12. Kuntoutukseen ja lomalle

Facebook päivitys 31. tammikuuta 2019

Huomenta 😊 aamusella, ennen töihin lähtöä pyörähdin äidin luona aamujogurtit ja lääkkeet antamassa. Siellä oli pirteä mummeli, jolla jalka oli kuitenkin vielä kipeä.. No, jos ei viikonloppuna tapahdu selvää edistymistä, met lähemmä maanantaina päivystykseen jonottelleen, röntgeniin uudelleen 👍 

Äidin kuntoutusjakso on nyt siis sovittuna huhtikuun alkuun 🤗 Äiti menee paikalliseen, kunnalliseen palvelukotiin ja Remu koiruli varmaan tyttäreni luokse 🐕 ja mie lähen viikoksi Lomallllleeee 😎 jeee!! Oon niiiiiin ansainnu tämän!!

Tänään kuitenkin lähden Tornioon työkeikalle ja yötä raapii, ennenkö oon kotisalla.

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Tytär kävi hoitelemassa mummonsa, niin kuin aina, kun olen ollut poissa paikkakunnalta työn vuoksi tai joskus, kun olen halunnut hieman vapaata, vaikkapa mökillä käymisen ajaksi.

Olen kokenut kovasti syyllisyyttä siitä, että aina välillä olen pakon edessä joutunut turvautumaan omiin lapsiini, äidin hoidon järjestämisessä. Vaikka he eivät ole asiaa suoraan vastustaneetkaan, niin silti minusta on ollut kohtuutonta, että lähi-ihmisten ja omaishoitajien täytyy itse touhuta itselleen sijainen. Kyllä tässäkin asiassa kunnan pitäisi tukea vahvemmin omaishoitajien työtä.

Ymmärrän kyllä, että kunnallisen sijaisen saanti maksaa, mutta pääsääntöisestihän tämä vapaaehtoinen omaishoitaminen säästää kunnan varoja. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että välillä on tuntunut todella pahalta ”säästää kunnan varoja”.

Ihmettelen suuresti, tavallisena ”Maija Meikäläisenä”, kuinka yhteiskuntamme kohtelee näitä vanhoja veronmaksajiaan? Heitä, jotka ovat työllään ja verojen maksullaan nostaneet tämän Suomen sodanjälkeisestä ahdingosta kohti tämän päivän hyvinvointia ja vaurautta. Tässäkö on kiitos?

No joo, kiitollinen olen kuitenkin sille ihanalle naislääkärille, siellä paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla, että hän muisti kysyä minulta ”Kuinka sinä voit?” – aivan ainutlaatuista. Ja nimenomaan hän oli se joka mahdollisti minulle tulevan lomani ja järjesti äidille paikan intervallijaksolle, lomani ajaksi – kiitos ❤

11. Vihdoinkin lääkärintodistus

28. tammikuuta 2019

Mitäkö mietin? 🤔 Miepä avaan hieman, jos jaksatta lukea 🤗 

Äiti sairastu siis 9 vuotta sitten aivojen etulohkon rappeumaan, joka vie muistin ja pikkuhiljaa myös puhekyvyn. No äiti järkättiin muistiyhdistyksen muistituvalle ryhmään, jossa oli aivojumppaa ja hän tykkäsi siellä kulkea. Yritin taannoin saada äidille kyytipalvelun sinne, itse kun olin päivisin töissä, mutta äidin tulot oli liian isot, joten palkattiin naapurin mummo hätiin ja hän kuskasi bensarahalla äitiä kerhoon vuosikaudet.

No nyt äiti ei enää halua kerhoon mennä, kun puhetta ei enää synny. Tänään kävin tk.n sosiaalityöntekijän luona ja meillä tuli puhetta näistä kyytipalveluista ja hän kertoi, että jos päätös kyytipalvelusta olisi silloin aikanaan tehty kielteisenä se olisi siirtynyt käsittelyyn vammaispalvelun puolelle ja äiti olisi kyydin kerhoon saanut ☹️ Me jätettiin hakuasia silloin kesken kun äiti ei halunnut ilmoittaa kunnan pyytämiä tili-ja omaisuustietoja, kukaan ei kertonut tuosta vammaispalveluasiasta ☹️ 

Kukaan ei kertonut myöskään sitä, että olisimme voineet hakea hoitotukea?? Olenhan äitiä tässä hoitanut ”sen seittemän vuotta” ja tämä ei kuulemma ole tulosidonnaista..😯 

No, nyt on tilanne kuitenkin toinen, olen tänään saanut sosiaalityöntekijän ohjeet hakemuksen täyttämiseen ja se ihana naislääkäri sieltä vuodeosastolta (se joka kysyi minulta ”Kuinka sinä voit?”) oli kirjoittanut sekä c-todistuksen hakemuksen liitteeksi, että myöskin todistuksen edunvalvojahakemuksen liitteeksi, joten nyt asiat menevät eteenpäin 😊 

Omaa tyhmyyttä tietysti on mulla ollut se, etten ole ottanut asioista selvää, mutta puolustaudun sillä, että kun sitä päivästä toiseen huolehtii muistisairaan asioista, niin ei oikeasti jaksa enää mitään ylimääräistä byrokratiaa 😒 ois kiva jos joku kertois, mitä pitää ja kannattaa tehä? Jos olisin tienny olisin hakenu näitä etuisuuksia jo aiemmin ja ollut jämerämpi asioiden suhteen..

Miksikö kerron tämän? No siksi, että jos teillä kamuilla on tai tulee tilanne päälle, menkää heti kysymään apuja ja neuvoja sosiaalityöntekijältä ❤️

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Lähi-ihminen, omaishoitaja ja edunvalvojavaltuutettu jätetään mielestäni liian monesti ilman yhteiskunnan tukea. Jos muistisairaan tai vanhuksen läheinen hoitaa häntä tai hänen asioitaan, yhteiskunnan tulisi ehdottomasti tulla apuun – ihan systemaattisesti.

Kuntiin tarvittaisiin ”vanhusasiamies” tai niin kuin tänä päivänä on sanottava ”vanhusasiahenkilö” joka oman työnkuvansa mukaan varmistaisi, että kaikki meidän vanhukset saavat ne tuet, jotka heillä on mahdollista yhteiskunnalta saada. Hän huolehtisi niin taloudelliset tuet, kuin senkin, että vanhuksella on mahdollisuus osallistua kuntoutukseen, hyvinvointia tukevaan- tai toimintakykyä ylläpitävään toimintaan. Hän avustaisi lähi-ihmisiä erilaisten hakemusten kanssa ja kartoittaisi myöskin lähi-ihmisen jaksamista. Omaishoitajat tekevät yhteiskunnalle arvokasta työtä ja vielä ihan ”nälkäpalkalla” tai jopa ilmaiseksi – kuten minä, joka olen vielä suhteessa melko nuori. Kotitalon naapurissa yli 80 vuotias rouva toimi vuosikausia oman miehensä yli 90 vuotiaan omaishoitajana…

Kokonaisvaltaiseen yksilön vanhuuden suunnitteluun tulisi siis satsata. Tällä ennakoinnilla saataisiin etukäteen paremmin tietää, milloin yhteiskunnalta tarvitaan oikeasti apua, esimerkiksi kotihoidon tai palveluasumisen palveluita. Mielestäni tilanne on nyt se, että yhteiskunta ei ole pystynyt arvioimaan ja varautumaan etukäteen riittävästi siihen, että moni vanhus, eritoten muistisairas tarvitsee kipeästi 24/7 hoitoa ja huolenpitoa. Muistisairaat eivät oikeasti pärjää kotonaan, vaikka he olisivatkin fyysisesti vielä hyväkuntoisia. Palvelukotipaikat ovat kiven alla ja hoitajapula kuormittaa hoitajat.

Yhteiskunta on suuressa viisaudessaan ajanut tilanteen siihen, että ihmisillä ei oikeasti ole mahdollisuuksia hoitaa vanhempiaan tai edes lapsiaan kotona. Työikäisten on oltava töissä ja tietysti pääasiassa kodin ulkopuolella, jolloin lapset menevät toisten ihmisten hoidettavaksi ja vanhukset tarvitsevat palveluasumisen paikkoja.

Ne ”suuret ikäryhmät” eivät vissiin tulleet yhteiskunnalle yllätyksenä – vai miten on?

10. Arjen apurit

Facebook päivitys 25. tammikuuta 2019

Äiti kotona 😊 ja apuvälineitä on 👍 kotoutustiimi kulkee ja mie jään yökyllään, että alkuun päästään 😄 suklaakeksiä on jo syöty, joten täällä kaikki hyvin 😂

Facebook päivitys 26. tammikuuta 2019

Huomenta kotitalolta 😄 täällä on siivoiltu kaappeja ja pesty pyykkiä. Nyt potut kiehuu ja lohi on uunissa – äidin herkkuruokaa, kalapottu 👌 Kävely rollaattorin kanssa alkaa jo onnistua, mutkat tuottaa hieman päänvaivaa, mutta mieli on pirteä kö on taas kotona! Mie jään tänne toiseksikki yöksi, niin näen miten tämä alkaa onnistua. Rulo-ovi sai lähöt makkarin oven virkaa toimittamasta, kun ajopeli meinas siihen aina juuttua kiinni. Mie tempasin sen irti siittä kiusaamasta 😂 ei tartu ennää 👍Pakkanen paukkuu ja syreeni on lumen saartama. Äiti pötköttää ruokaa ootellessa ja tietysti Remu kampraatti seurana ❤️

Mulla nyt kaffebreikki 👌 äiti päikkäreillä 😊 9 kaappia siivottu, 2 vielä jäljellä 🤗 huh, kaapit on siis vaate ja kodintekstiili kaappeja – 4 jätesäkkiä täynnä ja lähdössä wex. Ajattelin, jos sitte alkas ompelupuuhiin. Äidille asennettiin uudet patterit ja verhot ovat nyt liian pitkiä, joten ne täytyy lyhentää..

Facebook päivitys 27. tammikuuta 2019

Huomenta kotitalolta 😊 karjalanpaisti hyppäsi uuniin ja valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti huristeli rollaattorilla yksin veskireissun, mie kuulin kö lähti liikkeelle, mutta maltoin mieleni mennä apuun ja hyvin onnistu yksinki, jees 🤗 son nimittäin tännään kottiin lähtö mulla eessä ja hieman on huolettanut, miten täällä aletaan pärjätä, mutta nyt näin, että onnistuu 👍Olohuoneen soffaan nappasin kiinni turvalaidan, niin nyt voi äiti nukahtaa telkkaria kattellessa, eikä putoa lattialle!

Kommentti päivityksiin 17.10.2021

Remu koiruli ❤ äidin kampraatti, seuralainen, turvamies, ovivahti, ruokailu- ja nukkumakaveri – aina siellä missä äitikin, saman neliön sisällä. Ostettiin äidille uusi koira, kun entinen pitkäaikainen Lyyli koira kuoli. Ajattelin tuolloin, että menee se mummeli itekki siinä, kö niin kovasti koiraa suri ja päätin, että pikaseen hommataan äidille uusi kampraatti. No kun asiasta äidin kanssa keskustelin, hän sanoi, ettei enää jaksa alkaa koiraa pennusta kasvattamaan..

Miepä sitten päätin, että no, sitte se tehdään sillä tavalla, että mie laitan koiran ja äiti on sen päivähoitaja. Voi sitä riemua kun Remu 6 vuotta sitten haettiin. Äiti oli kuin pikku tyttö koiranpentu sylissään ❤ Käytännössä meidän homma toimi niin, että mie kun asun tässä parin kilometrin päässä kotitalolta, nappasin aamulla seitsemältä Remun kotitalolle, äidin seuraksi päiväksi ja iltapäivällä töistä tullessa hain Remun mukaani. Remu oli siis yöt minulla ja päivät äidin luona. Mikä mahtava järjestely ja mikä mahtava koira ❤

Remu oppi pian ymmärtämään äidin sairauden ja osasi huolehtia äidistä (ja myös hyötyä hänestä, kaiken maaliman makupalojen antajana..) Remu haukkui kun ovikello- tai puhelin soi, se juoksi äidin perässä joka paikkaan ja kun äiti nukahti soffalle, Remu nukkui lattialla äidin vieressä ❤

Remu on nyt 6 vuotias eläkeläispoika ja viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään täällä minun luona. Nytkin on tuossa jaloissani, kun kirjoitan tätä blogia.

Nuo edellä olevat Facebook julkaisut kuvaavat hyvin sitä meidän tavallista arkea. Kun viikonpäivät minulla vierähtivät työnantajan palveluksessa, viikonloput vierähtivät kotitalon töissä – ainakin osittain. Vuosikausia äidin talon huoltotyöt ovat jo kuuluneet minun tehtäviksi, mutta nämä viime vuodet olen huolehtinut siellä kaikesta. Pyykit, siivoukset, kauppareissut, ruoanlaitot – kaikki.

Totta kai minä sen tein, sehän oli selvää, että äitiäni autoin ja hoidin vuosikaudet. Mutta haluan tässä yhteydessä heittää ilmoille myös sen kysymyksen, että kuinka paljon tämä yhteiskunta säästää varojaan meidän ”kilttien” läheisten ansiosta, jotka pyyteettömästi hoidamme omaisiamme? Ei palkkaa, ei verohelpotusta, ei kulukorvausta – ei edes kiitosta..

Kun sitten jossakin kohtaa tarvisimme hieman yhteiskunnan apua ja tukea, niin pääsääntöisesti meidät jätetään selviämään yksin…

9. Aidosti välittävä lääkäri

Facebook päivitys 24. tammikuuta 2019

Puuh, mikä viikko 🙄 Äiti kaatui sunnuntaina ja loukkasi lonkkansa, mutta onneksi se ei murtunut, mutta kipiä oli ja joutui ensiavusta röntgenin jälkeen, lääkityksen takia vuodeosastolle. No siellä on nyt mennyt viikko ja tänään soitti ihana naislääkäri, joka kotiuttaa äidin huomenna ja hän kertoi, että sitten kotoutustiimi käy kolme kertaa päivässä ensalkuun äidin luona. Lupasi mullekki helpotusta ja aikoi laittaa paperit, joilla äiti pääsee aina välillä kuntoutusjaksolle ja mie saan vetää henkeä muutaman päivän silloin tällöin 🤗 mahtawaa!! Kyllä mie olenki aatellu, että milloin se yhteiskunta alkaa kaveriksi tähän äidin kotona asumisen tukemiseen, mutta nähtävästi nyt herättiin 😊 sattupa kerranki lääkäri joka välitti aidosti, niin alko asiat eteneen ❤️ helpottunutpistecom 😄

Kommentti julkaisuun 17.10.2021

Tästä tapahtumasta alkoi äidin muistisairauden selkeä pahentumisvaihe. Liikunnallisena ihmisenä äiti joutui nyt jättämään päivittäiset kävelyt ja hän sai voimakasta särkylääkettä kipuihin. Tässä vaiheessa äiti oli kuvattu sairaalassa perinteisin menetelmin, eli röntgenkuvissa, joissa mitään hälyttävää ei näkynyt. Kotoutustiimistä äidin luona vieraili muun muassa jumppari ja ohjasi äitiä kuntoutusasioissa.

Koko totuus ei kuitenkaan ollut vielä tässä, vaan tilanne jatkuu ja myöhemmin selviää kaatumisesta lisää…

Muistan niin elävästi tämän ihanan naislääkäri äänen, joka soitti minulle äidin tilanteesta. Ensimmäistä kertaa, joku kysyi aidosti – ”Kuinka sinä voit?” No itkuhan siitä tuli. Kerroin lääkärille kaikki huoleni ja murheeni äidin muistisairauteen liittyen. Hän sanoi minulle, että ”Nyt tehdään niin, että minä kirjoitan äidillesi lähetteen kuntoutukseen ja varaan hänelle paikan sinne, että sinäkin saat olla hetken aikaa vapaalla” – Olin aivan äimistynyt – siis voinko saada lomaa, vaikka en olekkaan äidin virallinen (kunnan kanssa allekirjoittanut sopimusta omaishoidosta) omaishoitaja?? ”Tottakai voit” sanoi tämä lääkäri ❤

Olin ollut siinä uskossa, että kun en sopimusta allekirjoittanut, niin minulle ei kuuluisi kunnan puolelta mitään apuja kuten esimerkiksi vapaapäiviä. Olinhan tuossa kohtaa jo hoitanut äitiä, äidin asioita, taloa ja taloutta useamman vuoden. Minua ei työssä käyvänä olisi paljon hyödyttänyt se muutaman satasen hoitopalkka, jonka olisin saanut, jos olisin sen paperin allekirjoittanut, koska verottajahan se olisi sitten sen ”lisätienastin” vienyt ja niinpä annoin asian olla. Olin päättänyt hoitaa äitini, syteen tai saveen ja sen mie teen, vaikken koskaan saisi työstäni jenin jeniä…

8. Joulumuistoja ja luonteen muutoksia

Joulun aika meillä on aina vietetty läheisten kanssa yhdessä syöden ja haudalla käyden – perinteisesti. Vuosien saatossa, äidin muistisairauden edetessä otin tavaksi mennä äidin luo joulun ajaksi. Yhdessä laitettiin ruokaa, syötiin, saunottiin, käytiin haudalla ja odoteltiin Joulupukin vierailua.

Äiti on iän kaiken ollut perso makealle ja todella malttamaton lahjojen odotukseen. Muistan pikkutyttönä ihmetelleeni, miksi meidän paketit olivat aina sen näkösiä, kuin ne olisi jo kertaalleen avattu? Vanhemmalla iällä näin ja ymmärsin, kuka niitä aukoi – no äitipä tietysti – hän oli niin malttamaton, että oli kuulemma ihan pakko pikkusen kurkistaa… Vihreät kuulat olivat äidin jouluherkku numero yksi. Minun ykkösherkku on ehdottomasti kinkku.

Hirvittävä sähkölasku
Tapanani oli mennä äidin luokse joulunviettoon ”kinkku kainalossa” ja mieluummin isoin mahdollinen. Paistoin kinkun uunissa perinteisesti yöllä, jotta kinkkua päästäisiin maistelemaan heti aamusta. No yhtenä jouluna olin taas perinteisesti tehnyt niin ja aamulla kun kinkkua maistelimme, äiti tuumasi järkyttyneenä – ”sinä paistoit kinkkua koko yön uunissa – tulee hirvittävän iso sähkölasku”. Äidin muistisairaus oli alkanut vaikuttaa hänen luonteeseensa ja siksi hän oli aivan kauhuissaan sähkölaskusta. Hän saattoi istua talossa sisällä toppatakki päällä ja patterit sammutettuna.

Arkkurahat
Yhtenä jouluna, joulun alla, äiti kertoi minulle, kun olin käymässä hänen luonaan, että ensi viikonloppuna on asiakasetupäivät ja että hän on päättänyt ostaa kaiken samasta kaupasta, ruoat, lahjat ja muut. Äiti pyysi, että lähtisin hänen kanssaan kauppaan. Äidillä oli tuolloin vielä ajokortti ja auto, mutta hän ei enää oikein uskaltanut ajella isojen kauppojen pihalle. Lupasin lähteä häntä käyttämään.

Äiti keräsi itsenäisesti ostoksia kärryllisen ja minä häntä avustin. Kassalle kun päästiin, niin lappasin hänen ostokset hihnalle ja sieltä ostospusseihin ja pakattuna takaisin kärryyn. Äiti hoisi tuolloin vielä itse maksutapahtumat, joten hän ei siihen tarvinnut apua. Äidin kuulo on ollut huono pikkutytöstä asti ja hänellä on kuulolaite. Kaupassa oli kova hälinä, erityisesti kassapäässä ja äiti oli kuullut hieman huonosti, mitä kassamyyjä häneltä oli kysynyt ja nyökännyt vain päätään vastaukseksi. Asia hoitui ja lähdimme kaupasta.

Kun pääsimme autolle asti, äiti istumaan hanttarin penkille ja minä pakkasin ostokset autoon. Kun palautin ostoskärryt, tulin autoon ja istahdin kuskin penkille, kuulu vierestä voihkaisu ” Nyt meni minun arkkurahat” – että mikkä???

Kassamyyjä oli kysynyt äidiltä, että maksaako hän ostoksensa etutililtään ja äiti nyökännyt, jolloin koko ostosten loppusumma pienensi siis hänen arkkurahastonsa määrää (sain tuolloin kuulla ensimmäisen kerran, että tällainen arkkurahasto on olemassa :D) Minä siinä sitten äitiä hämmentyneenä lohduttamaan, että ”no voihan pas..a, nyt häävyt ellää monta vuotta, että saat kerättyä rahat takaisin” ❤

Muistisairaan luonne alkaa muuttua jossakin kohtaa sairautta ja saattaa ilmetä jotain kummia piirteitä, joita siinä tutussa ihmisessä ei ole aiemmin ollut – raivoa, ilkeyttä, itaruutta jne. Olen nyt vasta vuosien kuluttua tajunnut näitä asioita ja kun ne silloin tulivat ensimmäistä kertaa vastaan, niin muistan, että loukkaannuin kovasti äidille siitä, että hän sätti minua kinkun paistamisen kustannuksista. Toisaalta hän voi muuttua rahankäytön suhteen hyvin tuhlailevaiseksi ja raha käsite muutoinkin hämärtyy. Hillitön raivo saattaa nousta kesken kauppareissun, kun se tavara jonka aikoo ostaa, ei olekaan enää siinä paikassa, kuin mistä se on aikaisemmin löytynyt.

Raivokohtauksia
Lähikauppamme muutti myymälän järjestystä. Tulimme äidin kanssa perinteisesti sunnuntaina ostoksille – seuraavaa viikkoa varten. Minun mielestäni kauppa oli hieno ja järjestys hyvä, mutta, mutta – niin muistisairaallehan se oli yksi kaaos. Muistan muiden asiakkaiden ilmeet kun äiti raivosi minulle kaupassa, kun yritin häntä opastaa, että se hänen tuttu tuote olisi tuolla vähän matkan päässä, mutta ei, äiti ei ymmärtänyt enää, miksi tavara ei ole enää siinä missä se on aina ollut ja purki kiukkunsa minuun.

Äiti lähti tehostetun palveluasumisen asiakkaaksi marraskuussa 2019 ja olen siis viettänyt kaksi joulua, ilman että äiti on ollut mukana joulutouhuissa. Toki käyn hänen luonaan jouluna, vaikkei hän enää minua tunne, eikä edes tiedosta.

Nyt antaisin kuitenkin mitä vain, että hän tulisi minulle kiukuttelemaan ja minua sättimään, ihan mistä syystä tahansa…. Äitiä on valtava ikävä…

7. Uusi kännykkä

Facebook päivitys 2. lokakuuta 2018   

Mietin että kyllä son tuo muistisairaus meleko ikävä tauti. Yritettiin äitin kans ottaa uutta puhelinta käyttöön ja eka oppitunti meni muistellessa, miltä se näyttää numero 3. Mun numero on aina ollu äitillä pikavalintana numerossa 3. Puuh, jos sitte huomenna jatketaan muistelua.. On hällä turvaranneke, että apu on lähellä jos on tarve, mutta mukavahan sois soitellakki, vaikka ei sitä puhetta ennää taho tulla, mutta mie ossaan vielä jotenkuten äitin kans jutella.. Tiiän ehotella sanoja.. Empä ossaa sanoa kumpika son pahempi, se että mennee liikuntakyky ja pää on kirkas vai toisinpäin.. No nyt äitillä on se kylki kipeä niin on se liikkuminenki vähän vaikeaa, mutta josko se siittä ku alkaa lääkitys tehoaan.. Hain äitille eilen rollaattorin apuvälinelainaamosta, niin pääsee kuiten sillä vähä liikhele.

Kommentti päivitykseen 17.10.2021

Ei se äiti enää oppinut uutta kännykkää käyttämään, vaikka eipä se paljon entisestä puhelimesta muuttunut. Doro hänellä oli käytössä jo aiemmin ja uusi Doro ostettiin, kun vanha lakkasi pelaamasta. Uusia asioita ei muistisairas opi, parasta on vaan pitää käytössä kaikki ne laitteet, jotka aiemmin on olleet, niin kauan kuin on ymmärrystä niitä käyttää.. Dorossa oli se hyvä puoli, että siellä puhelimen takapuolella oli se hälytysnappula, jota painamalla puhelin alkoi systemaattisesti hälyttää niihin kolmeen puhelinnumeroon, kuin jotka oli puhelimeen ohjelmoitu. Ensin minulle ja sitten jos minä en olisi vastannut, niin seuraaviin numeroihin…

6. Ottaako ambulanssi mummon kyytiin?

Facebook päivitys 23. syyskuuta 2018

Mitäkö mietin? No voi prkl – miepä kerron, mutta tässä vaiheessa vain paikan missä molen, niin voitta itte arvata, mitä mie mietin tästä touhusta ### päivystys… Huoh….

Äiti kaatu kauppareissulla, lääkäri epäilee kylkiluun murtumaa ja käsivarsi rönkätään varoiksi. Nyt päästiin kuiten jo röntgen jonoon, että ehkäpä täältä joskus kottiin päästään.. Suututtaa se, että tilasin lanssin ja pojat kävi kattomassa ja käskivät mennä päivystykseen.. No suututtaa se etteivät voineet äitiä tua tänne, vaan meän piti tulla omalla kyytillä.. No ja se suututtaa että turistit jotka jälkhin tulivat pääsivät ohitte pienten sormihaavojen kanssa… Met täälä syömättä ja lääkkeet ottamatta..

Ja tää sattu siis klo 17.15

Edelleen täällä… 

Alkaa olhen kohta kaukana inhimillisyydestä tämä homma. 

Nyt vihdoin täällä kotitalolla ollaan iltapalalla, kello on jo pitkästi yli kymmenen illalla. Käsivarsi ei onneksi murtunut, mutta kylkiluut on murtuneet.. Kyllä oli reissu. Lääkäri sanoi, että he eivät oikein tiedä, mikä on ambulanssin priorisointijärjestys, että se on niinkö erillinen yksikkö tuosta sairaalasta. Aijaa, minustako niissä on kyllä tarrat sairaalan tarrat kyljessä? Palautetta tulee, se on selvä, 76-vuotiasta muistisairasta kaatunutta ja kylkiluunsa katkaissutta ei kuljeteta hoitoon?? Häh? Mihin tämä meän maailma on menossa, kysympä vaan? Kukapa se tässä heitteillejätöstä olis hirthen pantu, jos äiti ei olis lääkäriin päässy, minäkö vaiko ne lanssipojat? Joo, tiiän vastauksen kyllä!! Tuskimpa vain net ensiavun poijaat..

Kommentti päivitykseen 17.10.2021

Kyllä tämä tuloshakuisuus ihmetyttää edelleen – mihin katosi tästä se inhimillisyys? On uskomatonta, mutta totta edelleen, että kun hätä on suuri ja luulee, että apu on lähellä, niin ei se välttämättä ole. Ymmärrän toki, että jossakin muualla saattaa sillä hetkellä olla joku toinen, jolla on suurempi hätä ja tarvitsee juuri sillä hetkellä sitä ambulanssia enämpi, mutta silti – se oma hätä läheisen loukkaantumisesta siinä tilanteessa ei poistu sillä, että joku tulee ja sanoo sinulle, että ”menkää päivystykseen” ja ajaa sitten pois paikalta??

Miten nämä asiat ennen hoidettiin? Jos en aivan väärin muista, niin se joka soitti ambulanssin ensin, se haettiin ensin. Ambulanssiyrittäjät olivat vielä olemassa ja heitä oli riittävästi. Mummot saivat kaaduttuaan kyydin sairaalaan..

Miten tämä nykyään hoidetaan? Niin kuin yllä blogitekstissä on kuvattu. Vie itse läheisesi saamaan hoitoa… son tuloksesta pois, jos mummelia kyyditään vain kaatumisen vuoksi..

5. Kun tunnusluku unohtuu..

Facebook päivitys 28. toukokuuta 2018  

Sarvet päässä piste com… Äidille tuli uusi pankkikortti. Noh, sillä voi kyllä maksaa ostoksia, mutta rahan nosto ei automaatilla onnista – helekatti, äitillä on luotollinen pankkikortti, notta pitäs kyllä rahaa saaha nostettua. Olemme nostaneet käteistä äidille ”viikkoraha” tyyppisesti käyttöön, kun hän ei enää muista tunnuslukujaan. No, toisena ongelmana on tämä valtakirja aisa – asioiden hoitoon – minä kun käytännössä maksan äidin laskut hänen tililtään – osa menee tietty suoramaksuina, mutta ne satunnaiset laskut, kuten esimerkiksi sairaala yms.. Nooh, yritin saada paikallispankkiin aikavarausta meidän tutulle pankkineuvojalle – arvakkaapa mitä?

Paikallispankilla ei ole yhtään aikaa mitä voi varata normi asiakaskäyntiin!! Mitä – onko koko pankki menossa konkurssiin?? Ei jumaleisson – poika tuumasi puhelimessa, että ei ole aikoja mitä antaa.. Mulla palo käpy ja annoin kyllä suoraa palautetta – he kun nauhoittavat puhelut asiakaspalvelun laadun parantamiseksi – sanoin, että kyllä vanhoille ihmisille on tehty mahdottomaksi pankkiasiointi!! Pankissa voi käydä ainoastaan päivällä klo 11 – 13 välillä rahaa nostamassa ja jos aikoo nostaa enemmän, rahat pitää tilata etukäteen..

No, missäs net on vanhojen ihmisten avustajat päivisin? Töissä – joten aika hankala on tuo kellonaika.. Pankkitunnuksilla voi asioita hoitaa, mutta mitäs sitten jos ei osaa tai jos ei ole vaikka laitteita tai yhteyksiä? Poika tuumas mulle, että net on henkilökohtaisia net verkkopankkitunnukset – just joo – mikä son käytäntö?? No minähän se menen avustajan roolissa äitini tunnuksilla verkkoon ja maksan hänen laskunsa – muutenhan se tulisi varmaan ulosottomies – eihän äiti niitä laskujen maksuja saati verkkopankkitunnuksia ymmärrä tai osaa käyttää – ETTÄ MOLEN VIHANEN!! ONKO TÄMÄ JUURI TOSI, ETTÄ MET HYVÄKSYMMÄ NÄITTEN VANHOITTEN KOHTELUN??? PITÄSKÖ TÄSSÄ ALKAA POLKEMHAN JARRUA NÄIHIN PALVELUJEN KEHITTÄMISIIN?? STANA!!!!!

No, sain mie sitte sille meän pankkitoimihenkilölle soittopyynnön – hän kun tuntee meidät ja tietää äidin tilanteen, niin jos asiat voidaan hoitaa nyt sitte vaikka puhelimella?? Toivon niin!!

Kommentti päivitykseen 17.10.2021

Tämä edellä kuvattu ongelma on tietysti selvinnyt jo tähän päivään mennessä ja asiat ovat hoituneet kuten laki niiden edellyttää hoituvan. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että on tosi noloa ja tietoturvaankin liittyvää se, että emme voi hoitaa kasvokkain hoidettavia asioita enää pankissa muualla kuin pankkisalissa, jossa muut asiakkaat ovat läsnä ja voivat kuulla keskustelun. Eritoten tämä on hankalaa toteuttaa, jos sinulla on mukanasi, ehkäpä olosuhteiden pakosta, edunvalvottavasi ja jos hän ei enää ymmärrä tilannetta.. Kyllä minun mielestäni pankkien pitäisi pystyä tarjoamaan asiakkailleen myös näitä erityistilanteita varten aikavarauksia. Me asiakkaathan viime kädessä pidämme pankit pystyssä. Mihin meidän palvelut on unohtunnu, tässä alati kiihtyvässä tuloksellisuuden maailmassa?

4. Kuka huolehtii lääkityksestä?

Facebook päivitys 28. lokakuuta 2017   

On se niin mukavaa kun nuo vanhusten tarpeet otetaan niin hyvin huomioon…
Menin äitin kans apteekkiin, kun hänellä verenpainelääke oli loppumassa – yksi tabletti vielä. No siellä selvisi että Unimax on lopetettu. Äitillä reseptiä vuoden loppuun. Kukaan ei ole meille kertonut, että lääkettä ei enää saa. Nyt on lauantai – mistä resepti toiseen lääkkeeseen? Mistä lääkäri? Yritin soittaa päivystykseen, meillä uudet puhelinjärjestelmät, ei pääse läpi, kukaan ei vastaa. Ei tarvis ku lääkärin laittaa sähköinen resepti apteekkiin, mutta ei. On tämä helekatti sanonko mitä? Pitäskö tämmösestä tiedottaa potilasta, että tietäs mennä ajoissa lääkärin vastaanotolle, hakemaan korvaavaa lääkitystä!!!! Mitäs nyt? Kotihoito ei auta, terveyskeskukseen ei pääse, soitanko ambulanssin? Stana että nousee höyry korvista!!! Tähänkö on tultu? Kukaan ei välitä!!!

Kommentti päivitykseen 17.10.2021

Meillä on otettu käyttöön 2014 hieno järjestelmä nimeltä Omakanta. Sehän on tietysti verkossa, josta potilas pääsee näppärästi lähettämään reseptin uusimispyynnön, jos osaa käyttää järjestelmää… Jos ei osaa, niin sitten pitää mennä terveyskeskukseen ja jättää sinne postilaatikkoon pyyntö.

No hienoa, että on mahdollisuus toimia kuitenkin jotenkin muutenkin, kuin sähköisesti, mutta – kenen vastuulla on tiedottaa potilasta näistä muutoksista? Vosiko sinne omakantaan laittaa jonku hälytysnappulan esimerkiksi edellä mainittua tapausta varten? Järjestelmä hälyttäisi niiden potilaiden kohdalla, joita asia koskee ja näin tilanteen eskaloituminen voitaisiin estää…?

Toinen asia, mitä olen ihmetellyt pitkään on se, että miksi niitä lääketietoja ei lueta? Miksi lääkärit eivät katso potilaan lääkelistaa?? Olen eräänki kerran ollut äidin kävelevä lääkelista.. ja muistappa sitten niitten lääkkeitten nimet – tai että mihin non tarkotettu??

3. Värejä elämään – vanhanakin…

Facebook päivitys 20. helmikuuta 2016  

Tänään olin äidin tykönä päiväkaffella ja hän ylpeänä esitteli värityskirjojaan. Äiti on innostunu kovasti näistä aikusten värityskirjoista. Melkein jo menetetty kirjoituskyky tuli takasin värityelyn myötä – nyt äiti kirjoittaa sekä kirjaimet että numerot tosihyvin – ei muutako muutki ostaan mummoille ja papoille värityskirjoja!!!

Kommentti päivitykseen 16.10.2021

Äiti ei tuolloin halunnut enää juuri kirjoitella, saatikka pitää kynää kädessä. Lukeminenkin tuotti hänelle jo haastetta. Sanat olivat välillä hukassa ja puhe takkusi.

Joulun alla ajattelin, mitä mukavaa voisin äidille laittaa joululahjaksi? Sitten hoksasin, että mitäpä jos ostaisin hänelle värityskirjan ja puuvärit, jos hän innostuisi, voisi käden motoriikka vielä hieman parantua. Otin riskin ja ajattelin, että jos hän loukkaantuisi moisesta, niin joulu voisi olla pilalla…

Ostin sitten lasten värityskirjan, puuvärit ja laitoin ne sievästi pakettiin ja toivoin parasta. Aikuisten värityskirjoja ei vielä tuolloin ollut saatavilla. Ne tulivat myyntiin vasta seuraavana vuonna, joulun jälkeen kevättalvella.

Tuli joulu ja aika oli avata paketti – minua jännitti ja pelkäsin äidin reaktiota, mutta turhaan – hän suorastaan riemastui lahjastaan ja ryntäsi heti pöydän ääreen kokeilemaan väritystä. Siitä lähti liikkeelle äidin uusi harrastus, josta hän kerkesi nauttia useamman vuoden. Minulla on tallessa piirongin laatikossa kymmeniä äidin värittämiä kirjoja, joista näkee selvästi sen, kuinka hänen muistisairautensa etenee vuosi vuodelta. Viimeiset äidin värittämät kuvat ovat kuin pienen lapsen värittämiä – kynä on vain sutannut kuvaa sieltä täältä…