30.5.2024 Puputyöpaja pilotti on nyt pidetty. Työpaja oli varsin onnistunut, vaikkakin se toteutettiin nopealla aikataululla ja osallistujat kutsuttiin mukaan henkilökohtaisella viestillä. Aikarajoitteen vuoksi, työpajan markkinointia ja – ilmoittautumista ei voitu toteuttaa, normaalin käytännön mukaan. Puputyöpaja oli siis kokeiluluonteinen ja sen ”jatkojalostus” riippuu tietysti paitsi palautteesta, myös siitä, löytyykö jatkossa tahoja, jotka olisivat kiinnostuneita tilaamaan, ostopalveluna Puputyöpajan.
Palaute oli huikeaa ❤ Palautteen mukaan Puputyöpaja konsepti oli erinomainen ja osallistujien mielestä tapahtuma oli täydellinen. Aika kului kuulemma kuin siivillä Vertaistuellisuus nousi palautteessa tärkeään rooliin ja ”Muistisairaan äidin tarina” ja sen läpikäynti ”Omaishoitajat – kameleontit durasel puput 2023” Pupunäyttelyn pupujen kautta, viritteli vertaistuellista keskustelua koko Puputyöpajan ajan.
Ohessa olevista kuvista saa hieman fiilisteltyä Puputyöpajaa ja sen käytännön toteutusta. Niin, miksikö pupuilla on mehupillit käpälissään? No siksi, että niiden käpäliin kuivuu reikä ja kun mehupilli otetaan myöhemmin pois, reiän kohdalle käpälään voi askarrella vaikka kukkakimpun. Muistisairaan yöpöydällä pupulla voi olla käpälässään vaikka kyltti, jossa lukee ”muista lääkkeet” – vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea puput haluavat viestiä olemuksellaan.
Itselleni jäi erityisesti mieleen erään osallistujan huudahdus ”Mie osasin tehä pupun” se oli kyllä niin sydämeen sattuva Puput jäivät kuivumaan yhdistykselle. Olen tyytyväinen Puputyöpajan aloituspajaan ja jatkotyöpajassa puput sitten viimeistellään maalaamalla.
Ehkä tämä minun idea kantaa – häätyy tuumailla… Työharjoittelija Satu
24.5.2024 Ensi viikolla järjestän nyt sitten ensimmäisen Puputyöpajan Muistituvalla. Paperimassa Puputyöpaja liittyy siis opintojeni työharjoitteluosioon. Olen opiskellut yrittäjyyttä ja sisällön tuotantoa, Suomen Yrittäjäopistossa: https://www.syo.fi/ Haaveenani olisi perustaa oma yritys ”MumminKammari”. Yritykseni tulisi toimimaan taide- ja käsityöalalla, pupujen ympärillä.
Nimeksi yritykselleni olen suunnitellut tuota ”MumminKammaria”. Miksikö sitten MumminKammari? Siksi, että itse olen mummi ja myös edesmennyt, muistisairas äitini, oli tyttärieni mummi. Entäpä sitten kammari? Asun vanhassa talossa ja minulla on täällä useampi kammari 🙂 MumminKammari kuulostaa omaan korvaani hyvältä nimeltä ja toisaalta se antaa mahdollisille tuleville asiakkailleni tietynlaisen mielikuvan yrityksestäni.
MumminKammarin Puputyöpaja on ”pilotti”, kokeilu, yhdestä mahdollisesti tulevan yritykseni palvelukonsepteista, taide- ja askartelupaja. Muina tuotteina ”mittatilaustyönä” tehdyt puput, vertaistuelliset Pupukortit, muistipelikortit jne. unohtamatta äidin tarinan kirjaa, jonka toivon valmistuvan tulevana kesänä. Kirjaprojektin valmistumista varten kuvaamme vielä ”Omaishoitajat – kameleontit durasel puput 2023” pupunäyttelyn puput uudelleen, koska ne loikkivat kuvittamaan äidin kirjaa ❤
Olen nyt valmistanut Puputyöpajaa varten paperimassa materiaalia, pupuaihioita ja tietysti ohjeet pupujen valmistamiseen. Pupuohjeen saavat Puputyöpajoihin osallistuvat – nyt ja aina. Jakamalla ohjeen puputöihin, haluan kannustaa haastavassa elämäntilanteessa olevia, uppoutumaan Puputerapiaan, myös kotona itsekseen tai vaikkapa muistisairaan kanssa ❤ Oman kokemukseni mukaan paperimassatöiden tekeminen auttaa ”nollaamaan” ajatukset arjesta ja luovan toiminnan prosessi, poistaa stressiä ❤ Toisaalta paperimassa-askartelu on myös hyvää ja helppoa viriketoimintaa muistisairaalle.
Muistituvan Puputyöpaja sisältää myös vertaistuellisen osion. Paperimassapupujen valmistelun ohessa, keskustelemme mieltä painavista asioista tai ilon ja onnen hetkistä ja siitä tavallisesta arjesta muistisairaan rinnalla ❤
Puputyöpajan jatkopajan järjestän sitten muutaman viikon kuluttua ja silloin on ohjelmassa väliajalla kuivuneiden pupujen viimeistely ja maalaaminen. Puputyöpajojen lopuksi osallistujilta pyydetään palaute työpajoista ja he saavat omat pupunsa kotiin vietäviksi ❤ – Mitä Puputyöpaja antoi minulle? Mitkä asiat työpajassa olivat onnistuneita? – Mitä muuta olisin kaivannut tai muita kehittämisideoita? – Jos Puputyöpajaan olisi osallistumismaksu, mikä se olisi per/hlö? – Terveisiä ja toiveita tulevaan: – Ympyröi fiiliksesi:
Allekirjoittanut on hetki hetkeltä innokkaampi, tästä mahdollisuudesta!! Toivon, että onnistun Puputyöpaja Pilotissani ja saan osallistujat nauttimaan paperimassataiteen tekemisestä, vertaistuesta ja ”Puputerapiasta” ❤
16.5.2024 Tänään ”polkaisin käyntiin projektin” Puputyöpaja Pilotti ” ❤ Olen nyt virallisesti opintoihini liittyvässä työharjoittelussa Lapin Muistiyhdistyksellä, tulevan kuukauden ajan. Tarkoituksena on toteuttaa muistisairaiden läheisille Puputyöpaja.
Artikkelikuvassa olevat Ukki ja Mummu Pupunen, menivät aamulla kylästelemään Muistituvalle harjoitteluni ajaksi. Toivottavasti he herättävät keskustelua muistiasioiden ympärillä, läsnäolollaan ❤
Projekti kestää kuukauden ja sen aikana on tarkoitus suunnitella ja toteuttaa kaikki Puputyöpajan järjestämiseen ja käytännön toteutukseen liittyvät tehtävät, sekä niihin liittyvät materiaalit, viestintä ja raportointi, unohtamatta näitä kirjoitustöitä. Tämä blogiteksti yhtenä niistä.
Puputyöpaja on Pilotti siksi, että siihen osallistuvilta pyydetään kirjallinen palaute työpajan annista ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta, sekä kehittämisideat. Palautetta pyydetään myös muistiyhdistyksen työntekijöiltä ja hallituksen edustajilta.
Puputyöpajassa askarrellaan vertaistuellisessa hengessä paperimassataidetta – pupuja. Puputyöpaja on siis vertaistuellinen askartelupaja, jossa paperimassatöiden ohella, käydään läpi Muistisairaan äidin tarinaan liittyvän pupunäyttelyn ”Omaishoitajat, kameleontit durasel puput” pupujen tarinoita. Mukana työpajassa on tietysti myös osa näyttelyn pupuista ja pupukortit, joiden takakannesta voi lukea jokaisen pupun oman tarinan.
Osallistujat pääsevät Puputyöpajan aikana, niin halutessaan kertomaan omia kokemuksiaan, muistisairaan rinnalla kulkemisesta. Puputyöpajassa pääsee kokeilemaan paperimassa askartelua, jota voi sitten innostuttuaan harrastaa myös kotioloissa, joko itsekseen tai muistisairaan kanssa. Puputyöpaja hyödyntää kierrätysmateriaalia ja sen lähtökohta-ajatuksena on taiteen tekeminen, kotona jo valmiiksi olemassa olevia materiaaleja hyödyntäen.
Paperimassa askartelussa ja Puputyöpajassa vain mielikuvitus on rajana luovuudella. Paperimassasta voi toteuttaa taidetta ja purkaa tunnetiloja. Puputerapiaa ❤ Uppoutumalla paperimassan työstämiseen unohtuu arkiset haasteet ja murheet ja paperimassasta voi työstää myös ilon ja onnen hetket ❤
Allekirjoittanut on innoissaan tästä mahdollisuudesta!! Toivon, että onnistun Puputyöpaja Pilotissani ja saan osallistujat nauttimaan paperimassataiteen tekemisestä, vertaistuesta ja ”Puputerapiasta” ❤
Niin, kävi nimittäin niin, tuossa noin kuukausi sitten, että kuulin Pupunäyttelyssä kysymyksen: ” Teetkö sinä tilauksesta näitä pupuja?”
No enpä ollut ajatellut moista, ennen kuin kulin kysymyksen ja lupasin harkita. Ja totta tosiaan – harkitsin – ja suostuin. Kiitos kysymyksen esittäjälle ❤ Hän sai ensimmäisen ”tilauspupun” Tri Pupu – sydänten kirurgi, lähti lahjaksi vastavalmistuneelle kardiologille ❤
Niin, onhan minulle tästä kaikesta kuluja toki tullut, vuosien varrella. Ensinäkin Muistisairaan äidin tarina – blogi, vaatii verkkoyhteyden ja pelivälineet ja alustan, johon kirjoitan. Ensimmäinen vuosi oli WordPress ohjelmalla ilmainen, mutta sitten menee vuosittain lisenssimaksu, joka on vajaa 150 euroa. Kuukausittainhan maksan tietysti nettiliittymän ja ei nämä pelivälineetkään ihan ilmaisia olleet. Äidin tarinan kirjaksi kirjoittamisesta on tietysti tullut myös kustannuksia – oikolukuvedos, jonka painatin paikallisessa painotalossa, maksoin 100 euroa. Pupunäyttely vielä lisäksi – pupujen materiaalikustannukset, jotka ovat maltillisia, kierrätysmateriaalinsa vuoksi, mutta kyllä niihinkin kuitenkin muutama lantti hupenee, aika ajoin. Esimerkiksi rautalankaa ja maalarinteippiä, maalia ja pensseleitä jne. Niin ja tietysti myös pupujen kuljettelu, näyttelypaikasta toiseen. Vertaistukiryhmien käyttöön suunnittelemani ja toteuttaman ”Pupukortit” ja niiden tekoon liittyvät, tulostimen ja värien hankinta, kontaktimuovi jne. Kuluja siis on ja niitä on tullut, nyt jo useamman vuoden ajan.
Työaika, jonka näihin olen käyttänyt, on ollut minulle vapaaehtoistyötä, joten sitä en ajattele kuluna, nimenomaan näihin vapaaehtoistöihin, mutta jos tilauksesta pupuja teen, on siihen jo hieman laskettava työaikaakin. Jos näillä tilauspupuilla voin saada ns. kulukorvausta, niin mikä ettei… Syntyi Parturi-Kampaaja, Valokuvaaja ja Kirjanpitäjä ❤
Sitten tein pupun myös itselleni – ”Kotakorvan Shamaani” – alla kuvassa.
Pupujen tekeminen on kivaa ja edelleen hyvin terapeuttista. Nyt olen uuden äärellä ja hoen itselleni ”luota pupuihin”, ne loikkivat sinulle suuntaa – mene perässä ❤
Olen alkanut tuumiailla, josko jonkinmoisen nettikaupan saisin perustettua tähän sivuston yhteyteen. Sitä en vielä osaa, mutta olen ajatellut, josko opiskelisin. Sitten voisin ottaa tilauksia vastaan kauempaakin tai tehdä pupuja myyntiin nettikauppaan.. No joo, se jää nähtäväksi ja ilmoitan siitä kyllä, jos sellaisen tänne avaan 🙂
Lapsenlapsille olen parhaillaan tekemässä pupuja ”Känkkäränkkä”, ”Pupu Pikku Myy” ja ”Urheilija” – niistä mummi ei peri hintaa ❤ ihanaa, kun pikkuväki on innokkaana mukana mummin puputouhuissa ❤ He ovat pupunsa ansainneet!!
Toukokuun toiseen sunnuntaihin on vielä riittävästi matkaa, mutta minulla on siihen jo suunniteltuna ja osittain rungoilla tehtynä, muutama äitipupu pikkupupuineen ❤ Josko joku isukki lahjaksi vaimolleen sellaisen vaikka haluaisi hankkia ❤
Päivitin tuossa äsken myös Pupunäyttely sivua ja laitan linkin sinne tähän alle: https://wordpress.com/page/muistisairaanaidintar.com/1956 Pupunäyttelyn ”Omaishoitajat – kameleontit durasell puput 2023” näyttelyn puput ovat parhaillaan luonani, vuosihuollossa, mutta jatkavat sitten matkaansa keväthangille ja palaavat takaisin viimeistään elokuun alussa, jolloin ne asettuvat näytille, oman kylän kirjastoon ❤
Aurinkoista Pääsiäisen odotusta kaikille ❤ Toivoo ”Pupuntekijä”
Perintörinsessa on se joka kantaa valtikkaa ja kruunua, viitta harteillaan ja Perunkirja kädessään. Hänellä on myös valtakirja. Hänet on todistettu Pupuyhteiskunnan toimesta isä- ja äitipupun ainokaiseksi jälkeläiseksi ja niinpä hän perii vanhempiensa valtakunnan, niin tai noh, sen vanhempiensa elämäntyön ja moninkertaisilla veroilla maksetut jäämistöt. Ehei, ei hän ole katkera – hän on sarkastinen, pukeutuessaan kruunuunsa. Mitä hänelle sitten tästä tarinasta jäi – hyvä mieli?? No jaa – velvollisuudet on hoidettu ja hän sai kuitenkin äitipupun haudattua, vaikkakin joutui kaivamaan myös omaa porkkanakätköään. Sen pituinen se Satu.
Joo. Eipä kannata olla katteellinen, Perintörinsessoille tai -rinsseille, jos miljoonia ei tiettävästi ole tulossa. Kyllä tämän päivän yhteiskunta huolehtii, että pienempiä perintöjä ei kannata odotella. Joo. Kaikki meni mitä tuli jo äitivainaan eläessä. Kuukausitasolla tuo surullisen kuuluisa 167 euroa – tai se mitä siitä jää säästöön, ei kyllä riitä hautauskuluihin tai pitää kyllä pitkään elää. Jos vaikka laskemma, että kuukausitasolla säästöön jäisi 50 euroa ja säästeliäät hautauskulut ovat esimerkiksi 2000 euroa, niin siinä pittää ellää ainaki lähes kolme ja puoli vuotta, siitä kun on mennyt palvelutalon asukkaaksi. Haluaisin kyllä tietää, kuinka monta mummoa ja pappaa met veronmaksajat olemme maksaneet hautaan sen asiakasmaksulain uudistuksen voimaantulon jälkeen??
Joo. Toki toki ihmisen pittää elläissään itte maksaa kulunsa ja eipä tuota mukkaan täältä kukkaan mittään saa, mutta vaikeaa on siinä kuoleman kohtaamisen tilanteessa, alkaa ”penniä venyttämään”, kun kuoleminen nyt vaan on niin kallista..
Niin, jäihän äitivainaalta vanhan kesämökin puolikas ja tämän tarinanhan met tiiämmä – niistähän ei mitään saa, jos myydä aikoo, joutuu pian ite taas maksumieheksi. Onneksi velkaa ei kuitenkaan jäänyt, joten ”kuiville” tässä uitiin, vaikka välillä hikikarpaloita otsalla olikin, kun vuosikausia noita äidin talousasioita hoitelin.
Äidin kuolemasta on nyt kulunut miltei neljä kuukautta ja muut asiat alkaa olla selvitettynä – mitä nyt yksi paikallinen pankki panttaa 147 euroa, äidin boonuksia, koska kuolinpesän asioiden hoito vie kolmesta, neljään viikkoa..? Huvittavaa, kun miettii, että pankilla on hallussaan kaikki tarvittavat dokumentit ja niinkö met tiiämmä, että rahaliikenne pankista toiseen vie 3 pankkipäivää, niin kuolinpesän tilillä olevien varojen siirto, saman pankin sisällä kestää kuukauden päivät..? En ymmärrä.
Joo. Tässä odottelen loppukuusta äitivainaan veroilmoitusta, voi tietenkin olla, että kerkeän pitkästyä.. Empä tiä, kerkeääkö verottaja laskea kuolleitten veroilmoituksia samassa ajassa kuin elävien? Tulee, kun tulee ja sitten kaikki on hoidettu, kuten kuuluukin.
Tänään paistaa aurinko, pitkästä aikaa – kaamos on selätetty ja harmaa helmikuu on taakse jäänyttä aikaa. Tänään ajelen Tavivaaraan ja vien äiti- ja isävainaiden haudalle kynttilän ja kun sieltä lähden, hengitän hetken syvään kaunista kevätilmaa ja ajan sitten pois, jatkaen omaa elämääni.
Tämä Muistisairaan äidin tarina oli nyt tässä. The End.
Blogi saa vielä olla täällä, koska kokemustarina ja ajankuva on hyvä säilyttää ja saatanpa joskus vielä kirjoitella, jotain aihealueeseen liittyvää tänne, luettavaksenne. Kuten matkan varrella olen luvannut – kirja ilmestyy pian – viimeistään kesällä ❤
Perintörinsessa liittyy Pupunäyttelyyn, viimeiseksi äidin tarinan pupuksi ja ne loikkivat edelleen kertomassa äidin tarinaa ❤ Olen alkanut tehdä tilauksesta Pupuja, joiden tarina on aivan toinen, mutta niistä saadut tulot kantavat tätä äidin tarinaa eteenpäin ja tarina saa elää, jos kattaa omat kulunsa ❤
Opinko sitten tästä tarinasta mitään? Opin. Valintojani en voi enää muuttaa ja olen ylpeä itsestäni, että tein sen minkä tein ja hoidin äidin loppuun asti. Se on sulka minun hatussani, jota kannan pää pystyssä, mutta jos nyt pitäisi tällä tietämyksellä valita, alkaisinko uudelleen, niin en alkaisi.
Toivotan sinulle voimia, omissa päätöksissäsi ja toivon, että tästä kertomastani kokemustarinastani on sinulle hyötyä päätöksenteossasi tai vertaistukea ja tietoa, matkalla vääjäämättömään. Ole armollinen itsellesi ❤
Kiitos sinulle lukijani, tästä yhteisestä matkasta ❤ Satu Saari
11.2.2024 Toimitin verottajalle äitini perukirjan, kuten kuuluukin, kolmen kuukauden jälkeen kuolemasta. Tosin, luin myöhemmin, että perunkirjoituksen jälkeen on vielä kuukausi aikaa toimittaa itse perukirja verottajalle. Verottajan sivuilta löytyy todella hyvät ohjeet siitä, mitä tulee tehdä ja mitä liitteitä perukirjaan tarvitaan. Kaikki kävi näppärästi sähköisesti – paitsi, kuolinpesän tilinumeron muuttaminen ja sen ilmoittaminen verottajalle, mahdollisia veronpalautuksia varten – se piti toimittaa paperiversiona ja laittaa ”luotettavan” postin vietäväksi. Kyllä, siis kirjepostina, joka sisälsi äidin ja minun sotut ja minun tilinumeron..? Toivottavasti posti menee perille…Uskomatonta. En siis voinut tunnistautuneena ilmoittaa verottajalle tilinumeroani, äitivainaan veronpalautuksia varten.. Ihmettelen.
Noh, ihmettelen myös sitä, että ottaessani yhteyttä pankkiin, jossa meidän molempien tilit olivat, pankki halusikin itselleen myös 18 vuotta sitten kuolleen isäni perukirjan, äidin perukirjan liitteeksi. Oho. Kysyin virkailijalta, että mitä ihmettä? Isäni jälkeen asiat on hoidettu, verot maksettu ja lainhuuto tehty, joten kaikki on ollut kunnossa. Miksi he tarvitsevat sinne myös isäni perukirjan? No kuulemma siksi, että he haluavat varmistaa, että pesässä ei ole muita osakkaita… Aha, eli pankki säilyttää 10 vuotta dokumentteja, jonka jälkeen ne tuhotaan. Isävainaan tilit olivat samassa pankissa ja aikoinaan pankille oli toimitettu isäni perukirja, mutta he olivat sen jo tuhonneet. Nyt he sitten vaativat sitä minulta. Onneksi olin sen säilyttänyt!! En olisi muutoin voinut lopettaa äidin tilejä ja siirtää hänen tilillään olevia varoja (n. 200 euroa) omalle tililleni.
Tarinan opetus on: PERUKIRJAT TULEE SÄILYTTÄÄ HYVÄSSÄ TALLESSA, AJASTA IÄISYYTEEN!! Pankin täti voivotteli minulle, että me valitettavasti tarvimme kyseisen dokumentin ja minä hänelle, että äläppä hättäile sielä, mie laitan sen kohta verkkopankin kautta teille tiedoksi. Ähäkutti. Sain asiat hoidettua. Tilanne tuli minulle itselleni kyllä yllättäen vastaan, joten siksi haluan nyt kertoa siitä myös teille. Ohessa verottajan ohje: https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48577/ensin_kuolleen_puolison_tai_lesken_jalk/
Olen itsekin ollut joskus naimisissa ja eronnut ja ositus silloin tehty, mutta jäin miettimään, että mitäpä jos nyt kuolisin, tarvitsivatko tyttäreni perunkirjoitukseni liitteeksi kyseisen eron ositustodistuksen? Herraisä. Maistraattiin se aikoinaan toimitettiin, mutta eihän se tieten enää siellä tallessa ole, eikä ole kyllä minunkaan tallessa… Toivottavasti tyttären tyttärien pappa on ymmärtänyt tallettaa dokumentin 😀 😀
Joo. Olihan savotta. Tänä päivänä kuolema on paitsi kallista, myös hirvittävä dokumenttihärdelli. Onneksi se nyt on minun osaltani ohitse ❤
Kun olin lähettänyt perukirjan verottajalle, pystyin sen jälkeen hoitamaan kaikki muut asiat suht näppärästi. Osa laskuttajista, esimerkiksi vakuutusyhtiö, halusi perukirjan nähtäväkseen, ennen kuin asiat hoituivat ja hyvinhän ne sitten sielläkin hoituivat, sillä virkailija huomasi virheen, jonka vakuutusyhtiö oli tehnyt ja odotettavissa on pieni rahallinen palautus, about 20 ekua, kun he eivät olleet katkaisseetkaan äidin palvelutalon kotivakuutusta, hänen kuolinpäivälleen, vaikka olin asiasta heille soittanut 9.11.2023, päivänä, jolloin äiti kuoli. No joo, virheitä sattuu, vaan sanonpa, että niitä on minun ja äidin osalle sattunut meleko paljon, joten kehotan kyllä olemaan tarkkana ja tutkimaan kaikki dokumentit suurennuslasin kanssa ja varmistamaan asioiden perillemeno sähköpostin kautta, jolloin itselle jää dokumentti siitä, että on omalta osaltaan hoitanut asiat niin kuin pitikin. Oma asioinnistani löytyi viesti, jossa ilmoitin, että äidin kotivakuutuksen saa päättää kuolinpäivään.
Sähkön myyjän ja jakelijan kanssa asiat toimivat loistavasti. Tunnistautuneena heidän palveluunsa, pääsin allekirjoittamaan lomakkeen, jolla siirsin itseni laskujen maksajaksi. That’s it.
Maanmittauslaitokselle laitoin lainhuutohakemuksen – 161 euroa. Sillä dokumentilla saan sitten aikanaan omakseni äidin mökkipuolikkaan. Isän mökkipuolikkaan olenkin omistanut jo sen edellä mainitun 18 vuotta. Saapa nähdä, mitä sille mökkipahalle sitten jatkossa tapahtuu? Perikunta son mullaki, vaan niillä ei ole intoa ottaa kontolleen vanhaa, tulvan huuhtomaa mökkiä… ymmärrän hyvin.
Joo. Nyt sitten vain odottelen sitä verottajan lopullista kantaa. Luulen, että perintöveroa ei tule maksuun, mutta en kuitenkaan uskalla nuolasta, ennen kuin tipahtaa… Verottaja käsittelee asian 6-12 kuukauden sisällä.
Kun torstai aamuna olin saanut asiat hoidettua ja totesin päässeeni maaliin, nostin kädet ylös voiton merkiksi ja sitten purskahdin itkuun..
Voimia Teille kaikille, jotka painitte samojen asioiden kanssa ❤
10.1.2024 Tänään Muistisairaan äidin tarina – Blogi ja Pupunäyttely saivat omat QR-koodit. Nyt näyttelyn pupuihin ja pupujen tarinoihin voi tutustua myös virtuaalisesti. Tämän blogisivuston ”takana” on Pupunäyttelyn sivu, johon pääsee QR-koodilla. Laitan tähän myös suoran linkin Pupunäyttelyyn: https://muistisairaanaidintar.com/puput/
Miksikö näin?
Olen huomenna menossa rakentamaan Pupunäyttelyä ”Omaishoitajat – kameleontit durasell puput” jälleen uuteen paikkaan. Nyt puput menevät esille kaupunkimme keskustassa sijaitsevan JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) Rovaniemen toimipisteen ikkunoihin.
Mietin, miten puput voisivat parhaiten kertoa tarinansa, olemalla esillä näyteikkunassa? Olen tehnyt jokaiselle pupulle oman tarinan, jonka olen kehystänyt ja yleensä asettelen kehyksen pupun viereen, että siitä voi tarinan lukea, mutta nyt ongelmana on se, että näyteikkunan takaa voi olla haasteellista lukea kehyksessä olevaa tekstiä. Kun tätä asiaa pohdin, muistin, että on olemassa tällainen QR-koodi ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tänä aamuna rakensin blogisivun yhteyteen sivun, jossa on koko Pupunäyttely. Älypuhelimella voi lukea QR-koodin ja siitä pääsee suoraan näyttelysivulle. Nyt laitan näyteikkunaan sekä Muistisairaan äidin tarina – blogin QR-koodin, sekä Pupunäyttelyn QR – koodin – kätevää!!
Alla ”Muistisairaan äidin tarina – Blogin” QR-koodi.
Alla ”Pupunäyttelyn” QR-koodi.
QR-koodit ovat nykyaikaa ja tekniikan mukana on yritettävä pysyä, siksi myös tämä koodihomma oli otettava haltuun. Kokemustieto saa levitä montaa eri väylää pitkin – siksi siis myös QR-koodin kautta, niille, jotka osaavat sitä käyttää.
Mielenkiinnolla nyt sitten seuraan, minkä verran koodin käyttö lisää kävijöitä blogisivulle. Kerron teille myöhemmin kokemuksiani, koodin vaikutuksista, kokemustiedon levittämisessä ❤
Kommentti 4.3.2024 Lupasin kertoa Pupunäyttelyn QR-koodin vaikutuksista. Tänään Pupunäyttelyssä on käyty koodin kautta 37 kertaa. Odotin kyllä hieman enemmän. Mietin tässä, eikö koodia osata vielä käyttää?
QR-koodia osoitetaan siis älykännykällä niin, että koodin kuvaan tulee internet osoite, jota klikkaamalla pääsee Pupunäyttelyyn..
Laitan sivun näkyville tähän blogiin, jahka äidin tarina kirjana on julkaistu ❤
30.12.2023 Vuosi alkaa olla finaalissa. Sääennusteiden mukaan olisi tulossa jopa niin kovat pakkaset, että 1900-luvun loppuvaiheen -50 asteen pakkasennätys saattaa rikkoutua. Tänään olen kuitenkin menossa avantoon – karaistusta hakemaan. Mieli on hyvä ja fiilis rauhallinen.
Vaikka en haluakkaan jäädä ”tuleen makaamaan” niin haluan kuitenkin vielä jatkossakin seistä muistisairaiden taustajoukossa ja jakaa kokemustietoa äidin ja minun matkasta. Meillä on vielä tässä Suomen maassa paljon tehtävää, että osaisimme yhteiskuntana ja hyvinvointialueilla suhtautua muistisairaisiin ja heidän läheisiin oikealla tavalla – asiakaslähtöisesti ja tukemalla omaishoitajien ja muiden läheisiään hoitavien jaksamista, sekä henkisesti, että fyysisesti. On kansantaloudellisesti kannattavaa panostaa niihin ihmisiin, jotka tulevinakin aikoina ovat valmiita kulkemaan muistisairaiden läheistensä rinnalla. Niinpä olen päättänyt ylläpitää tätä Muistisairaan äidin tarina – blogia ainakin vielä ensi vuoden syyskuuhun, jolloin vuosilisenssi on jälleen maksettava vuodeksi eteenpäin. Tietysti, jos äidin kirja tuottaa sen verran, että saan blogilisenssin maksettua, voi se olla olemassa vielä syyskuusta eteenkin päin, aika näyttää.
Eilen tein pitkän päivän kirjallisia töitä. ”Muistisairaan äidin tarina” – kirja, valmistui vihdoin ja lähetin sen oikolukuun ja kommenteille. Kun saan palautteen, teen ehdotetut korjaukset ja sitten on valokuvien aika ja sisällysluettelon. Vielä pitäisi tutkia ja päättää, minkälaisena kirja toteutetaan. Olen kallistumassa ”lukulisenssi” vaihtoehtoon, mutta en tiedä vielä asiasta tarpeeksi, joten nähtäväksi jää, miten asian ratkaisen. Kirja on kuitenkin tulossa.
Muistisairaan äidin tarina – Facebook sivut valmistuivat myös eilen. Tallensin sinne nyt kaikki rapiat 160 artikkelia, jotka olen kirjoittanut. Nyt sieltä voi siis jakaa yksittäisiä artikkeleita. Etsi Facebookista Muistisairaan Äidin Tarina – sivut!
Instagram on nyt myös päivitetty ja sieltä löytyvät kuvina kaikki artikkelit. Instagram profiilin löydät nimellä: muistisairaanaidintarina Boomerina en tuota instaa osaa vielä kovin hyvin käyttää, enkä ymmärrä, miten siellä saadaan seuraajien määrää kasvatettua, mutta aijon ottaa siitäkin selvää tulevina aikoina.
Alunperin, kun aloin tätä Muistisairaan äidin tarina – blogia kirjoittamaan, oli se minulle itselle todella merkityksellistä. Sain kirjoitettua ulos itsestäni kaiken sen ahdistuksen ja pahan mielen, joka äidin muistisairaus minulle aiheutti. Toiveenani oli, että jos voisin omilla kirjoituksillani, omasta kokemuksestani auttaa jotakuta toista, niin olisi se kaiken sen vaivan arvoista.
Tänään 30.12.2023 blogissa on ollut 13 290 näyttökertaa ja siellä on vierailtu 4 298 kertaa. Blogia on seurattu myös Suomen rajojen ulkopuolella, koska maailmalla asuu paljon suomalaisia, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Olen siis antanut ja saanut paljon vertaistukea ja sitä ei voi riittävästi korostaa – vertaistuella on valtava merkitys läheisiään hoitavien elämässä. Näitä vertaistuki asioita meidän tulee kehittää myös tulevaisuudessa – nehän toimivat nykyään myös etäyhteydellä!
Kuva: Maarit Simoska, puput muuttivat Muistituvalle..
Entäpä sitten puput? Pupunäyttely kiertää edelleen ja vaikka ne ovatkin olleet joulutauolla nyt kotona, niin ensiviikolla ne lähtevät jälleen maailmalle, kertomaan äidin tarinaa. Ensi syksynä, elokuussa, ne ovat koko kuukauden esillä kotikyläni kirjastolla ja pupunäyttelyn nimi on edelleen ”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Muistisairaudet eivät ole katoamassa, niitä ei ainakaan vielä osata parantaa, siksi meidän kaikkien on mietittävä miten me aiomme hoitaa tämän tilanteen? Miltei jokaisella on joku muistisairas suvussaan, tuttavapiirissään tai on ainakin törmännyt muistisairaaseen ihmiseen. Kyllä tämä asia koskettaa meitä kaikkia jotenkin. Liitän tähän alle Seura lehden jutun, joulukuun alusta, se on paitsi ajankohtainen, myös ajatuksia herättävä.
4.12.2023 Seura lehti kirjoittaa: Muistisairaiden määrä lisääntyy – Miten turvataan riittävä hoiva? ”Suomesta on tulossa muistisairaiden ja heitä hoitavien maa”, päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.
Muistisairaiden määrän arvioidaan jopa kolminkertaistuvan Suomessa vuoteen 2050 mennessä. Pysäyttävä luku tuli ilmi Muistiliiton ulostulossa, jossa nostettiin esiin yhteisöllisen asumisen ongelmia muistisairaiden hoidossa. Hyvinvointialueet ovat taloudellisesti tukalassa tilanteessa ja joutuvat etsimään säästöjä. Niitä on haettu yhteisöllistä asumista lisäämällä.
Muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä asiaa ajava Muistiliitto nostaa esiin, että muistisairauden varhaisessa vaiheessa yhteisöllinen asuminen on vielä vaihtoehto. Mutta kun sairaus etenee pidemmälle, muistisairas tarvitsee hoivaa ja turvaa vuorokauden ympäri. Niitä kuuluisia käsipareja ja keskustelulla rauhoittajaa. Lue lisää: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/muistisairaiden-maara-lisaantyy-miten-turvataan-riittava-hoiva/
Niin, tulevaisuudessa muistisairauksien määrän ennustetaan lisääntyvän, joten tämän hetkinen tilanne saattaa vielä eskaloitua entisestään, jos asioihin ei puututa ja toimintamalleja muistisairaiden ja heidän läheisten pärjäämiseen ei kehitetä ja tueta. Muistisairaat ja heidän läheisensä tarvitsevat siis kaiken mahdollisen tuen, mitä saatavilla on, myös tulevaisuudessa ja siksi aionkin seisoa heidän rinnallaan ja pitää tilanteesta älämölöä, kaikilla mahdollisilla kanavilla!
Kiitos teille kaikille, jotka olette seuranneet tätä Muistisairaan äidin tarina – blogia ❤ ja kiitos, kun olette jakaneet kokemustarinaa ❤ Pidetään yhdessä asiaa esillä nyt ja tulevaisuudessa! Voimia teille kaikille, jotka olette vielä matkalla ❤
Muistisairaan äidin muisto elää, vaikka hän nyt itse onkin jo poissa ❤
28.12.2023 Tänään kirkastin itselleni jälleen näitä käsitteitä ja mietin mitä kaikkea pitää vielä tehdä, mitä kaikki oikein lopulta maksaa ja kuinka kauan tämä prosessi kestää?
Tilastokeskus: ”Kuolinpesä on vainajan omaisuus varoineen ja velkoineen ennen perinnönjakoa. Samaan oikeudelliseen muotoon kuuluu perikunta, joka tarkoittaa kuolinpesän osakkaita.” https://www.stat.fi/meta/kas/kuolinpesa.html
Hillitön määrä käsitteitä ja lakitekstiä. Oikeuksia ja velvollisuuksia. Mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä, ilman valtakirjaa tai valtakirjan kanssa. Saanko vai enkö saa? Tarvitsenko perikunnan valtakirjan, hoitaakseni äitini asioita – kyllä tarvitset…Teenkö siis valtakirjan itselleni, itseltäni?? WTF..
Aha, tämä minun case on hieman erilainen, olen ainokainen.
Virkatodistus sen todisti aikoinaan isäni osalta ja nyt myös äitini osalta. Evlut srk, hintaan 60 euroa. Isävainaa sai 17 vuotta sitten saman dokumentin hintaan 13,40 euroa. Minun oma elossaolotodistus, DVVstä 10 euroa. Hautauslasku srk 640 euroa, sisältäen haudan aukaisun, kiinni laiton. Kiven siirtäminen 150 euroa. Isävainaalla 356,55 euroa. Hautapaikka ostettiin isän kuollessa, hintaan 40 euroa, 2056 vuoteen asti. Hautaustoimiston lasku isävainaan aikana oli 1297,80 euroa ja nyt äidin kohdalla 1770 euroa, josta hyvitystä 88,50 euroa, toimituksesta unohtuneista kantajista. Yllätys kappelilla, hautauspäivänä – minä, kaksi tytärtäni, tätini, pappi ja suntio kannoimme ja laskimme äidin hautaan. Molemmilla vanhemmillani järjestelyistä vastasi sama hautaustoimisto. Minä markka ajan lapsena, käännän vielä isot summat markoiksi, jotta tajuaisin paremmin rahan arvon. Pelkästään hautaustoimiston kulut isävainaan osalta rapiat 7700 markkaa ja äitivainaan osalta rapiat 10000 markkaa.
Joo, ajat muuttuu Eskoseni – ja hinnat kans. Ehkäpä hintoja kannattaisi kilpailuttaa etukäteen, mutta surun keskellä asia ei tule edes mielen viereen ja niin kävi kyllä allekirjoittaneellekin.
Riippuu tietysti myös siitä, mitä ostaa ja kuinka paljon kutsuu vieraita muistotilaisuuteen ja minne. Isävainaa haudattiin perinteisin menoin ja suuri suku oli mukana saattamassa – niin oli silloin tapana – tarjoiluidenlasku muistotilaisuudesta tuolloin 1682 euroa. Äitivainaa haudattiin vain lähimpien läsnä ollessa, muistotilaisuus pidettiin luonani, joten tarjoiluiden hinnaksi muodostui vajaat 200 euroa. Korona-aika toi tullessaan hyvän uuden käytännön, ainakin minun mielestäni, tuo vain lähimpien läsnä ollessa on tervetullut suuntaus.
Sanonta ”melko kallista – elämä on” häviää kyllä kirkkaasti sille mitä kuoleminen maksaa nykyään.
Entäpä mitenkä meni pankkien kanssa – minäpä kerron. Äitivainaalla oli paikallisessa pankissa tili, niin tai no kaksi tiliä – käyttötili ja etutili. Olin hoitanut äidin asioita pankissa, edunvalvontavaltuutuksen alkamisesta asti, siis kevät 2019. Kun äiti kuoli, lopsahtivat tilit kiinni ja sovin pankin kanssa toimintamallista, miten saisin lähetettyä laskut pankkiin ja mitä muita dokumentteja he tarvitsisivat. Lähetin äidin virkatodistuksen (jossa näkyy siis myös perikuntatieto – minä) ja oman elossaolotodituksen. No, nyt he sitten maksavat äidin laskut kappalehintaan 3,40 euroa. Joo ja minä maksoin vuosikaudet ne ilmaiseksi… Tämä pankki puolestaan lähetti äidin kuolinpäivän tilien saldotiedot, kuten kuuluukin.
Mutta se pankki, jossa äiti on asiakasomistajana, ei lähettänytkään dokumentteja. Menin sitten niitä hakemaan ja kun ihmettelin asiaa, minulle kerrottiin, että heillä ei ole ollut äidin osoitetietoja – ja katin kontit. Kun sain tarvittavat dokumentit ja ajoin kotiini, soitin tämän pankin pääkonttoriin ja kerroin, mitä oli tapahtunut ja vaadin selitystä. Tovin he tonkivat vanhoja asiakirjojaan, kunnes virkailija kertoi minulle puhelimessa, että osoitetieto oli jäänyt kirjaamatta äidilleni, kun olin toimittanut pankkiin vahvistetun edunvalvontavaltakirjan, huhtikuussa 2019 – ja katin kontit. Olisihan heillä ollut siellä minun yhteystiedot – miksipä eivät soittaneet ja kysyneet, mihin osoitteeseen kyseiset dokumentit lähetetään?? Väistämättä tulee mieleen, että kuinka monen muun mummon ja paapan jälkeläisille jää ilmoittamatta kuolinpäivän tilitiedot ja osakkuudenomistajatieto? Onko toiminta systemaattista vai sattuiko taas vahingossa juuri minun äidin osalle tämä virhe? Luotto meni kyllä tähän instanssiin ja annoin kyllä taas rakentavaa palautetta. Kyllä meiltä kuolinpesän osakkailta vaaditaan kaiken maaliman todistuksia ja olemaan erityisen huolellinen, asioiden hoidossa, mutta mitäpä tekee sillä aikaa pankki?? Toivottavasti tämä oli se paljon puhuttu ”yksittäistapaus”. Olkaapa tarkkoina ja kyselkää missä pankissa läheisillänne on tilejä, koska niistä ei välttämättä saakaan tietoa, kuten laki velvoittaa..?
Perunkirjan teen itse. Tein sen myös isäni jälkeen. Perunkirjoitustilaisuus pidetään taas täällä minun luona ja pyydän siihen mukaan kaksi uskottua miestä – todistajaa, jotka todistavat dokumentit oikeiksi ja tilaisuuden pidetyksi, allekirjoituksillaan.
Verottaja: ”Perunkirjoitus täytyy pitää 3 kuukauden kuluessa kuolemasta.” DVV: ”Perukirjan osakastietojen vahvistus. Voit hakea meiltä vahvistuksen sille, että perukirjaan on merkitty oikeat henkilöt kuolinpesän osakkaiksi. Osakastiedot vahvistetaan väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavissa olevan selvityksen perusteella. Vahvistuksen hakeminen ei ole pakollista.” Käsittelyaika 4 viikkoa ja hinta 95 euroa, jos osakkaana vain rintaperilliset. En ajatellut tarvitsevani vahvistusta DVVltä. Perunkirja tulee toimittaa kotikunnan verovirastoon. Sen voi nykyään tehdä myös verkossa. Olen kuitenkin ajatellut olevani konservatiivinen ja menen viemään se itse ihan perille asti.
Verottaja: ”Perukirjan käsittely Verohallinnossa kestää keskimäärin 6–12 kuukautta.”
Kun Perukirja on sitten about ensi kesänä/syksynä vahvistettu, voin käydä sulkemassa äidin tilit. Joo, eipä sieltä käteistä tule, saattaapa jopa olla, että joudun maksajan rooliin, kun en ole vielä selvittänyt, mitä maksaa tilien ylläpito vuoden ajalta, kuoleman jälkeen? Ja tuon omistaja asiakkuuden kanssa häätyy vielä miettiä, alanko siihen ollenkaan…
Kiinteää omaisuutta äidiltä jäi kesämökin puolisko, joten se on se mikä minulle jää ja luulenpa, että verottaja ei minua perintöveromaksulapulla nyt muista ja hyvä niin. Perintöveroa ihan kiitettävästi maksoinkin aikoinaan, isäni jälkeen. Perintöverolakiuudistus vuonna 2017 sai aikaan sen muutoksen, että enää ei verottajalta voi hakea takaisin liikaa maksettua perintöveroa, jos esimerkiksi kiinteistön arvo on arvioitu yläkanttiin perunkirjassa ja sitten myynti ei toteudukaan perunkirjan arvolla. Liikaa maksettua perintöveroa saa verottajalta takaisin vain pääomatulosta ja sitähän meikäläisellä ei ole. Kiinteistön myymisen jälkeen on viisi vuotta aikaa ”lypsää” liikaa maksettu takaisin pääomatulona, jonka jälkeen sitä ei enää voi tehdä.
Joo, kyllä sillä minun aikoinaan maksamalla perintöverolla, jota en pääomatulona takaisin saa, voi valtio ostaa vaikka kaivoja Timbuktuun, koska eihän sitä rahaa ainakaan meidän omien vanhojen eteen käytetä.
Joo, oishan se tuo perunkirja jo tuossa valmiina, mutta sen verran minä oon tässä viime vuosina viisastunnu, että ennen määräaikaa en sitä etiäpäin laita – kiusallakkaan…
Äiti siunattiin haudan lepoon, viime viikon lauantaina. Päivä oli paitsi raskas, myös hyvin onnistunut ja kaunis ❤
Halusin järjestää Äidin muistotilaisuuden kotonani, äidin viimeisessä postiosoitteessa. Olin miettinyt kaiken valmiiksi jo matkan varrella. Minulla oli ollut riittävästi aikaa. Saattomatkan suunnitteluhan alkoi kolme vuotta sitten, silloin kun lääkäri sanoi: ”aletaan pikkuhiljaa siirtymään saattohoitovaiheeseen”. Olen toki antanut lääkärille anteeksi, mutta unohtaa en voi noita hänen sanojaan, sillä niistä alkoi minun pitkä ja raskas odotus, kohti päivää, jolloin sain vihdoin saattaa Äidin, isän syliin, haudan lepoon. Toivottavasti lääkäri otti opikseen, mitä läheiselle kannattaa missäkin kohtaa sanoa.
Kun äiti kuoli ja oli aika alkaa toteuttaa niitä suunnitelmia, joita olin tehnyt ennakkoon, soitin ensimmäisenä seurakunnan päivystyspuhelimeen ja sieltä vastasi kaunisääninen, empaattinen, nuori naispappi. Kerroin hänelle äidin kuolemasta ja kyselin, miten minun tulisi nyt kaikki hoitaa ja voisinko tehdä asiat, niin kuin olin ajatellut. Hän lohdutti minua ja kertoi, että voisin tehdä asiat moneltakin osalta juuri niin kuin tahtoisin ❤ ja kun olin keskustellut hänen kanssaan tovin, minulle tuli voimakas tunne, että tämä nuori naispappi olisi juuri se, jonka äiti haluaisi itsensä siunaavan ja niinpä minä kysyin häneltä – tulisitko sinä siunaamaan äitini haudan lepoon ja hän vastasi tulevansa. Niinpä katsoimme tämän empaattisen papin kalenterista, milloin hän olisi vapaa toimittamaan tilaisuuden ja näin saimme samalla sovittua äidin hautajaispäivän ❤
Kun sitten seuraavana päivänä menin hautaustoimistoon ja kerroin, että äitini haudataan lauantaina 9.12.2023 klo 13 ja pappi on sovittu, oli hautaustoimiston virkailija hieman ihmeissään ja kertoi, että normaali käytäntö on se, että he hautaustoimessa järjestävät kaikki palvelut, myös sen papin sopimisen. Minä kuitenkin halusin tehdä asiat omalla tavallani ja siihen oli myös hautaustoimiston taivuttava. Ja kyllä he taipuivat ❤
Hautajaispäivän aamu oli kuulas ja lauha. Kappelin pihamaalla odotti pieni joukko lähimpiä sukulaisia ja ystäviä, kun saavuimme tyttärieni ja tätini kanssa perille. Mukanamme oli tuo kuvassa oleva arkkukoriste ja omatekemät kukkalaitteet. Otin arkkukoristeen ja kävelin kappelille sitä kantaen. Äidin arkku oli aseteltu kauniisti alttaritaulun eteen ja menin sen luo, asettamaan arkkukoristeen paikoilleen – kuukauden surutyö ❤ Siitä tuli kaunis ja se onnistui, vaikka pelkäsinkin, ettei se kerkeäisi kuivua tai että se ei kestäisi kuljetusta, mutta turhaan – se oli aivan täydellinen ❤
Hiljennyimme odottamaan tilaisuuden alkua.
Olin tehnyt siunausohjelman ja jakanut sen saattoväelle. Siinä surun keskellä on jotenkin niin helpottavaa seurata ohjelman kulkua paperilta. Olin kerännyt kaiken olennaisen ohjelmaan, myös laulettavat virret niin, ettei kenenkään tarvitsisi alkaa etsiä virsiä virsikirjoista, vaan ne löytyivät ohjelmasta.
Säpsähdin kun kanttori alkoi soittaa T. Albinonin Adagioa. Nyt se alkaisi – äidin viimeinen matka ja silmäni täyttyivät kyynelistä. Sitten tilaisuus eteni kukkatervehdyksiin ja lauloimme virren 396, säkeistöt 1-4. Virren jälkeen pappi Ida-Maria astui äidin arkun eteen ja itse siunaaminen alkoi. Pappi puhui äidistä niin kauniisti ❤ Häntä kuunnellessa tuli tunne, ikään kuin hän olisi tuntenut äidin aina ❤ Kiitos Ida-Maria ❤ Musiikkiesitys Yiruma; ”River Flows in you” kanttorin soittamana oli ihan täydellinen valinta, jokivarressa kasvaneelle äidilleni ja kanttori osasi asiansa – kiitos Päivi ❤ Lopuksi kun J.S. Bachin ”Air” alkoi soida, siirryimme äidin arkun vierelle ja kannoimme hänet ulos kappelista, kärryyn, joka odotti ulkona ja niin alkoi se viimeinen matka – matka hautaan, isän syliin ❤
Muistotilaisuudessa tarjolla oli Prinsessakakkua, kahvia ja konjakkia. Muistelimme Äitiä ja luimme Adressit, niin kauniita, lohduttavia sanoja ja tyttären valitsema runo, jonka hän lausui sekä siunaus-, että muistotilaisuudessa ❤
”Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.” – E.K. –
Niin kaunista ❤ Niin kaunis päivä ❤ Kiitos läheisille läsnäolosta ja kaikille myötäelämisestänne suuressa surussamme ❤ Äidin on nyt hyvä olla, hän on päässyt isän luo ❤
”Ei piirrä kynä kirjaimia paperille, ei ole sanoja, ei värssyjä. On vain muistot syvällä sydämessä.”
Vertaistuellisuus nousi palautteessa tärkeään rooliin ja ”Muistisairaan äidin tarina” ja sen läpikäynti ”Omaishoitajat – kameleontit durasel puput 2023” Pupunäyttelyn pupujen kautta, viritteli vertaistuellista keskustelua koko Puputyöpajan ajan.
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 