7.12.2023 Kirjoitin aamulla äidin siunaustilaisuuden käsiohjelman, siitä tuli kaunis ❤ Kaikki on nyt valmiina. Äiti siunataan hiljaisuudessa, lähimpien läsnäolleessa.
Haluan kuitenkin kertoa teille, omia ajatuksiani ja tuntemuksiani valmisteluista ja kaikesta siitä, mitä tulee tehdä ja huolehtia, kun läheinen kuolee. Vaikka olinkin miettinyt etukäteen kaikki asiat, niin silti niiden tekeminen ja valmistelu veivät aikaa ja voimia. Oli siis aivan hyvä, että aloitin valmistelut samantien. Halusin tehdä asiat niin kuin ne olin ajatellut tehdä – omalla tavallani.
Ilmoitin äidin kuolemasta läheisilleni, suvulle, ystäville, tuttaville ja kirjoitin blogitekstin.
Sitten soitin seurakunnan päivystyspuhelimeen. Siellä vastasi kaunisääninen naispappi ja hänen empaattinen ja lohduttava äänensä sai minut kysymään häneltä suoraan:
” Siunaisitko sinä äitini?” ja hän lupasi. Niinpä katsoimme kalenterista hänelle sopivan päivän ja niin siunaustilaisuuden päivämäärä oli päätetty. Yleinen käytäntöhän on, että hautaustoimisto hoitaa nämä asiat ja sehän on hyvä käytäntö niille, joille se sopii. Minä halusin tehdä asiat kuitenkin toisin.
Äidin kuolinpäivänä soitin myös pankkiin, vakuutusyhtiöön ja muille laskuttajille. Ei niitä monta enää ollutkaan. Pankki halusi odottaa virallista kuolintodistusta ja sanoinkin heille, että teette niin kuin teidän täytyy, mutta minä haluan tänään jättää äidin edunvalvontavalutuutun tehtävät ja siksi haluan sopia nyt heti äidin tilit poistettavaksi verkkopankkinäkymästäni ja sitten pankki voi edetä kuten asiaan kuuluu. Ja näin tehtiin. Pankki perusti verkkopankkiin kuolinpesän laskujen lähettämistä varten verkkoyhteyden. Sama jouheva käytäntö sopi myös niille muutamalle laskuttajalle ja he lupasivat lähettää ”loppulaskut” pikimiten. Kiitos kaikille jouhevasta toiminnasta ❤
Kuolinpesä – äiti. Perikunta ja pesänhoitaja – minä.
Sitten soitin Kirkkoherran virastoon ja tilasin äidin virkatodistuksen, joka yllätyksekseni maksoi 60 euroa. Olisi voinut luulla, että ihminen, joka on ikänsä maksanut kirkollisveroa, saisi tämän viimeisen dokumenttinsa ilmaiseksi – vaan eipä se mennytkään niin. Oman elossa olo todistuksen sain näppärästi DVVn sivulta tulostettua ja maksettua verkkopankin kautta, hintaan 10 euroa. Molempia tarvitaan perunkirjan liitteeksi.
Seuraavaksi soitin paikalliseen leipomoon ja tilasin kakun, Prinsessakakun. Tilasin ja toimitin sen äidin palvelutalon, osasto 4:n henkilökunnalle – hoitajille, laitoshoitajille ja kaikille niille, jotka olivat äidin elämässä mukana siellä olleet, saatesanoilla, ”Kiitos ja Anteeksi”. Kun vein kakun, hoitaja taukohuoneessa halasi minua ja kertoi osanotostaan ja minä puolestani pyysin häntä kertomaan kaikille, että olemme äidin kanssa kiitollisia heidän pitkäaikaisesta hoitotyöstään ja että haluamme pyytää kakulla myös anteeksi – emme kumpikaan – äiti ja minä varmaankaan niitä helpoimpia ”tapauksia” olleet, ei äiti hoidettavana, enkä minä lähi-ihmisenä..
Varasin ajan hautaustoimistoon. Tytär lähti mukaani ❤ Valitsimme äidille arkun. Sovimme kirkonkellojen soitosta, kyydityksestä palvelutalolta kappelille ja kaikista niistä palveluista joita halusimme ottaa heidän kauttaan. Emme tilanneet arkkukoristetta, koska halusin tehdä sen itse. Äidillä oli jo hautapaikka. Laattaa en kiveen vielä halunnut ostaa. Pääasiassa vain perusjutut. Kolme varttia, lähes 1800 euroa.
Tulin kotiin ja tein paperimassataikinan. ”Kaipauspupu” halusi syntyä.
Kun Kaipaus oli syntynyt, tein lisää massaa. Äidin arkkukoriste ❤ Risti, kallan kukat, niininauha ja huopasydän. Arkkukoristetta tehdessäni, pelkäsin, onnistuisiko se, kerkeäisikö se kuivua, kestäisikö se ja sitten taas tein ja itkin. Minun surutyö. Olin päättänyt yrittää ja ajattelin, josko en onnistuisi toteuttamaan sitä, niin hakisin sitten kukkakaupasta koristeen, mutta onnistui se ❤ siitä tuli niin kaunis ❤ Laitan myöhemmin teille kuvan siitä.
Tapasin Papin. Lähetin kutsut kutsuvieraille.
Muistotilaisuus pidetään minun luonani ❤ Tilasin leipomolta lisää Prinsessakakkua. Tytöt halusivat leipoa mummonsa muistotilaisuuteen tarjottavia.
Minä kävin ostamassa kahvia ja konjakkia.
Käsiohjelma jonka tänään tein, oli viimeinen tekeminen itse siunaustilaisuuteen.
Kaikki on nyt valmiina Äitiä varten ❤
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 