22. 17 eri hoitajaa

6. maaliskuuta 2019  

Huomenta kotitalolta 😊 täällä äitin kans aamupuurolla. Kuvassa äidin kotihoidon vihosta kerätyt kotihoitajien nimet, jotka ovat vajaan kuukauden aikana äitiä käyneet hoitamassa. 😯 On tämä älytöntä hommaa, joka kerta muistisairaan luo tulee outo ihminen.. 😒 Entykkääen 🙄

17 eri hoitajaa, kyllä tästä kunnan asenne paistaa läpi…ihan sama kuka sinne menee, kun eihän se muistisairas muista kuitenkaan 😈 ei edes yritetä tukea muistisairaan muistamista 🙄

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kyllähän minä ymmärrän, että tämä touhu ei ole näiden 17 eri hoitajan vika – osotan sormella yhteiskuntaa ja osittain myös työvuorosuunnittelua.

Jouduimme siis kotihoidon asiakkaaksi siksi, että äiti kaatui kaksi eri kertaa, toisen kerran syyskuussa 2019 ja toisen kerran tammikuussa 2020. Äidin kipuihin lääkärit määräsivät panacodia ja minulla ei ollut aikaisempaa tietoa, oliko äiti joskus aiemmin elämässään joutunut käyttämään noin voimakkaita kipulääkkeitä ja sen vuoksi en tiennyt, miten hän niihin reagoisi. Morfiinijohdannaiset lääkkeet tekevät toisille sivuoireina mm. huimausta.

Itselläni ei ollut mahdollisuutta työni vuoksi käydä äidin luona päiväsaikaan. Kävin toki aamulla ja iltapäivällä, heti töiden jälkeen ja monesti vielä illalla viimeiseksi. Olin aluksi todella onnellinen ja helpottunut, kun kuulin saavani apua äidin hoitamiseen. Ei kulunut kuitenkaan, kuin vajaa kuukausi, niin olin suoraan sanottuna ”kurkkua myöten täynnä tätä kotihoitoa”.

Lähtökohta ajatushan on tietysti se, että läheisellä on mahdollisuus luottaa siihen, että asiat hoituvat ja äidin parastahan minä tietysti ajattelin, mutta… Sitähän tämä kokemus ei valitettavasti ollut, vaan aiheutti vielä lisähuolta roppakaupalla. Alati vaihtuvat hoitajat soittelivat missä sitä ja missä tätä tai laittoivat viestiä kännykällä – äiti ei suostunut syömään tai menemään nukkumaan tai ottamaan lääkkeitä tai milloin mitäkin… ja sitten mie kuitenkin jouduin menemään sinne itse, joten yhtä tyhjän kanssa koko touhu – ja painotan nyt tässä sitä, että tämä on nimenomaisesti minun oma kokemus.

On hurjaa miettiä, että näiden avuttomien mummojan ja pappojen luona juoksee kymmeniä eri ihmisiä – kotitalo oli kuin markkinapaikka… Jutellessani erään hoitajan kanssa hän kertoi, että menee seuraavan asiakkaan luo toiselle puolelle kaupunkia ja sitten taas jonkun tunnin päästä hän ajaa äidin luo – siirtyminen paikasta toiseen vie tietysti aikaa… Kovasti ihmettelen sitä, että eikö muutaman hoitajan rinki, voisi pyöriä siinä lähialueella? Ja sitten joku toinen hoitajarinki jollakin toisella alueella? Olisi asiakkaalla jä lähi-ihmisillä mahdollisuutta edes suunnilleen tietää kuka siellä kulkee hoitamassa?

21. Antakaa mummolle ruokaa!

23. helmikuuta 2019 

Huomenta kotitalolta 😊 Kattoppa kuvvaa – näin hyvin täällä palvellaan kotisairaanhoitoa 🤗 Itseäkin helpotan viikonloppuisin valmisruoilla, jos ei ole fiilistä laittaa ruokaa ja syä yhessä äitin kans 😊 Aamupuurot syötiin kuiten yhessä ja nyt mummo aamupäiväunilla, mie pyykkään ja pyyhkäsen lattiat. Remu syö tähteet ja hyppäsee äitin ja rollan perässä 🐕😂😂👍

Son semmonen homma, että jos ei ite valvo tota ruokapuolta, niin ei net vaihtuvat hoitajat ala päiväyksiä kattoon ja sitte menee ruokaa hukkaan 🙄 notta näin kö mie merkkaan, niin tiän mitä äiti syö ja että ruoat menevät oikeassa järjestyksessä 🤗 Mie käyn kaupassa ja suunnittelen viikon ruoat ja laitan net jääkaappiin ja kyllä pitäs olla monenlaista evästä, kö joku vain antas niitä äitille! Enkä kyllä ota sitä ruokapalvelua, nehän jättävät net ruoat tuonne pihalle ja net saattavat olla siellä monta tuntia, ennenkö kotihoitaja kantaa net sisälle – jäätyvät tai räytyvät, kelistä riippuen – niin ja mitä se maksaa – huh…

Eikä se mene vielä sittekkään niinkö strömsöössä, kyllähän se muistisairas saattaa sanoa, että mie en halua, mutta se lämmitethän se ruoka ja pyyettään syömään, niin kyllä se sitte tullee 😈 stana. Äiti taas syöny viimeksi kaheksalta aamulla…vihon mukkaan..

Kyllä soitin ja annoin palautetta 😒 Aina pittää meillä laittaa ruoka tarjolle, se ei haittaa jos jää ja loppu menee hukkaan, mutta laitetaan kuiten, eikä vaan kysellä 😈

Tästä tyhjästä palvelusta, kö käyhän kysymässä syökkö sie ja ei sitte tehä mithän, niin äiti kuiten maksaa 9,60 ekua per kerta 😈 Mulla on semmonen tieto, että hoitokäynti pitäs olla 20 min ja perjantaina ku on suihkupäivä 60 min. Pitäs olla tarpheksi aikaa lämmittää ja tarjota ruoka!

Mie panin naapurin mummon kellottaan 😂 enoo saanu vielä raporttia 🤗 notta valvonta pelaa 👍

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Muistisairaus on sellainen tauti, että muistisairas ei välttämättä muista mikä on ruoka, tai mitä tarkoittaa kun on nälkä tai että pitäisi muistaa juoda. On äärimmäisen tärkeää, että muistisairaan ruokailuun varataan riittävästi aikaa ja jos vaikka se ruoka ei siinä hetkessä sitten maistukkaan, niin näkösälle pitää jättää valmista ruokaa syötäväksi! Siksi koin tuolloin tämän ruokahuollon äärimmäisen haasteelliseksi ja vaikeaksi, kun tuntui, ettei siitä kanna kukaan muu huolta kuin minä..

Kävin kaupassa, laitoin kaikki valmiiksi jääkaappiin, laputin jopa ruoat päivä- ja ruokajärjestykseen; maanantai 5.2.2019 aamupala, maanantai 5.2.2019 lounas, maanantai 5.2.2019 välipala, maanantai 5.2.2019 päivällinen, maanantai 5.2.2019 iltapala jne.. mutta ei se vaan onnistunut – todella turhauttavaa!!!

Joka päivä oli mentävä kuitenkin varmistamaan, että olihan äiti saanut ruokaa ja syönytkin jotain… Ymmärrän toki, että saattoihan äiti sintturoida ja kieltäytyä syömästä, mutta jälleen kerran muistutan, että muistisairas on kuin lapsi – häntä voi maanitella syömään ❤ Kyllä äiti oli silti hyvä syömään, kun vain alkoi – lautanen tyhjeni reippaasti, vaikka lusikointi tuottikin ongelmia – äidillä oli lainassa apuvälinehuollosta ”painolusikka” jonka käyttö helpotti hänen vapisevaa kättään, kun hän yritti saada lautaselta ruoan suuhunsa.

Niin kuin jo aiemmin olen kertonut, äiti oli varsin makean perso ja kun hänellä ei paino ongelmia ollut, toin hänelle kaupasta erilaisia rahkoja ja muita herkkuvälipaloja, joten niiden syömiseen äitiä ei kyllä tarvinnut ”maanitella”. Myös hedelmät olivat hänen suurta herkkuaan, mutta jos pöydälle jätetään kuorimaton ja paloittelematon omena, niin onhan se selvää, että syömättähän se jää, ihmisellä joka ei osaa enää omenaa kuoria tai paloitella itse…

20. Tapaturmavakuutus löytyi vahingossa

Facebook päivitys 21. helmikuuta 2019

Ohhoh 😯 kävipä niin, että äidin laskuja maksaessani huomasin, että äidillä on vakuutusyhtiössä tapaturmavakuutus, josta en tiennyt, enkä osannut edes ajatella sellaista olevan. Soitin vakuutusyhtiöön eilen ja sieltä minulle kaveri sano, että joo, sinne voi lähettää kulut, jotka on aiheutuneet äidin kaatumisista, siis syksyllä ja nyt tammikuussa! Kysyin kyllä varuiksi myös, että onkhan siinä vakkuutuksesa ikäraijaa – meinaan, että saapikos mummot sieltä mithän jos ovat liian vanhoja?🤔 Saapii kuulemma..

No miehän eilen sitte laitoin ja heureka, rahat oli jo äidin tilillä heti aamusta 🙄 wau, etten muuta sano!! Ikinä vissiin ole äiti saanu sieltä mittään, en muista, että ois ikinä ees puhunnu koko vakkuutuksesta ja ei onneksi oo sattunnu mittään! Ikänsä on vakuutuksia maksannu, kö isä oli aikoinaan vakuutusmyyjänä ja näköjään osannu tehä äitille hyvän vakuutuksen 😂😂 hyvä päivä – torstai ❤️ Ja mie en tienny / muistannu…

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Nyt täytyy tässä kohtaa kyllä hieman kehaista ja kiitellä ko vakuutusyhtiötä, koska asia hoitui tosi ripeästi ja palvelu oli eriomaista!( ”ei kannata lähteä merta eemmäs kalaan” – vakuutusyhtiö)

Minä perus pessimistinä (näissä äidin asioissa) yllätyin ihan totaalisesti, että edes jossakin osataan paitsi asiakaspalvelu, niin toimitaan vielä noin ripeästi! Kyllä net vanhoitten vakuutukset kannattaa pitää voimassa ja muistaa niihin sitten tapaturmat ilmoitella!

19. Kerran viikossa suihkuun

Facebook päivitys 20. helmikuuta 2019 

Kyselin äidin luona olevassa kotihoidon vihossa, milloin on äidin suihkujutut, kun mulle eioo kerrottu. Äsken kilahti puhelin ja sain vastauksen 🤔 lyhyestä virsi kaunis 🙄 alla vain viestin lähettäjän etunimi 😯 että näin, kyllähän sitä immeinen viikon pärjää klo 12.00 suihkulla, perjantaisin 😣

  • Oi hitokseen tätä hommaa 👿 häätyy vishin alkaa tämäki hoitaan ite 🤣
  • No niin, ollu temppu eikä mikkään tehä pikku pesut ja vaihtaa vaatteet 🤣 pestiin silmälasitki 😎 rupes näkyyn 👍 joo-o, on se semmosta tässä yhteiskunnassa 😒 paljon on työttömiä ja tekemätöntä työtä ja niitä ei saaha kohtaamaan 🤔 molen tullu vanhaksi ittekki, ku molen päivä päivältä enemmän sitä mieltä että ennen oli paremmin.. Kaikki 😐
  • Ai niin ja unohdin sanoa, että lähteissä äitin tykö, kolasin pihani ja ans kö tulin äsken takasin oli aura ystävällisesti käyny työntämässä liittymän täythen lunta (ei tainnu olla se kiva aura-auton kuljettaja tänään töissä)👿 onneksi ihana naapuri oli päivällä kolannut äidin liittymän ❤️ kiitos 😊👍
  •  🙄 äiti saa nyt kuus viikkoa aikas täpäkkää särkylääkettä ja siksi tämä valvonta, mutta elän toivossa, että kun lääkitys loppuu, niin tilanne todennäköisesti tai toivottavasti normalisoituu, niin sitte pärjättäs taas omin joukoin, ei tarttis ennää kotihoitoa ❤️😊👍

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Niin, mitä me itse kukin pidämme riittävänä hygienian tasona? Riittääkö se, että kerran viikossa pääsee hetkeksi suihkuun? – Noeiriitä! Olihan se hommaa, kun ajelin viikonloppuisin kotitalolle, käyttääkseni äidin saunassa. Tein sen aina viikonloppuna. Oi, kuinka äiti nautti – hänen silmistään näki, että hän tykkäsi, vaikka sanoja ei enää ollutkaan. Laitoin äidille aina oman maljan ja kauhan ja kun minä heitin vettä kiukaalle, äitikin heitti kauhalla vettä – vesi lensi sinne tänne ja sitten me naurettiin ❤

Kyllä mie olen tässä äidin asiassa ollu yx ”mielenipahoittaja” ja veikkaampa, etten ole ainut. Jotenkin tuntuu, että INHIMILLISYYS ON TAPETTU tästä meän yhteiskunnasta. Joo, mie tiiän sen, että hoitajamitotus on päin prinkkalaa ja että hoitajilla ei ole aikaa tehdä työtään sillä pieteetillä, millä he ehkä sitä haluaisivat tehdä, mutta sitä mie en ymmärrä – MIKSI TÄMÄ VIESTI EI MENE PÄÄTÖKSENTEKIJÖILLE TIEDOKSI, VAIKKA KUINKA HUUTAISI??

Olen keskustellut paljon ystävieni kanssa, erilaissa kokoonpanoissa ja eri paikoissa näistä vanhuksien hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä asioista ja olen ymmärtänyt, että tämä asia on ikään kuin unohdettu – tätä samaa toimintamallia on käytetty jo lähes 20 vuotta – miksi mikään ei muutu? Miksi me emme saa yhteiskuntana tätä vanhojen asiaa järjestykseen? Mikä tässä on niin vaikeaa? Luulen, että se on tahtotilan puuttuminen – asenne! Muistuttaisin kuitenkin ihmisiä miettimään, että me vanhetaan kaikki ja kyllä me kaikki sitten lopuksi ollaan vaipoissa ja tarvitaan apua – paitti ne jokka kuolee ”saappaat jalassa” – tarttis tehä jotaki!

18. Turvapalvelua ja apuvälineitä

13. helmikuuta 2019 

Äitille kunnon tuolit ostin kirpulta 😍 maksoivat yhteensä vain 25 ekua 👍 nyt on helppo istua ja nousta ruokapöydästä, kun saa rivoista tukea 😊 Turvapalvelun tytöt kävivät asentamassa ovihälyttimen, jos äiti jostain kumman syystä hoksaisi lähteä ulos ilta ysin ja aamu kuuden välillä 🤔 Hyviä laitteita – turvaa äidille ja itelle hieman vähemmän huolenaiheita ❤️

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Turvapalvelu on hyvä juttu, pääsääntöisesti. Toisaalta muistan tuolloin miettineeni, että nyt äiti on kuin häkissä – lukkojen takana. Toisaalta taas – ei hän meiltä enää katoaisi, jos päättäisi lähteä yöllä ulos. Nämä ovat vaikeita asioita – mikä on oikein ja mikä ei ? Kuka tietää?

Äidillähän oli tietysti jo tuolloin ollut käytössä turvaranneke. Äiti luuli, että se on koru. Kovin tärkeä oli, että minä vain muistaisin sen laittaa hänelle ranteeseen, kun tulimme saunasta. Hänellä oli tapana osoitella sormella toisen käden rannetta… eihän se äitiriepu osannut sitä turvaranneketta käyttää. Ei ymmärtänyt, että siitä punaisesta napista pitäisi painaa, jos tulisi jokin hätä. Ihan hyödyttömiä vehkeitä muistisairaalle..

Kun täysin muistamaton, ymmärtämätön ihminen joutuu asumaan kotonaan, vaikka hänen paikkansa olisi 24/7 hoito, niin jotenkin tällaisilla turvalaitteilla ja apuvälineillä yritetään pönkittää sitä mielikuvaa, että näillä välineillä me voimme oikeasti auttaa.. ja sanonko mitä? Näillä välineillä me autamme itseämme ajattelemaan, että ei ole heitteillejättöä, kun muistamaton mummeli jätetään pärjäämään kotiin, kun hänellä on siellä turvaranneke ja ovihälytin ja ns. keskusyksikkö, jolla hälytyksen jälkeen voidaan hänen kanssaan sitten jutella ”Mikä on hätänä?” – mitenpä se muistisairas, eteenkin ihminen jolla on afasia (ei puhu), vastaa tähän kysymykseen?

Apuvälineistä vielä – ostin äidille kirpputorilta tuolit, joissa oli korkeat jalat ja käsi- ja selkänoja. Apuvälinelainaamossa ei ole antaa tuoleja – vain korokkeita niihin tai istuintyyny. Tuolinjalkoihin saa korokepalikoita, yhdet (4kpl) per henkilö. Eli jos mummo haluaa istua tuolilla, hän sitten näppäränä laittaa korokkeet tuolin jalkoihin ja jos hän haluaa maata sängyllä, niin vaihtaa korokkeet sitten sängynjalkoihin tai soffaan… Näin tätä tukea jaellaan kotona pärjäämiseen…

17. Katujen auraukseen yhteistyötä?

Facebook päivitys 11. helmikuuta 2019

Huomenta kotitalolta 😊👿 saako taas vähän marmattaa ja jos joku tietää, miten toimitaan niin vinkkejä otetaan vastaan 👍 elikkäs, meän liittymässä oli aamulla metrinen kinos. Olipahan aura käyny ja puskennu ison vallin liittymään…näin se kaupunki tukee kotona asuvia vanhuksia, jokka on kiinteistöveroa maksaneet ikänsä..

Yritin soittaa moneen numeroon, että voisin kunnossapidon kanssa keskustella, miten varmistetaan kotisairaanhoidon pääsy pihalle? Yllättäen – kukaan ei vastaa ja kaupungin keskukselta saamani kaksi numeroa eivät ole käytössä 😂 No, soitin sitte kotihoitoon ja ihmettelin asiaa, että jouduttakos tet jättämään autot tienpäälle ja kiikkumaan jääpalteen yli? 😦 No juuri näin, kuulemma 😒 voi hyvää päivää tätä hommaa!!! Tietääkö kukaan tähän ratkasua, saa vinkata?!

Kyllä minua tuskastuttaa ku puhutaan, että tuetaan vanhusten kotona asumista ja muita toimia – mitäköhän se sitte on noin niinkö käytännössä? Minä vaan kysyn!

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Ei se asia edennyt silloin kunnan kanssa mihinkään suuntaan. Mie se sitte satuin kotitalolle, kun aura-auto ajoi ohitte – hyppäsin ulos ja juoksin perrään – on onneksi se kotitalon katu mutkainen, niin sain kuin sainkin auran kiinni juosten. Kun kuljettaja huomasi minun huitomiseni hän pysäytti ja avasi koneen oven. Minä siinä sitten hänelle kertomaan, että kotitalolla on tällainen tilanne, että siellä kotihoito käypii ja niiden pitäsi sinne päästä ja että minä olen päivät töissä, niin en pääse lumihommiin kuin vasta illalla, töiden jälkeen. Niin, että olisikohan mahdollista vähän jarrutella tuossa kotitalon kohdalla, ettei liittymä pakkautuisi täyteen lunta? Aura-auton kuljettaja vastasi ” Voi veikkosen, kyllä mie voin siinä himmailla ja kattoa, että vaikka kauhalla nappaan siittä lumet pois, että pääsevät mummoa hoitamaan”. – Siis wau – olin miltei sanaton – on niitä hyviäkin ihmisiä ❤

Tarinaa seuraa taas pieni vinkki. Elikkä nämä vanhukset, joiden asumista omiin koteihinsa tuetaan yhteiskunnan toimesta, kun he ovat kiinteistöveroja ikänsä maksaneet, niin saisikohan sille rahalle sitten tässä kohtaa konkreettista vastinetta. Se ehdottamani vanhusasiahenkilö voisi ilmoitella nämä vanhojen ihmisten lumityöapu tarpeet keskitetysti sille kulloinkin valitulle urakoitsijalle. Ei mielestäni pitäisi olla kovin haasteellinen tehtävä. Tämä taas sitä ennakointia ja kotona asumisen tukemista, konkreettisesti!

16. Kodin muutostöitä

Facebook päivitys 6. helmikuuta 2019 

Kalusteet pois, ovet pois, kynnykset pois ja ramppi tilalle. Uutta maalia vielä seiniin ja rampin päälle kumimatto, niin son valamis 😊 voi mennä rollalla vaikka vormulavauhtia (äiti on iänkaiken ollut formulapenkkiurheilija)😂😂👍Oli mulla tässä apuna kampraatti ❤️ en mie yksin olis saanu nuita ovia pois ja kynnyksiä irti 😊 Aijon hakea äitin maanantaina kotio 😊👍

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Kodin muutostyöt – kuuluvat kunnan avustusasioiden piiriin, tiedän. Jotenkin olin tullut tässä äidin tukemisen prosessissa hieman skeptiseksi ja kun minulla itselläkin pysyy vasara kädessä ja toimin todella paljon nopeammin, kuin kunnallinen prosessi, niin päätin itse ryhtyä ”tuumasta toimeen”. Äidin piti päästä pesulle ja saunaan kotiin tultuaan. Nyt kun äiti vielä oli vuodeosastolla, siihen oli otollinen hetki. Pyysin kaveriltani hieman apuja, jotta saimme nostettua pukuhuoneen- ja pesuhuoneen ovet pois paikaltaan ja kynnyksen irti.

Kotitalolla sauna sijaitsee niin, että sinne joutuu astumaan askeleen ylöspäin ja äiti ei olisi mitenkään päässyt pesuhuoneen puolelle rollaattorin kanssa. Tarvetta oli siis myös rampille ja erilaisille kaiteille. Samalla lisäsin myös wc-tilaan kaiteen, jotta äidillä olisi helpompi nousta pois pytyltä. Päivän työ ja talo oli valmis ottamaan äidin kotiin! Kiitos ihanien ystävien, jotka tarvittaessa ovat aina rientäneet avuksi ❤️ 

Äidin kotona asumisen tukemiseksi olemme tehneet paljon muitakin muutostöitä, tämän matkan aikana. Saunaa itsessään oli muutettu jo paljon aikaisemmin, pudottamalla lauteita alemmas ja myöhemmin vielä poistamalla lauteet kokonaan ja sijoittamalla lauteiden tilalle puiset pihanojatuolit niin, ettei äidin kanssa tarvinnut kiikkua mihinkään.

Keittiö meni uusiksi – jotta äiti ylettyisi kaappeihin, vaihdettiin korkeat keittiön kaapit matalampiin kaappeihin ja uusiksi meni myös hella – tilalle tuli ns. ”vanhushella” joka sammuttaa itse itsensä määrätyn ajan kuluttua. Samoin kahvinkeitin – 20 minuutin päästä keitin sulkee itse itsensä. Hyviä arjen turvaajia! Suosittelen.

Äiti oli ahkera lämmittämään taloaan puulla, hyödyntäen varaavaa takkaa. Kun hänen ymmärrys takan kanssa touhuamisessa alkoi hiipua, ostimme uudet patterit ja näin takasimme sen, ettei äiti pääsisi enää itse säätämään pattereista lämpö pienemmälle ja paleltuisi kotonaan. Takkaluukut laitoin rautalangalla kiinni, piilotin polttopuut ja tulitikut. Alkoi aika, jolloin kotitalolla ei enää kynttilöitä polteltu.

Rollaattorin kanssa kulkemista helpottamaan, rakensin äidille rampin myös talosta ulos. Kaiken tein itse – en tiedä säästinkö, mutta valmista tuli silloin kun tarve oli suuri ja byrokratiaa ei tarvinnut alkaa hoitamaan – helpotti kummasti!

Näiden kodin muutostöiden tarve ja kartoitus tulisi mielestäni toteuttaa jo heti siellä ”ensivisiitillä” – kun kumminkin tiedetään, että ne ovat sitten joskus edessä – voitaisiin ennakoida ja laittaa ”paprut” vaikka valmiiksi etukäteen. Nämä tehtävät kuuluisivat mielestäni juurikin sen aiemmin ehdottamani vanhusasiahenkilön toimenkuvaan. Kun tilanne on sitten päällä ja byrokratiaa aletaan hoitamaan, voi olla, että vanhus joutuu odottamaan turhan pitkään rampin tai jonkun muun ajankohtaisen muutostyön valmistumista. Kyllä meidän yhteiskunnan tulee reagoida nopeasti ja tehokkaasti tähän vanhusten kotona selviämisen tukemiseen – NYT eikä sitten joskus kun saadaan hakemus käsiteltyä ja päätöstä kehiin…

15. Hauska muisto – ajokorttiasiaa

Kun äidin muistisairaus vasta kolkutteli ovelle, oli hänellä vielä tuolloin tietysti auto ja ajokortti. Elettiin aikaa, jolloin äidillä oli vastassa piahkoin ajokortin uusiminen, joka tarkoitti siis sitä, että piti mennä lääkärin pakeille, josko sitä vielä saisi ajella.

Äidin asuinalue on seutua, jota leikkisästi kutsun ”alkperäiskansojen maaksi”, siksi, että kotitalo ja sen naapurusto on rakennettu 1970 alkupuolella ja siellä vielä tänä päivänäkin asuu paljon niitä alkuperäisiä rakentajia, nyt jo siis ikäihmisiä. Naapuriapu on siellä pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Mummot ja paapat auttavat naapureitaan ja äitikin on saanut paljon apua ja tukea, kun naapurustossa on tiedetty äidin muistiongelmat ❤

Noh, ajokorttiasian kanssa kävi sitten niin, että se oli naapurustossa ”tapetilla”, eli ajankohtainen monessakin talossa – saman ikäistä väki kun oli. Ensimmäinen naapurin mummo varasi ajan yksityislääkärin vastaanotolle ja sai ajokortin – jee!! Hän kertoi muille mummeleille, että oli löytänyt asiantuntijalääkärin, joka oli itsekin samaa ikäluokkaa, kuin asiakkaansakin. Hän kannusti toisia mummeleita hakeutumaan juuri tämän lääkärin vastaanotolle. Mummeli kertoi myös, että kello kannattaa opetella ja vaikka Suomen Presidentit ulkoa, koska niitä todennäköisesti tutkimuksessa kysyttäisiin – tai ainakin häneltä niitä oli kysytty.

Meninpä sitten päivänä muutamana käymään äidin luona kotitalolla. Hän istui keskittyneen näköisenä olohuoneen pöydän ääressä, edessään A4 kokoinen paperi ja kädessään kynä. Hän oli piirtänyt paperiin ympyrän ja tapaili siihen keskelle pistettä. Huikkasin ovelta äidille ”Päivää taloon – mitäs täällä touhutaan?” Ja sitten näin eteisestä äidin touhut olohuoneessa. Tulin kummissani pöydän ääreen ja kysyin äidiltä ”Mitä sinä täällä piirtelet?”, johon äiti hieman kiukkuisena keskeytyksestä, että ”Nääthän sinä, tämä on kello – minä opettelen kellonaikoja! – Osaan jo Presidentit ulkoa”.

Siis että, mitä että??

Niin, kyllä se siitä minulle sitten selvisi, kun äiti kertoi, että on ajokortin saamisen vuoksi tärkeää opetella kellonajat ja maamme Presidentit ulkoa… ”Ahaa”..
Äiti ja muut mummelit saivat pitää lisenssinsä ja äitikin ajelin vielä muutaman vuoden, kunnes sitten itsekin ymmärsi, ettei ajaminen enää onnistu ja niin veimme myöhemmin sulassa sovussa, juhlallisin menoin, äidin ajokortin poliisilaitokselle..

14. Taksilla sairaalaan

Facebook päivitys 2. helmikuuta 2019

No niin, äitin jalka ja lonkka oli aamulla niin kipeä, että soitin ambulanssin. Ensihoito kävi arvioimassa tilanteen, mutta ei ottanu kyytiin, vaan tilasi taksin. Asiantunteva ambulanssihoitaja silti oli ja lähetti äitin ensiapuun ja nyt selvitetään onko vika luussa vai lihaksessa 👍 hyvä niin!! Mie lähen kohta menemään perässä.. Onhan tämä nyt kumma homma, kun ei taho selvyyttä asiaan tulla 🤔

SAATANA, sanon suoraan!!! 👿 Äitillä 2 murtumaa, toinen lannerangassa ja toinen häntäluun yläpuolella!! Ei oo ihme että kävely on hunoa!!!

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Muistan kuin eilisen päivän, tuon helmikuun 2 päivän 2019. Olin ihmetellyt jo tovin, kuinka minun niin liikunnallinen äiti ei oikein pääse paranemaan, siitä kaatumisen aiheuttamasta kivusta, vaikka kipulääkkeitä (panacod) annettiin ja kuntohoitaja kävi äitiä jumppauttamassa. Kävely oli tosi huonoa, myös rollaattorin kanssa ja äiti oli kipeä.

Kun tulin käymään äidin luona tuolloin, äiti makasi soffalla ja itki. Afaasia (Afasia on aikuisiän kielellinen häiriö. Se on yleensä seurausta aivoverenkiertohäiriöstä. Afasiassa aivojen kielellisen verkoston toiminta häiriintyy. Afasian oireita ovat erilaiset puheen tuottamisen, puheen ymmärtämisen, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet) oli jo vienyt äidiltä puhekyvyn miltei kokonaan, mutta minä ymmärsin häntä vielä, kun osasin tarjota hänelle sanoja ja sitä kautta sain selville, että hänellä on edelleen kovia kipuja. Soitin ambulanssin.

Ambulanssi saapui ja ensihoitaja tuli tutkimaan äitiä. Hän totesi, että äiti on vielä kovasti kipeä ja ihmetteli, miten äitiin voikin sattua niin paljon – missä vika? Hän täytti lähetteen ensiapua varten ja kertoi, ettei voi ottaa äitiä kyytiin, koska äidin kiireellisyyskriteerit eivät täyty, mutta hän tilasi paikalle kelataksin. Hän sanoi, että tällä lähetteellä pääsette paikalliseen ensiapuun hoidettavaksi ja sitten hän lähti. Me jäimme itkuisen äidin kanssa odottamaan taksia. Muistan, että olin todella vihainen ja pettynyt siihen, että edes ambulanssi ei voi auttaa.

Kelataksi tuli. Iloiseksi yllätyksekseni autoa ajoi nuori hyväkäytöksinen mies, joka iloisesti tervehtien tuli sisälle. Kun hän oivalsi tilanteen hän tuumasi ”älkääppä hättäilkö, mie hajen autosta pyörätuolin ja nostan mummon siihen, niin ei sitten tarvitse liikutella häntä enämpi, kun käypii noin kipeästi”. Ja näin tehtiin. Hän kysyi minulta ”Lähdetkö sie kyytiin?”.

Minä mietin hetken ja sanoin hänelle: ”Mitä sitten tapahtuu, jos minä en lähde?”. Mieleeni tuli silloin selvästi muistikuva siitä edellisestä kerrasta kun olimme päivystyksessä odottelemassa monta monituista tuntia, ennen kuin äitiä edes alettiin hoitamaan ja ajattelin, josko tämä sama toistuisi uudelleen, kun olen saattamassa taas äitiäni.

Reipas kuljettaja tuumasi: ”Kyllä minä voin viedä äitisi sinne ja antaa lähetteen hoitajalle, ei siellä sinun tarvitse olla mukana”. Siinä hetkessä päätin, että empä lähekkään, vaan ajelen sitten jonku ajan perästä sairaalaan katsomaan tilannetta. Niinpä painotin vielä kuljettajalle, että hän muistaisi sanoa ensiavussa hoitajalle, että mummeli tulee ilman saattajaa ja hän on muistisairas niin, että hänet pitää heti ottaa vastaan ja katsoa kokoajan perään ja että kuljettaja voisi kertoa, minun tulevan jonku tovin päästä. Ihmettelin sitten vielä kuljettajalle, että ”Mitenkäs tuo sinun taksin pyörätuoli?” johon hän sitten lohduttavasti minulle sanoi että, ”älä sie mieti sitä nyt, mie kyllä saan tämän pyörätuolin sieltä takasin – tämä saapii olla äitisi mukana, niin kauan kö sitä siellä tarvithan”. ❤ Mikä ihana nuorimies – sydän paikallaan ❤ ja niin äiti lähti kelataksilla ensiapuun.

Menin sairaalalle sitten tunnin, puolentoista päästä. Äiti oli sijoitettu potilashuoneeseen ja hänelle oli vaihdettu sairaalan vaatteet päälle. Äiti ilahtui kovin, kun näki minut ja tarrasi peloissaan kädestäni kiinni. Minä äitiä siinä rauhoittelemaan, että ”Eipä hättää, me ollaan täällä nyt niin kauan, että syy sinun kipuihin selviää ja saat lääkkeitä ja hoitoa”. Ja juuri tuona hetkenä purjehtii huoneeseen hoitaja, joka tokaisee minulle isolla äänellä ”Potilashuoneissa ei saa olla!” ja komentaa minut sieltä ulos. Yritän siinä hänelle sanoa, että äitini on peloissaan ja että hän ei puhu, joten tarvitsee minua tulkikseen, kun lääkäri tulee… Tähän hoitaja vain tokaisi itseään toistaen ”Potilashuoneissa ei saa olla!” ja niin minä jouduin jättämään säikähtäneen äitini sinne.

Olin ihan raivoissani. Mietin, että kyllä ei muistisairaan kohtaamista osata vielä hoitotyössä riittävästi. Muistisairashan on kuin lapsi. Olisiko tämä hoitaja pyytänyt vanhempia jättämään lapsensa sen vuoksi, ettei potilashuoneessa saa olla? Ymmärrän kyllä yksityisyyden suojan, mutta siinä tilanteessa minua ei niin vähän pätkää kiinnostanut se, kuka siinä verhon takana makasi, samassa huoneessa!!!

Menin terveyskeskuspäivystyksen vastaanottoaulaan odottamaan, mitä tapahtuisi. Kului tunti ja sitten minulla soi puhelin. Puhelimessa kertoi lääkäri se ja se, soittavansa sairaalan ensiavusta ja että äitini olisi siellä. Hän kysyi ”Onko äitinne loukannut päänsä kaatuessaan, kun en oikein tahdo saada selvää hänen puheestaan?”. .. Niinpä.
Olikohan lääkäri lukaissut äidin potilastietoja ollenkaan, ennen kuin meni äitiä tapaamaan?
Kysyin häneltä ”Tarvitsetko sinä tulkkia? Minut ajettiin pois sieltä potilashuoneesta ja olen nyt täällä aulassa odottamassa. Joko nyt voin tulla sinne potilashuoneeseen?”

Kun sitten lääkärin luvalla sain mennä kertomaan äitini tilanteesta, kerroin aiemman käyntimme kaatumisen jälkeen ja sen, että silloin oli äidistä otettu vain perus röntgenkuva, jossa ei mitään ollut näkynyt. Vaadin lääkäriä kirjoittamaan äidille lähetteen magneettikuvaukseen ja lääkäri teki niin. Kuvista selvisi, että kyllä äidillä murtumia oli.

Että minua itketti ja itkettää nytkin, kun tätä muistelen. Äiti riepua oli jumppautettu ja kannustettu kävelemään ja tekemään jos mitä temppuja ja nyt selvisi, että hänellä on useita murtumia lonkan seudulla!! Lääkäri kirjoitti äidille lähetteen takaisin paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa äidin kivunhoito laitettaisiin uusiksi ja varmistettaisiin, että hän pääsee toipumaan asianmukaisesti ja kotiutuu sitten jossakin kohtaa sieltä, uusien hoito-ohjeiden kera.

Tällä kokemuksella olen taipuvainen ajattelemaan, että kyllä se niin on, että nuo meidän mummelit ja paapat pitää kuvata heti magneettikuvin, jotta nähdään varmasti onko kaatumisessa tullut murtumia! ”Vasemmalla kädellä” tehdyt tutkimukset aiheuttavat valtavasti ylimääräistä tuskaa ja vaivaa, kuten nyt tässä äidin tapauksessa. Olen taipuvainen ajattelemaan myös sitä tosiasiaa, että muistisairaudet lisääntyvät koko ajan ja kun meillä käsissä ovat nämä suuret ikäluokat, niin kohta olemme ”helisemässä” siitä määrästä, mitä heitä meillä hoidettavana on – hoitohenkilöstö tarvitsee EHDOTTOMASTI LISÄÄ koulutusta muistisairaan kohtaamiseen ja hoitamiseen!!!

13. Kotihoito ja tiedonkulun vaikeus

Facebook päivitys 1. helmikuuta 2019

Sarvet päässä piste com. Eipä paljon naurata 👿 kotisairaanhoito aloitti torstaina. No, ensimmäisenä hoitaja soitti minulle, ettei pääse sisälle. Hän on koputellut jo tovin 🤔 
”Aha, no, miten teillä ei tieto kulje siellä kotihoidossa, missä avain on? – Olen kyllä kertonut”. Äiti ei pääse aukasemaan rollan kans ovea, eikä välttämättä kuule, kun Remu ei ole hälyttämässä (Jätin koiran kotiin, että uskaltavat tulla sisälle). 🙄 

Noh, tänään sitten menin aamulla niinkö aina, keitin puuron ja otimma lääkkeet. Laitoin äitille makkarakeiton valmiiksi lounasta varten, jonka hoitaja piti lämmittää puolilta päivin, äidille lounaaksi. Menin äitin tykö kolmen jälkeen, niin kas, makkarakeitto oli rasiassa, eikä lounasta ollu kukaan tullut antamaan 👿 onneksi oli hedelmiä pöydällä ja niitä äiti oli sitten syönyt.

Mie lämmitin keiton ja äiti söi. Sitten tein kotihommat ja lähdin. Tulin parisen tuntia sitte ommaan kottiin ja tein lumityöt ja kun pääsin sisälle, päätin jua ansaitusti lasin viiniä ja lämmittää saunan. Ja sitten soi puhelin, oli soinut jo kun olin lumitöissä.. Puhelin oli sisällä.

No kotihoito sieltä soitteli, että äiti ei ollut suostunut syömään iltalääkkeitä.. Joo ja hän, siis tämä hoitaja, on jo mennyt seuraavaan paikkaan.. Niin, olen kyllä sanonut, että äiti ottaa lääkkeet viilin kanssa, kun isot tabletit ei mene muutoin kurkusta alas 🤔 joo, o… No mie kysyin että onkos net äitin lääkkeet nyt ottamatta? Siihen tuumas hoitaja että ” No pittää vissiin lähteä takasin”..  No niimpä.. Voiha prkl. Voipiiko näihin oikeasti luottaa?????? Maksa tästä vielä sitte ja tee itte 👿

Kommentti julkaisuun 18.10.2021

Olin todella iloinen, kun vihdoin näytti siltä, että saisin apua, ainakin siksi ajaksi, kun äiti joutui syömään vahvoja lääkkeitä ja kulkemaan rollaattorilla. Oli suuri helpotus, että sain tukeutua yhteiskuntaan, vaikkakin maksua vastaan, mutta kuitenkin.

Pettymys palvelun laadusta oli suorastaan tyrmäävä. Olimme sopineet kotihoidon kanssa, mitä he tekevät ja mikä on minun osuus. Olin kertonut mistä esimerkiksi tuo kotitalon ulko-oven avain löytyisi ja ymmärsin, että tieto laitettiin näkyville heidän järjestelmiin niin, että jokainen hoitaja näkisi sen sieltä. Edellä mainittu hoitaja ei todennäköisesti ollut ”lukenut läksyjään” koska koputteli oven takana??

Koetin parhaan kykyni mukaan valmistella kaiken niin, ettei kotihoidolle jäänyt kuin ne ennalta tarkkaan sovitut tehtävät hoidettavaksi. Kävin kaupassa, laitoin ruoat valmiiksi, välipalat, lääkkeet, vaatteet – kaiken. Tuntui todella pahalta, että mikään ei toiminut.

Vieläkin nyt kun kirjoitan tätä kommenttia tuohon alkuperäiseen postaukseen, minua ahdistaa – kuinka saatoinkin tehdä omalle äidilleni näin? Että jätinkin hänet ventovieraiden ihmisten hoidettavaksi… Miten minä niin vahvasti oletin, että voin luottaa? Äiti riepu ❤

Ja jos olisin tuolloin tiennyt, mitä tuleman piti, niin en ”ikikuuna kullan valkeana” olisi tätä suostunut jatkamaan!