinen tieto….
Että molen tyhmä!

Kunnan kirjeeseen tulee vastata puolestaan viimeistään 14.3.2022. Siihen pitää olla taas liitteenä kaikki tulotiedot, viimeksi vahvistettu verotus, asumispalvelun vuokra ja muut asumisen kustannukset (huvittavaa tuo, kö eikhän niitten pitäs se siellä tietää??), lääkekustannukset ja edunvalvontavaltuutuksen palkkio (jota en voi periä, koska ei ole rahaa, mutta tietysti sen tähän kuluksi laitan). Eli taas se sama bumaska, jonka he saivat jo viime heinäkuussa. Tämähän äidin kodalla nyt tarkoittaa tietysti sitä, että kun vuokra halpeni, hoidon osuutta pitää nostaa, ettei vain jää käteen enämpi kuin se surullisen kuuluisa 167 euroa… Jotain positiivista kuites – kunta sentään lähetti toimeksiannon mukana palautuskuoren, mitä Kela ei raski lähettää…

Kyllä sillä tällä meän yhteiskunnalla on työllistävä vaikutus tässä byrokratian pyörittämisessä. Mieki työtön ihminen, saan tässä taas tehä monta päivää töitä, että kaikki tarvittavat selonteot, vastineet ja vastaukset liitteineen ovat viranomaisen pöydällä, päätöksentekoa varten valmiina, puhumattakhan siitä, kuinka paljon tämä työllistää viranomasia – paitti että hehän saavat siittä palkan, meän veronmaksajien pussista, että sinälläänhän son ihan sama, vaikka papereita pyöritelläänki eessuntaas…

Ja mikä oli tarinan opetus?? Tässä rahanarvoinen vinkki. Kun läheisesi pääsee vihdoin palveluasumiseen, älä vain vahingossakaan muuta niissä olosuhteissa mitään, ei kerrassaan mitään, vaikka mikä olisi. Se tietää rahanmenoa, vaivaa ja harmaita hiuksia….että molen tyhmä!

Niin ja sitten se kotitalo.. se tyhjenee vuokralaisista ensiviikolla, jolloin täytyy taas ottaa sitten sen asian suhteen ”härkää sarvista”. Ai niin, ja tähän liittyen, äidiltä on kaiken aikaa, jokaisessa laskelmassa laskettu tuloksi koko kotitalon vuokra, vaikka siitä on 30% verottajan osuus ja tietysti muitakin lakisääteisiä maksuja, jotka vähentävät selvästi pääomatuloa, mutta sitähän ei missään kysytty ja minä vastasin kysymykseen joka kysyttiin ja luulin, että viranomainen osaa laskea siitä puhtaasta pääomatulosta nämä menot, vaan ei osaa….

Että molen tyhmä….

99. Selkä seinää vasten

17.2.2022

Tänään piti tulla käymään kuntamme ikäihmisten sosiaalitoimen virkailija, täällä minun luona, että olisimme yhdessä katsoneet äidin taloustilanteen ajan tasalle. No ei tullut hän, soitti vain ja kertoi, että hänen esimiehensä oli sanonut, että he eivät kuulemma voi vaikuttaa äidin taloustilanteeseen ja antoi minulle puhelinnumeron asiakasmaksuyksikköön, johon voisin soittaa ja keskustella tilanteesta.

No miehän soitin. Kävimme virkailijan kanssa läpi äidin tilannetta ja hän kertoi, että äidin maksuihin on tulossa maaliskuussa tarkistus ja näyttäisi siltä, että äidin hoitomaksu nousisi, kun vuokra on pienentynyt – haloo – millä te enää voitte korottaa maksuja, kun äidillä on hätnäppiä se lakiosuus enää tilillä – se 164 euroa/kk??

Tämä koko touhu on niin jotenkin hullua – kun saat jonkun osa-alueen maksuista pienennettyä, niin se nostaa toista osa-aluetta. Eli tässä ei toteudu se tavan tallaajan toiminta, että jos asut liian kalliissa asunnossa, muuta halvempaan, niin jää enämpi rahaa. Eheiii, yhteiskunta viepii jokatapauksessa kaikki.

Eikä tätä ongelmaa nyt helpota yhtään se, että pitäs nyt sitte alkaa tuo kotitalo myymään. No vaikka mie sen purkukuntoisena myisinki, niin ei sekkään oo ilmainen toimenpide. Olen ite työttömänä, niin ei sitä mullakaa rahhaa puussa kasva?? Hyvä jos sen tönön saapii ylipäätään myytyä niin, ettei ite jouvu siinäkin maksumieheksi…

Äidillä on vielä pankkiin oma pieni velka, jota pitäsi lyhentää. Millä nämä kaikki velvoitteet maksetaan?? Kun äiti ellää vielä – mie en ole tietääkseni vastuussa hänen taloudestaan omalla omaisuudellani. Pitäisikö minun antaa äidin mennä konkurssiin??

Soitan huomenna sinne Digivirastoon ja heitän hanskat nurkkaan. Minun edunvalvojan rooli päättyy nyt – minut on ajettu selkä seinää vasten ja mie en taho ennää hakata päätä puuhun. Saavat hommata äidille kunnallisen edunvalvojan ja hoitakoon hän sitten äidin velvoitteet hamaan tappiin asti. Ehkäpä hän sitten kipasee paikalliseen apteekkiin ja viepäsee äidille lääkkeet palvelutalolle, oman työnsä ohella…? Ja kun hän sitten myypäsee tuon kotitalon, niin puolet hinnasta kuuluu kyllä allekirjoittaneelle. Eihän sole kö myypästä!

Kyllä en voi kaunista sannaa sanoa tästä meidän yhteiskunnan tuesta. Kyllä tämä toiminta, josta se vähänenkin henkinen ja empaattinen tuki puuttuu kokonaan läheisille on sanonko mistä…?

Tällä kokemuksella kehoitan kyllä kaikkia samassa tilanteessa olevia, myymään heti kaikki se omaisuus, mitä sattuu olemaan, kun mummo tai pappa joutuu palvelutaloon, koska jos omaisuutta on vähän, niin viedään ne tuhkat pesästä kuitenkin jossakin kohtaa. Kehoitan myös säästämään ihan villasukanvarteen, jos sitte jonnekki haluaa pahan päivän varalle säästää…

Että molen väsyny ja masentunu tästä kaikesta – taijan soittaa huomenna myös lääkärille, jos sinne sattuu pääsemään ja hakea sairaslomaa, jos sitä sattuu työtön saamaan…

98. Äiti 80 vuotta

Äiti täytti eilen 15.2.2022 kunnioitettavat 80 vuotta. Artikkelikuvassa on äiti ja minä, vuonna 1966. Harmikseni minulla on juuri nyt nuha (ei koronaa), joten en päässyt äidin luona käymään ja siitä olen surullinen. Harmittaa vietävästi, mutta äitiä suojellakseni en tietystikään ottanut sitä riskiä, että äiti olisi saanut tämän räkätaudin. Käyn hänen luonaan, kun olen taas terve ❤

Kun äiti syntyi…

Äiti syntyi siis helmikuun puolivälissä, kovilla pakkasilla vuonna 1942. Tarina kertoo, että äidin kotitalossa oli tuolloin ollut majoittuneena pirtin lattialla, joukko savottamiehiä. Äiti oli syntynyt kamarissa yöllä ja hänen äitinsä oli lähtenyt aamulla navettaan, lehmiä lypsämään. Savottamiehet olivat sillä aikaa kuunnelleet kummissaan ääntä, joka oli kamarista kuulunut – kuin lapsen itku, mutta miten kummassa? Naisethan pukeutuivat vielä noihin aikoihin pitkiin hameisiin ja talvellahan vaatetta oli tietysti paljon muutoinkin, joten savottalaiset eivät olleet huomanneet, että talon emäntä oli viimeisillään odottamassa pienokaista.

Muutamaa päivää aiemmin oli silloinen Suomen tasavallan toinen presidentti (1925-1931) Lauri Kristian Relander, kuollut ja haudattu. Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota oli syttynyt, jo ennen äidin syntymää, kesäkuussa 1941 ja sodan päättyessä 1944, oli äiti vasta kaksivuotias.

Uudeksi Presidentiksi valittu Risto Rytin ja ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin johtama Suomi kävi siis sotaa Adolf Hitlerin johtaman Saksan aseveljenä, koska Saksa oli aloittanut sodan Josif Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa vastaan. Elettiin siis sota- ja nälkävuosia. Kaikesta oli pulaa ja monista arkipäivää helpottavista mukavuuksista jouduttiin tinkimään. Suomen tähänastisten sotien viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan tosiasiallisesti päättyneeksi. Äiti oli tuolloin kolmevuotias. Sotavuosistahan voisi tässä kirjoittaa paljonkin, mutta äiti ei niistä koskaan tullut kertoneeksi ja tietoa Suomen sodista löytyy lisää netistä, joista minäkin tätä tietoa ammensin, kun rupesin miettimään niitä aikoja, kun äiti on syntynyt ja niitä lähtökohtia mistä hän on elämäänsä ponnistanut.

Äiti oli syntyissään todella pieni ja heiveröinen ja vanhemmat odottivat hänen kuolevan pienenä, koska niin valitettavasti silloin kävi monessa perheessä, monille lapsille, se oli silloin tavanomaista. Perheet olivat suuria ja osa lapsista menehtyi nälkään ja erilaisiin sairauksiin. Äidin perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan 12 lasta, mutta heistäkin vauvaiällä kuoli neljä ja aikuisiksi kasvoi kahdeksan.

Kun sota oli päättynyt ja Suomen ja Lapin jälleenrakennus alkoi, äiti oli siis rapian kolmen vanha. Äidin äiti ja äidin mummo päättivät noihin aikoihin, että kenties äidillä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä, jos hän muuttaisi mummon huomiin ja saisi siellä kipeästi tarvitsemaansa ruokaa ja huomiota. Niin äiti lähti kotitalostaan ja muutti mummolaansa, vajaan 10 kilometrin päähän. Alkoivat kasvuvuodet.

Kasvuvuodet, tiettömän taipaleen takana..

Vuosien saatossa olemme äidin kanssa paljonkin puhuneet asioista ja tapahtumista, joiden keskellä äiti mummolassaan eli ja kasvoi aikuiseksi. Pääasiassa äidin muistelot ovat olleet hyviä, joskin mahtuuhan sinne lähes 20 vuoteen, myös muistoja, jotka ei niin hyviä olleet.

Kun koulunkäynti alkoi, äiti asui asuntolassa viikot ja viikonlopuksi hiihti tai käveli lähes 20 kilometrin matkan mummolaan, tiettömän taipaleen taakse. Siellä odottivat sitten päivän ja viikon työt, mitkä piti tehdä viikonlopun aikana. Äiti oli tunnollinen oppilas ja hän sai koulusta hyviä numeroita. Tallessa ovat edelleen äidin koulutodistukset, joihin kuittauksen näkemisestään on laittanut pappani allekirjoituksellaan.

Äiti kertoi, että keväisin yhtenä hänen työnään oli ajaa mummolan hevosella, paskaa pellolle tunkiolta. Niin ennen tehtiin. Talikolla hän täytti hevoskärryn ja ajoi pellolle ja tyhjensi sen sinne talikolla levittämällä. Alakouluikäinen tyvär – kyllä ovat ajat olleet toiset tuolloin. Ymmärrän hyvin, että äidin ikäiset ihmiset eivät tätä nykyajan elämänmenoa oikein ymmärrä… Ensimmäiset parikymmentä vuotta hänen elämästään olivat siis työntäyteisiä, siitä kun taaperoikä ylitettiin.

Äiti ei koskaan oppinut uimaan, vaikka mummola jokirannassa olikin. ”Näkki nappaa” – ei sinne saa mennä! Äiti kertoi, että yhtenä keväisenä päivänä, kun hän aamulla oli lähtenyt käymään yli joen kotonaan, niin joki oli jo näyttänyt melko heikolta. Mummo oli häntä kehottanut, että mene vain, kyllä siitä vielä pääsee ja äiti oli mennyt. Keskellä jokea ollessaan jää oli pettänyt hänen alta ja hän oli miltei pudonnut jokeen. Onneksi hän oli saanut rimpuiltua sukset jaloistaan ja saanut sauvalla hieman tukea jään päältä, että oli päässyt pois sulasta, virtaavasta kohdasta ja onneksi mummo oli yltänyt siihen suksisauvaan, josta kiskomalla oli saanut äidin noukituksi ylös joesta. Äiti oli säikähtänyt ihan huolella ja hän ei koskaan oikein halunnut vesille, mutta tietysti hän sinne eräänkin kerran elämässä myöhemmin joutui, kun kalamiehen miehekseensä otti.

Täysi-ikäinen 21 vuotiaana

Äiti lähti työelämään mummolasta, ollessaan 21 vuotta, joka tuolloin oli aikuisuuden rajapyyki. Tuolloin mummolassa asui myös hänen enonsa, joka sitten jäi pitämään huolta vanhenevasta äidistään. Mummolassa äiti kulki vielä kuitenkin vapaillaan, kunnes sitten löysi isän ja mummolakäynnit hieman harvenivat, mutteivät suinkaan loppuneet, vaan äiti kävi auttelemassa mummolassa, aina kun ehti.

Äiti ja isä vihittiin vuonna 1964 ja äidin mummo, minun ämmini, kuoli 1970. Minä puolestani olen syntynyt vuonna 1965 ja joitakin muistoja myös minulla on ämmistäni, joka tykkäsi pitää minua sylissä ja keinuttaa keinussa. Minä jäin vanhempieni ainoaksi lapseksi.

Maailma muuttui toiseksi

Olen miettinyt paljon viime aikoina, että kerkeääkö äiti täyttää 80 vuotta – onko hänellä riittävästi elinpäiviä – ja nyt kun äiti on 80-vuotias, mietin sitä, kuinka paljon maailma on muuttunut kahdeksassakymmenessä vuodessa? Kuinka paljon on muuttunut Suomi? Kuinka paljon on muuttunut Lappi? Kuinka paljon ovat muuttuneet ne tienoot, missä äiti asusteli itsenäisesti vielä muutamia vuosia sitten?  

Äidin ollessa 10-vuotias alkoi autoilu pikkuhiljaa yleistyä Suomessa ja vuonna 1952 autojen kokonaismäärä ylitti maagisena pidetyn 100 000 kappaleen rajan. Ensimmäinen televisiolähetys toteutettiin Suomessa toukokuussa vuonna 1955, äidin ollessa 13-vuotias ja 1970-luvulla lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa oli Tv-vastaanotin, myös meillä. Meidän perheen ensimmäinen televisio tuli taloon 1966, minun ollessa vuoden vanha. Se oli kaappimalli, jossa ovet olivat lukossa ja näin ollen tv oli suojassa pieneltä tutkijalta..

Ensimmäiset matkapuhelimet esiteltiin Suomalaisille 1987. Siihen asti olivat lankapuhelimet olleet osa lähes joka talon kalustoa. Alkoi aika, jolloin viestintäteknologia alkoi siirtyä jokaisen Suomalaisen saataville. WWW täytti muutamia vuosia sitten 30 vuotta, se keksittiin 1989 ja maailma muuttui totaalisesti. Äiti on ollut tuolloin 47-vuotias. Muistan, että hän joutui työelämässä mukana vielä ollessaan, opettelemaan atk-käytön alkeita ja käyttikin sen aikaista tietotekniikkaa vielä muutaman vuoden, ennen eläkkeelle siirtymistään.

Kun äiti sitten pitkän päivätyön päätteeksi pääsi eläkkeelle, hän kerkesi nauttia isän kanssa yhteisiä eläkepäiviä vain pari vuotta, kunnes isä kuoli ja äiti jäi yksin.  Muutamia vuosia myöhemmin hän sai sitten muistisairausdiagnoosin ja minä päädyin ainokaisena huolehtimaan äidistäni ja sen miten matkamme siitä on edistynyt voitkin lukea blogista.

Kun mikään ei riitä

Äiti maksaa nyt, asuessaan jo tehostetussa palveluasumisessa, kalliin hinnan siitä, että eli kunniallisen elämän, oli ahkera, säästi, teki työtä ikänsä ja maksoi yhteiskunnalle moninkertaisia veroja ja nyt lopuksi, lähes ehtoon hetkillä, hän on maksanut elämisensä kustannuksia tuloistaan ja säästöistään ja maksaa edelleenkin myös veronsa. Kyllä minua hieman ”hapottaa” viime viikolla tietooni tullut päätös, evätä äidin asumistuki. Tuntuu, että mikään ei meidän yhteiskunnalle riitä, kun vanhuksista ja heidän elinolosuhteista ja niiden hinnasta keskustellaan. Miksi me Suomalaiset haluamme mieluummin huolehtia ulkomaalaisista, kuin omistamme??

Huomenna tulee sitten sosiaalitoimen edustaja kotikäynnille luokseni. Käymme yhdessä läpi äidin taloustilannetta ja hänen maksujaan – josko tällä sosiaali-ihmisellä olisi joku konsti, millä voisimme äidin taloustilannetta nyt jotenkin helpottaa – kenties toimeentulotuki?? -Äiti kyllä raivostuisi, jos tietäsi, että olen menossa ”kerjuulle” hänen puolestaan – mutta tähän nyt on tultu. Eläminen on kallista ja olen kuullut, ettei kuoleminenkaan ilmaista ole…

Suomi nyt ja tulevaisuudessa?

Tänään on 16.2.2022. Suomi on vaipumassa koronavirus epidemian jälkeiseen lamaan. Valtion velka huitelee miljardeissa. Vuoden 2022 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 144 miljardia euroa, mikä on noin 55 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samana vuonna valtion budjetin mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat kokonaisuudessaan kuitenkin 1 275 miljoonaa euroa. Ulkoministeriön hallinnoiman kehitysyhteistyön osuus on 705 miljoonaa euroa.

Bensiinin, Dieselin ja sähkön hinta huitelee pilvissä. Päivän dieselin keskihinta oli 1.871, 95-bensan 1.945 ja 98-bensan jo yli kaksi euroa, 2,033. Koronapandemian alkuun verrattuna hinta on noussut tähän päivään noin 61 prosenttia ja 95-bensassa noin 52 prosenttia.

Kahvi on kallista ja ruoan hinta nousee päivittäin. Ruoan hinta kääntyi nousuun elokuussa 2021, minkä jälkeen hintojen nousu on kiihtynyt kuukausittain. Joulukuun 2021 hinnat olivat 1,7 prosenttia joulukuuta 2020 korkeammat. Työttömyyttä on paljon, minä mukaan lukien ja köyhät köyhtyvät edelleen.

Sote-uudistus on nytkähtänyt eteenpäin ja hyvinvointialueet ovat tulossa vuoden 2023 alusta. Tätä muutosta on Suomessa vatuloitu vuosikausia ja nyt se sitten on käynnistynyt ja mitä se meille tässä taloudellisessa tilanteessa vielä tulee maksamaan?

Mitähän vanheneminen maksaa tulevaisuuden Suomessa ja Lapissa? Kyllä meinaa jo hieman pelottaa – kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sukanvarteen tunkemaan, vaivoin kerättyjä seteleitä! Vai onko siinä mitään järkeä? Jos nyt en säästä ja elän täysillä, maksaako hyvinvointiyhteiskunta hoitoni, jos minulla ei ole millä maksaa??

Presidenttinämme on Sauli Niinistö ja pääministerinä Sanna Marin. Suomalaiset eivät ole kovin tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen ja erilaisia mielenosoituksiakin on jo järjestetty. Neuvostoliitto on sotajalalla Ukrainan kanssa, tosin sota ei vielä ole syttynyt, mutta mahdollistahan se tietysti on. Uusi maailmansota? – vai soita, jossa Nato, osa Euroopan maista, yhtyy puolustamaan Ukrainaa, Neuvostoliittoa vastaan. Mitä tekee Suomi, puolueettomana? Pysyykö se puolueettomana, vai liittyykö puolustusliittoon? Ollaanko me Suomalaiset opittu historiasta yhtään mitään?

Onneksi äiti ei enää tiedä…

Onneksi äidin ei enää tarvitse huolehtia tämän päivän menosta. Muistisairaus vie normaalisti ensin lähimuistin ja pikkuhiljaa sairas painuu muistoissaan lapsuuteen ja äiti on sinne jo mennyt. Hän on jälleen se heiveröinen pieni lapsi, helmikuun Lapin pakkasissa, epävakaassa Suomessa, niin kuin silloin kun hän syntyi 80 vuotta sitten…

97. Noidankehässä…?

Kun yksi asia muuttuu, muuttaa se toisenkin asian ja noidankehä on valmis pyörimään ympyrää..

Facebook päivitys 10.2.2022.
Kelan täti soitti, ei saa äiti ennää ees asimistukea…(kirosana, kirosana, kirosana)

Kommentti päivitykseen 12.2.2022
Niin kuin olen teille kertonut aiemmissa artikkeleissa, äidille tuli asumistuen tarkastuslappu, tammikuun alussa. Asumistukeen tarvittavat tiedot tuli päivittää 11.1.2022 mennessä. No, mie soitin Kelalle ja kyselin, kannattaako minun äidille tukea hakea? No, siellä virkailija laskeskeli, että äiti voisi saada vielä asumistukea vajaan sata euroa, joten tein hänelle hakemuksen.

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että sain äidille pienemmän huoneen palvelutalosta, koska 1.7.2021 voimaan tullut uusi asiakasmaksulaki, nosti äidin kustannuksia lähes 300 euroa/kk. Vaikka asiasta valitin, niin kuntamme teki päätöksen syyskuussa 2021, ettei äidin tehostetun palveluasumisen maksua alennettaisi.

Onneksi palvelutalon ystävällinen hoitohenkilöstö muutti äidin pienempään huoneeseen, kun kuulivat äidin taloudellisista ongelmista ja heillä oli mahdollisuus juuri tuossa loppuvuodessa tapahtuneen luonnollisen poistuman kautta, saada äidille pienempi, edullisempi huone. Äidin vuokra siis pieneni miltei tuon yllä mainitun uudistuksen tuoman korotuksen verran. ”Luojan kiitos” , ajattelin tuolloin…

Kuinkas sitten taas kävikään?? Kun äidin vuokra pieneni, niin asumiskuluthan pienenivät… niinpä. Sain toissapäivänä soiton kelalta, jossa ystävällisääninen virkailija kertoi, että hän on joutunut tekemään äidille kielteisen asumistukipäätöksen ja suorittamaan takaisinperinnän joulu-, tammi- ja helmikuun osalta, siis taas tuo lähes 300 euroa, joka tuntuu summana kummittelevan koko ajan meidän elämässämme.

1.7.2021 voimaan tullut uusi laki sisältää tekstiosan, jossa asiakasmaksua on alennettava, ensisijaisena toimenpiteenä, ennen kuin asianomainen tarvitsee toimeentulotukea…

Minä en enää jaksa yksin vatuloida tätä äidin talousasiaa. Niinpä soitin kuntamme ikäihmisten sosiaalityöntekijälle ja kerroin hänelle koko stoorin. Ensi viikolla hän tulee kotikäynnille ja katsomme yhdessä hänen kanssaan äidin taloustilanteen. Menikö kaikki niin kuin pitikin, saako äiti jo kaiken sen ”tuen” mitä yhteiskunnalla on antaa vai olisiko äiti oikeutettu toimeentulotukeen, vai voitaisiinko kenties kunnan syksyllä tekemään päätökseen hakea valitusoikeutta Hallinto-oikeudelta, ilman, että koko muutoksenhaku prosessia lähdetään tekemään alusta asti? Onko joku mahdollisuus vielä selvitä tästä tilanteesta?

Onneksi äiti ei enää ymmärrä elämää ympärillään, sillä olisihan hän nolona ja häpeissään, jos tietäisi, etteivät hänen rahansa riitä, hänen maksuihinsa….

Noidankehä pyörii ympyrää niin, että kun asianomainen saa jonkun tuen, se vaikuttaa nostavasti kaikkiin kustannuksiin. Edellä olen jo kertonut siitä, kuinka hoitotuki nostaa automaattisesti hoidon hintaa ja näköjään myös päinvastoin, eli jos saat järjestettyä jonkin asian edullisemmin, niin kyllä tuki napataan heti pois… Hirveää byrokratiaa ja aivan turhaa työtä ja huolta lähi-ihmisille – miksi viranomainen ei sitten tee tätä itse ja automaattisesti loppuun asti? Miksi meitä läheisiä, omaishoitajia ja edunvalvontavaltuutettuja työllistetään lisää tämän järjettömän byrokratian pyörittämisessä ja pääasiassa vielä ilmaiseksi?

Niin paljon vastoinkäymisiä, virheitä ja vääriä ohjeita äidin asioiden hoitamiseen liittyen, olen eri viranomaisilta saanut, siitä kun aloin äitini edunvalvontavaltuutetuksi maaliskuussa 2019, että väkisinkin tulee mieleen se, että sattuuko näitä nyt vain meille, vai sattuuko näitä myös muille ja kuinka paljon?? Väkisinkin tulee mieleen myös se, että kuinka monella mummolla ja papalla maksut sitten nousivat uuden lakimuutoksen vuoksi, viime vuoden heinäkuussa? Yleinen olettamahan oli, että maksut alenevat..?

Mitenhän meille käy, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 2023?
Suosittelen säästämään ”sukanvarteen”….

96. Uusi viranomainen – Vanhusasiavaltuutettu

19.1.2022 Facebook päivitys
Tammikuun 15 päivä tehtävässään aloittanut Vanhusasiavaltuutettu sai tänä aamuna viestin, jossa mukana tietysti linkki äidin blogiin. Yritän tässä omalta osaltani kovasti antaa yhteiskunnalle vinkkejä siitä, kuinka asiat voisi hoitaa inhimillisemmin ja kokonaisvaltaisesti paremmin, tässä muistisairaiden palveluketjussa.. (Löytyy Facebookista haulla ”Vanhusasiavaltuutettu” kannattaa ottaa seurantaan)

19.1.2022 klo 10.33
Hei,
Olen muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan olen huolehtinut äidin asioista jo 15 vuoden ajan. Äitini sai diagnoosinsa, aivojen etulohkon rappeuma, vuonna 2010 ja siitä lähtien olen toiminut äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 olen toiminut myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan blogia äitini tarinasta, oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Muistisairaan äidin tarina- blogi on siis kokemustarina ja sen 90 artikkeleista löytyy kehittämiskohteita ja ideoita, siitä mitä tulisi ottaa huomioon, esimerkiksi juuri muistisairaiden vanhusten ja heidän lähi-ihmisten ja omaishoitajien tukemiseksi. Huomasin Facebookista, että sieltä löytyy ”Vanhusasiavaltuutettu” sivusto ja käsittääkseni ihan uusi juttu. Ajattelin, että laitan teille tiedoksi linkin tuonne äidin tarinaan, josko sieltä löytyisi vinkkejä muistisairaiden ja heidän lähi-ihmisten asioiden kehittämiseen ja elämäntilanteiden parantamiseen, yhteiskunnan näkökulmasta. Ystävällisin terveisin Satu Saari. Ohessa linkki kirjoittamaani blogiin
https://muistisairaanaidintarinablogi.wordpress.com/

19.1.2022 klo 11.41
Hei! Kiitos viestistänne. Vanhusasiavaltuutettu on tosiaan uusi viranomainen Suomessa ja ensimmäisenä vanhusasiavaltuutettuna aloitti 15.1.2022 Päivi Topo. Kiitos linkistä blogiin, laitan sen eteenpäin tiedoksi myös valtuutetulle itselleen. Ystävällisin terveisin Mirka, viestintä.

Hienoa, että tällainen virka on vihdoin perustettu – tulee tarpeeseen. Onnea ja menestystä Päiville hänen tärkeässä tehtävässään ja erityiskiitos pikaisesta vastauksesta viestiini.
 ❤ t. Satu

Kiitos onnitteluista! Näemme myös tämän viran erittäin tärkeänä ja tarpeellisena. Ystävällisesti Mirka.

Vanhusasiavaltuutettu edistää ikääntyneiden asemaa ja oikeuksia

Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka edistää ikääntyneiden edun ja oikeuksien toteutumista. Vanhusasiavaltuutetun tehtävä on varmistaa, että ikääntyneiden asema ja oikeudet otetaan huomioon lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Päivi Topo toimii vanhusasiavaltuutettuna. Hän aloitti virassa 15.1.2022.

Päivi Topo on opiskellut yhteiskuntatieteitä Helsingin yliopistossa ja väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi naisten ikääntymisen lääketieteellistymisestä. Opiskelija-ajoista lähtien häntä on kiinnostanut yhdenvertaisuuden lisäämisen mahdollisuudet sekä vallan rakentumiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset. Hänen erikoisosaamistaan on tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa ja kehittämistyössä.  

Topolla on pitkä tutkijanura iäkkäiden ja erityisesti muistisairautta sairastavien palveluihin ja asuinympäristöihin liittyvissä kysymyksissä. (Lähde: www.vanhusasia.fi)

Tuolta yllä mainitulta sivustolta löytyy myös paljon tärkeää tietoa vanhusten oikeusturvasta ja auttavista tahoista, sekä eri toimijoiden ohjeita ja yhteystietoja, kannattaa käydä lukasemassa! Erityisesti minua tässä asiassa ja virkaan valitussa henkilössä ilahduttaa se, että hän on perehtynyt muistisairaiden palveluihin.

Toivon totisesti, että tämän uuden Vanhusasiavaltuutetun viran myötä, jatkossa myös muistisairaiden ja heidän lähi-ihmistensä palveluprosessi kehittyisi inhimillisempään suuntaan.
Aamen.

95. Kotitalon myynti – Saanko vai enkö saa myydä??

11.1.2022 Facebook päivitys
Varasin ajan netistä Maistraattiin tai sinne Digi-ja väestötietovirastoon torstaille, että saan vireille kototalon myynnin – seki on niin hitokseen homma, että valmiiksi jo hirvittää, mutta tehtävähän son vishin. Joo, ei tuu aika pitkäksi työttömällä, ku on tämmöstä puuhastelua koko ajan tarjolla.. Joo ja ku tämä työ on taas tehty, niin viivan alle ei jää mittään – hyvä jos sattuu ees riittämmään…

14.1.2022 Facebook päivitys
No niin, selvittelin eilen Digiviraston kans tuota edunvalvontavaltakirjan sisältöä. Soitin marraskuun 2019 lopulla Maistraattiin kysyäkseni vahvistusta sille mitä voin ja en voi tehdä? Paikallisen viraston virkailija oli sitä mieltä, että joudun hakemaan äidille ulkopuolisen edunvalvojan kotitalon myynnin ajaksi (400 euroa/hakemus), koska olen jäävi. No, silloin päätin vuokrata talon, kun myyminen oli niin vaikea prosessi.

Olimme äidin kanssa ennakoineet hyvissä ajoin etukäteen, äidin muistisairauden etenemistä ja laatineet edunvalvontavaltuutuksen. Valtuutuksessa äiti oli valtuuttanut minut toimimaan hänen omaisuuttaan ja talouttaan koskevissa asioissa, sekä sellaisissa asioissa, joiden merkitystä äiti ei enää kykenisi ymmärtämään. Valtuutuksessa on erikseen vielä mainittu, että valtuutettu on oikeutettu myymään tai muuten luovuttamaan äidin omistamia kiinteistöjä, hakemaan kiinnityksiä ja perustamaan panttioikeuksia.

Kuten jo edellä blogiteksteissäni olen kertonut, (kts. artikkeli 26. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen) omistamme äitini kanssa yhdessä kiinteistöjä. Lähtökohta ajatus meillä oli se, että tarvittaessa voin tehdä esimerkiksi kiinteistöjen myyntipäätöksiä ja toteuttaa niitä, mutta kuinkas ollakaan, minähän olen nyt jäävi. Harmiksemme laitoimme varavaltuutetut lähisuvusta, kun ei ollut tietoa, ymmärrystä, eikä kokemusta asiasta ja ajattelimme pitää päätökset ja niiden tekemiset lähisuvussa – virhe! Tällä hetkellä elämme siinä tilanteessa, että äidin omaisuutta pitäisi kohtapuolin alkaa myymään, mutta kiinteistöjenmyynti vaatii ns. ulkopuolisen edunvalvojan, myynnin ajaksi ja lupa asiaan täytyy saada viranomaiselta ja sehän tietysti maksaa ja jonot ovat puolen vuoden mittaisia… Tämä edellä kuvattu tapahtui siis vuoden 2019 lopulla.

Eilinen (tammikuu 2022) keskustelu virkailijan kanssa, antoi täysin päinvastaisen tuloksen – nyt voinkin tehä mitä vain, niin kauan, kun en itse ole sekä myymässä, että ostamassa..

Jahhas, elikkä olen kaksi vuotta tässä pelännyt linnaan joutumista, ku uskalsin talon vuokrata – tehä niin suuren rikoksen… Näin net on erilaisia nuot tulkinnat?? Ensin täti sanoi nounou ja sitten täti sanoi jeesjees – otappa sie tavan tallaajana näistä sitte selvää? Met äitin kans vuonna 2017 ennakoithin tulevaa ja tehtiin valtuutus, ku meillä yhteisiä kiinteistöjä oli ja sitte se paperi ei käynykhän ennään 2019 ja nyt 2022 taas käypii??
Eikait siinä, häätyy alkaa tepisemmään..

1.2.2022 Kommentti päivityksiin
Hieman hämmentynein mielin mietin nyt tilannetta.. Olen kaksi vuotta miettinyt, että milloin ”joudun linnaan” näistä pahoista teoistani, kun uskalsin vuokrata kotitalon ja vieläpä kahteen kertaan, kun olin ymmärtänyt, että minulla ei olisi oikeutta vuokrata tai myydä, koska olen jäävi… En tiedä miten tässä näin kävi – kuka ymmärsi väärin ja ketä, mutta tuon ensimmäisen puhelun vuoksi, en lähtenyt myymään kotitaloa jo heti äidin siirryttyä palveluasumiseen vaan koetin ratkaista asian ”vaivihkaa” vuokraamalla talon, että äiti pystyisi asumaan palvelutalossa ja saisi laskunsa maksettua, eikä kotitalon maksut hänen tai minun kukkaroa rasittaisi. Ja nyt sitten tämän uudemman tiedon mukaan olisinkin voinut myydä kotitalon jo silloin vuosia sitten…?

Kuinka paljon huolta ja vaivaa noihin kahteen vuoteen sitten mahtuikaan?? Kun äiti oli muuttanut palvelutaloon ja kun sain tiedon siitä, ettei hän enää palaisi kotiin, niin alkoi allekirjoittaneella kiire aika. Oltiin valmistumassa jouluun. Sain sovittua, että ensimmäiset vuokralaiset saapuvat heti vuodenvaihteen jälkeen. Vuokrasin talon kalustettuna, mutta silti minun oli tyhjennettävä talo, jota vanhempani olivat asuneet vuodesta 1982, lähes 40 vuotta. Voi sitä tavaran paljoutta – niitä henkilökohtaisia juttuja, vaatteita, papereita, työkaluja ja vaikka mitä… Ja sitten se, että talo vaati todellakin ”pientä pintaremonttia”. Mummon mökkiin oli tulossa asumaan nuoria ihmisiä, niin oli aika hieman päivittää näkymää.. Naisen on kuitenkin tehtävä, mitä naisen on tehtävä ja niin alkoi tyhjennyksen jälkeen remontti. Maalia ja tapettia ja uusia lattioita. Niin meni se vuodenvaihde remontoidessa ja roskalavaa täyttäessä. Lopussa kuitenkin kiitos seisoi ja sain kaiken järjestettyä ennen vuoden vaihtumista ja vuokralaisten saapumista, tosin joulu ja uusivuosi jäivät juhlimatta…

Seuraavana syksynä, lokakuun lopussa olin jälleen tilanteessa, että kotitalon 10 kuukauden ajaksi tehty vuokrasopimus oli päättymässä ja jouduin miettimään mitä nyt tekisin? Minulla itsellä ei ollut/ole varallisuutta ylläpitää tyhjää taloa ja edelleen tuolloin olin siinä uskossa, etten voisi taloa myydä. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin tuossa kohtaa ja sain kuin sainkin erään nuoren perheen muuttamaan kotitaloon vuokralle, kunnes he päättäisivät oman kodin hankinnasta. Niin alkoi jälleen kotitalon tyhjennys – nyt sitten tyhjensin talon myös ylimääräisistä huonekalusta ja muusta kodin irtaimistosta, lukuun ottamatta niitä, mitä uusi vuokralainen kertoi tarvitsevansa. Niin kotitalo sai jälleen uudet vuokralaiset ja minä ”puhalsin ilmat keuhkoistani pihalle” – Huh! – Asioilla on tapana järjestyä…Taas mentiin vuosi eteenpäin. Sitten vuodenvaihteen jälkeen, oli jälleen edessä tilanne, että kotitalossa ei helmikuun 2022 jälkeen asuisi enää vuokralaisia, vaan he muuttaisivat omaan kotiin.

Nyt tilanne on siinä pisteessä, että minun voimavarat eivät enää riitä kotitalosta huolehtimiseen ja siksipä varasin ajan tuonne Digivirastoon, että kyselen sieltä, miten hakemus väliaikaisesta edunvalvojasta kaupanteon ajaksi tehtäisiin ja että kuinka kauan sellaisen saaminen kestäisi ja tietysti mitä se nyt maksaisi? Varasin ajan netissä, koska korona ja virasto ei ole avoinna, kuin ajan varauksella. No, päivää ennen ajanvaraustani minulle soitettiin Digivirastosta ja virkailija halusi minun kanssa keskustella, jos se minulle sopisi, vaikka aikavaraus olisikin vasta seuraavalle päivälle. No sopihan se…

Niinpä kerroin hänelle huoleni ja hän sanoi, että tutkitaanpa sitä edunvalvontavaltuutuksen tekstiä, mitä siellä sanotaan myymisasiasta ja niin me tutkimme. Virkailijan tulkinta oli edellä kuvatun kaltainen – saan siis nyt tehdä mitä haluan…??

Taas ”puhalsin ilmat pihalle keuhkoistani” – Huh! Kun lopetin puhelun, meni ja keitin kahvit. Istuin pitkään ihmettelemässä tätä edunvalvontavaltuutus asiaa. Kuinka kummassa tässä kävi näin?? Miksi kuiten en ottanut ylös virkailijan nimeä, joka minulle ensimmäisen tulkinnan antoi??

Seuraavana päivän soitin kiinteistövälittäjälle ja kerroin hänelle, että olisin myymässä kotitaloani purkukuntoisena, koska enhän minä voi ottaa viideksi vuodeksi vastuulleni talon kuntoa, kun en ole siinä asunut 40 vuoden aikana, kuin kaksi puolen vuoden jaksoa. Mene ja tiedä mitä sieltä voi löytyä, koska vanha on vanha… Kuukauden päästä olen viisaampi ja tiedän, kuinka asia etenee, sikäli mikäli osaan tehdä päätöksiä…?

Mikä sitten on tarinan opetus?? Kysy aina ainakin kahdelta viranhaltijalta tulkintaa viranomaispäätöksistä ja kirjaa ylös kenen kanssa olet ollut puheissa, minä päivänä ja mihin kellonaikaan!!

94. Tuntuu simputtamiselta..??

7.1.2022 Facebook päivitys
Äidille tuli asumistuen tarkastuslappu Kelalta. Nooh, mie soitin sinne jouluaaton aattona – heti pääsin linjoille – muut ei vissiin hoksanhe soittaa sinne silloin.. Juttelu virkailijan kanssa eteni kaikenmaaliman tarkastusten kautta – olenko mie mie ja onko mulla oikeus soitella ja lopuksi päästiin laskemaan, kannattaako äidin hakemusta lähettää, kun muutti pienempään kämppään.

No joo, ehkäpä sieltä 80 ekua tulis, joten kandee, ehkä (jos Satu ilmaseksi tekkee kaiken paperityön) Noh, mie hommasin kaikki liitteet ja aattelin tänään mennä ne viemään kelalle, mutta sehän onki kiinni – avataan maanantaina klo 12.00. Joo, en voi käyttää äidin asiointiin omakelaa, en voi lähettää sähköisesti, häätyy käyä kelalla tai maksaa ite postitus. Alkuperäisiä dokumenttejä en voi lähettää, ku pitäs saaha kopiot, no eioo kopiokonetta, siksi aattelin, että menen käymään siellä kelalla, että saan ne kopiot (varmaan maksavat jotaki) Määräpäivä on 11.1.2022. Joo, kyllä tässä meän järjestelmässä ois kirhveelä töitä. Älkää vain kampraatit alkako kenenkhän etua valvomhan – sitä ei pysty tekemhän ilman harmaita hiuksia..

11.1.2022 Facebook päivitys
Kyllä sitä riittää hommaa, kun jonku toisen puolesta asioita hoitaa. Nyt on aamu valmisteltu äidin asumistuki asioiden tarkastuspapruja, käyty kopioimassa koko pumaska, jonotettu Kelan oven takana 10 minuuttia ja niin saatu nippu vihdoin eteenpäin – 4 tunnin työ, 8 km autoilu, 1 euron parkkimaksu, niin ja se kopiointi rapian 7 euroa. Mutta mitäpä näistä kuluista, kyllä se lähi-ihminen hoitaa ja maksaa… (Onhan se tietty se edunvalvojan palkkio – rapia 30 ekua kuussa, mutta jos ei ole mistä ottaa, niin…)

Kommentti päivityksiin 1.2.2022
Kyllä minä kovasti ihmettelen sitä, kuinka hankalaksi meidän edunvalvontavaltuutettujen tehtävät on yhteiskunnan taholta tehty. En voi asioida äitini puolesta sähköisesti, kun ei ole tehty Suomi.fi valtuutusta. Äitini edunvalvontavaltuutus on laadittu jo keväällä 2017. Olen saanut päätöksen/vahvistuksen äidin edunvalvonnasta maaliskuussa 2019, entiseltä Maistraatilta, nykyiseltä Digi- ja väestötietovirastolta, päätöksessä minut hyväksyttiin äitini edunvalvontavaltuutetuksi, jolla on oikeus tehdä myös talouteen liittyviä päätöksiä ja toimeenpanoja.

Suomi.fi-valtuuksien virkailijavaltuuttamispalvelu on aloittanut toimintansa 11.6.2020. Suomi.fi valtuuksia haetaan tuolta samaiselta Digi- ja väestötietovirastolta. Ihmettelen, miten he eivät voi automaattisesti tai erillisellä hakemuksella laittaa minulle oikeuksia hoitaa äidin asioita sähköisesti, kun heillä siellä samassa osoitteessa on hyväksytty päätös siitä, että äitini on halunnut minun hoitavan asioitaan??? Maallikkona en ymmärrä, mikä tässä on näin vaikeaa??

Alla hieman faktatietoa Kelan ja DVV:n sivuilta, asiaan liittyen…
Usein kysyttyä toisen puolesta asioinnista

Mitä valtuuttaminen tarkoittaa?
Valtuuttaminen tarkoittaa, että annat toiselle henkilölle luvan hoitaa Kela-asioitasi. Valtuutuksen voi tehdä eri tavoilla: valtakirjalla, suullisesti tai verkossa.

Valtakirjalla voi asioida toisen puolesta puhelimessa, palvelupisteessä ja kirjeellä. Kela tarkistaa aina henkilöllisyyden sekä asiakkaalta että hänen valtuuttamaltaan henkilöltä. Jos haluat antaa valtuuden verkossa asiointiin, se pitää tehdä Suomi.fi-palvelussa.

Suomi.fi-valtuus verkossa asiointiin
Toisen puolesta asiointi edellyttää aina, että täysi-ikäinen henkilö valtuuttaa toisen täysi-ikäisen henkilön hoitamaan asioitaan. OmaKelassa asiointia varten asiakkaan pitää antaa toiselle henkilölle Suomi.fi-valtuus, jonka nimi on Sosiaaliturvan etuusasioiden hoitaminen. Suomi.fi-valtuus koskee kaikkia Kela-asioita, eli sitä ei voi rajata vain tiettyihin asioihin.
Siirry antamaan valtuus Suomi.fi-palvelussa.

Edunvalvontavaltuutus
Jos haluat valtuuttaa toisen henkilön sellaisen tilanteen varalta, että et itse pysty hoitamaan asioitasi, voit tehdä edunvalvontavaltuutuksen. Lue lisää edunvalvontavaltuutuksesta DVV:n sivuilta.

Jos valtakirja sisältää taloudellisten asioiden hoitamisen, sillä voi hoitaa Kela-asioita, kun DVV on vahvistanut valtuutuksen.

Edunvalvontavaltuutus on eri asia kuin virallinen edunvalvoja. Digi- ja väestötietovirasto tai tuomioistuin voi määrätä virallisen edunvalvojan henkilölle, joka ei pysty hoitamaan asioitaan itse. (Lähde: https://www.kela.fi/asioi-toisen-puolesta)

93. Aluevaalit – muistetaanko muistisairas??

4.1.2022 Facebook päivitys
Vaalityö aloitettu 🤗 kysymyksiä puoluetoimistoihin saatesanoin lähetetty 👍 saapa nähä saanko vastauksia, vai jouvunko linnaan 😬 Ainakin olen yrittänyt 💪

12.1.2022 Facebook päivitys
No niin, tänään alkaa siis ennakkoäänestys.. Ajattelin teille kertoa, että kun jokin aika sitten lähettelin alueemme puoluetoimistoihin kysymyksiä siitä, kuinka heidän ehdokkaansa aikovat hoitaa vanhusten ja erityisesti muistisairaiden asioita aluevaltuustossa, niin kukaan ei ole minulle vastannut mitään… Mitäpä tästä päättelen? No sitä, että ei se ”Maija Meikäläisen” kysymys kiinnosta ketään..

Joo, ja turha sanoa, ettei siellä nyt keritä vastaamaan – jos ollaan sosiaalisessa mediassa läsnä, niin kyllä pitää keritä!! Mulla on nyt sellainen mieli, että taijan äänestää jaloillani.. Varautukaa siihen, että asiakasmaksut nousee, jahka vuosi 2023 alkaa.. Paljon on tarjolla ehokkaita, joista voijaan sanoa, niinkuin entinen akka, että ”Viis virkaa – kuus nälkää!” Yritin päästä asiaan vaikuttamaan, mutta eipä onnistunnu, kö miehän olen vain tämmönen tuiki tavaallinen Maija Meikäläinen, ilman sen kummempaa statusta.. Äänestäppä sie, jos koet sillä olevan merkitystä tulevaan..

18.1.2022 Facebook päivitys
Yritin sitten eilen kuitenkin käydä äänestämässä, mutta kirjastolla oli niin pitkä jono ja ihmisiä ihan liikaa, että empä uskaltannu mennä.. Oisko tätäki voinu järjestää niin, että ihmiset autosta äänestäisivät, niinkuin oisivat Mäkkärin autokaistalla käyneet.. Häätyy kattoa sitte varsinaisena äänestyspäivänä, mikä tilanne.. Mielestäni aika vähän oli väki käyny ennakkoäänestämässä..Noh, saapa nähä mikä tästä tulleepi?

19.1.2022 Kommentti päivitykseen
Halusin aikaansaada keskustelua ja laitoin viestiä alueemme puoluetoimistoihin. Lisäsin mukaan pari kysymystä ja tietoa kirjoittamastani kokemustarinasta. Jäin odottamaan vastauksia, joita en ole saanut tähän päivään mennessä kuin yhden. Mielestäni tämä vaali ei ole niinkään puoluesidonnainen, vaan enemmän painoarvoa laitan ehdokkaiden näkemykselle vanhustenhoidosta. Alla lähettämäni viesti:

Hei,
Olen muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan olen huolehtinut äidin asioista jo 15 vuoden ajan. Äitini sai diagnoosinsa, aivojen etulohkon rappeuma, vuonna 2010 ja siitä lähtien olen toiminut äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 olen toiminut myös äitini edunvalvontavaltuutettuna.
Kirjoitan blogia äitini tarinasta, oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa.
Muistisairaan äidin tarina- blogi on siis kokemustarina ja sen 90 artikkeleista löytyy kehittämiskohteita ja ideoita, siitä mitä tulisi ottaa huomioon, esimerkiksi juuri muistisairaiden vanhusten ja heidän lähi-ihmisten ja omaishoitajien tukemiseksi alueellamme.
Nyt tulevien hyvinvointialueiden aluevaaleja silmällä pitäen, on aika toimia ja välittää kokemustietoa edelleen – ettei tämä tärkeä asia jäisi huomiotta…
Haluaisin tietää, kuka ehdokkaistanne tuntee vanhusten ja muistisairaiden asiat omakseen? Yksikin ääni voi ratkaista paljon, joten haluaisin antaa ääneni sille ehdokkaalle, joka lupaa ja pitää lupauksensa, antaa rehellisen panoksensa ikäihmisten ja alati kasvavan muistisairaiden joukon elinolojen parantamiseksi alueellamme.
Voitte halutessanne julkaista yksittäisiä artikkeleja ja jakaa linkkiä Muistisairaan äidin tarina- blogiin.
Ystävällisin terveisin Satu Saari
Alla linkki kirjoittamaani blogiin
https://muistisairaanaidintarinablogi.wordpress.com/

Vastauksia viestiini sain siis vain yhdeltä puoluetoimistolta. Vihreiden paikallinen puoluetoimisto lähetti minulle kiitosviestin ja kertoi vastaukset kysymyksiini. Sain viestissä myös ehdokkaan tiedot ja linkin hänen Facebook sivuille. Puoluetoimistosta kerrottiin myös, että viestini on lähetetty tiedoksi kaikille heidän alueellisille ehdokkailleen. Kiitos!

Olen lähettänyt viestiä ennakkoon jo Hyvinvointialueellemme, joten eiköhän tieto alueemme edustajat kuitenkin tavoita, jos heillä on kiinnostusta tarinaa lukea. Lue lisää artikkelista: ”Kokemustieto leviää”.

Minun osaltani äänestäminen jäi nyt sitten tulevaan sunnuntaihin, eli siihen varsinaiseen äänestyspäivään. Olen jo valinnut ehdokkaani ja hän edustaa juurikin niitä arvoja ja asioita, kuin jota olen yllä kuvannut. Vanhusten ja eritoten muistisairaiden asiat on nyt pantava etusialle ja kuntoon.

On suorastaan häpeällistä kuunnella ystävää, joka kertoo omasta kokemuksestaan isänsä osalta, lähes 30 vuoden takaa, samaa tarinaa, kuin minä nyt äitini osalta – mikäänkö ei ole muuttunut tässä ajassa??

Äänestäkää ja valitkaa nyt ”oikea” ehdokas!

Lue lisää uudistuksesta:
https://soteuudistus.fi/etusivu