32. Äiti vain nauroi ja nauroi…

4. kesäkuuta 2019 

Mitäkö mietin 🤔 yleisesti ottaen vanhustenhoidon tasoa 🙄 
Yhtenä aamuna kun menin kotiin, äiti makasi aulan lattialla. Minä säikähdin, että hän olisi taas kaatunut ja soitin ambulanssin. Ensihoito tuli tutkimaan tilannetta ja kyseli minulta lisätietoja – no enhän mie tietenkään voinut tietää sitä, miten ja milloin äiti on kaatunut tai miten hän ylipäätään on joutunut lattialle. Äiti nauroi.

Ensihoito kysyi olenko yrittänyt nostaa häntä ylös. Noenole, koska en tiedä, onko hän loukannut itsensä ja minulla on huono selkä, en voi nostella, siksi soitin ambulanssin. Ensihoitajat tutkivat äidin ja päättivät sitten kokeilla nostaa hänet ylös. Äidillä ”ei ollut jalkoja” eli siis jalat eivät kantaneet. Istutimme sitten äidin tuolille ja äiti nauroi..

Ensihoito oli sitä mieltä, että kun ei päällepäin näkyvää vammaa ole, niin minun pitäisi vain nyt seurata äidin vointia. Minä siinä sitten silmät pyöreänä ensihoidolle sanomaan, että ”Sori, minun on mentävä töihin, en voi jäädä tänne vahtimaan – te olette vastuussa jatkosta, jos jätätte nyt äidin kotiin ilman, että häntä tutkitaan nyt tarkemmin” ja äiti nauroi..

Ensihoitajat ottivat äidin mukaan ja päivystyskäynnin jälkeen äiti siirtyi terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hänelle tehtiin kokeita ja lopputulemana oli, että tehtiin hieman lääkemuutoksia. Todennäköisesti hänen lääkkeensä olivat aiheuttaneet hänelle sekavuutta – ei vakavaa, joten kaikki nyt ok. Eilen soitin sitten sinne vuodeosastolle, että mitenkä se äiti kottiutuu, kun en tämän räkätauin kanssa menny kylään, ettei tartu. No hoitaja sanoi, että lääkäri päättää huomenna, siis tänään, että mitä tehään. No sovittiin, että soitan tänään iltapäivällä, mikä tilanne..

No kah, miehä soitin kolomen jälkeen ja hoitaja joka vastasi, tuumasi, että äiti on lähtenny kotiin 😮🤔 no minäpä siihen, että milhän tuo muistisairas lähti kottiin ja kenen mukana 🤔? Hoitaja siihen, että en tiä, johon minä, että löytyskö teiltä sieltä joku joka tietää? 😣 No sitten hän alkoi selitellä, että kun hän on toisen pään hoitaja, niin hän ei siksi tiä..

Mulla kyllä halutti kysyä, että hoijakkos sie ylä vai alapäätä 😈 mutta kysyin sitten vain, että miksi hän sitten kertoo minulle, että äiti on lähtenyt, jos hän ei tiä 🤔 no sitten hän juoksutti puhelimen sinne toisen pään hoitajalle, joka tiesi sanoa, että äiti on saanut luvan lähteä kotiin 🤗 mutta, että on kyllä täällä vielä, no mie hänelle sitten, että hakasen äitille puhtaat vaatteet, kun ”likaisissa vaatteissa”, yllättäin sinne lähti ja tulen hakemaan.

No ajastin kotoa puhtaat vaatteet ja kun menin osastolle, siellä äiti istui jo hoitajien lasikopin edessä, omat likaset vaatteet ja toppatakki päällä odottamassa. No pikkusen alko mulla siemoaan, kopissa oli 3 hoitajaa ja mie marmatin ikkunan takana, että eikö nyt jouettu oottaa sitä hetkeä, että molsin pukennu äitille puhtaat vaatteet, johon hoitaja tuumas, että non aamuvuoro laittannu 🙄 

No mie tietty kysyin, että onkos se äiti tässä ootellu aamusta asti 😣 ei osannu sanoa, vaan alkoi mulle kertoa lääkemuutoksista ja luki lapusta, mitä lääkäri oli määränny – kun hän sai luettua, niin sanoin hänelle, että saanko saman suomeksi, että kun en ole ammattilainen, niin en osaa heidän lääkeslangia 🤔 siinä kohtaa hän tajusi tilanteen ja pyysi anteeksi 👍😊 sitte met aloimma alusta ja mie sitte sannoin kyllä hänelle, että en osota kettään sormella, mutta että kehittäkkää veikkosen pikkusen tätä tiedonkulkua, kun emmä met omaiset ole niin sisällä tuossa osastohoidossa, vaikka hoijammaki nämät samat saihraat sitte kotona 🙄 kyllä hän ymmärsi pointin ja met kiittelimmä ja lähimmä. Saapa nähä, miten se äiti siellä kotona nyt alkaa pärjätä 😩

Päivityksen aiheuttamaa keskustelua…

  • Tämmöstä tämä on 😢 kyllä minua oikeasti surettaa tämä meän yhteiskunnan suhtautuminen näihin ikänsä veroja maksaneisiin vanhuksiin ☹️ kotia vain dumpataan yksin pärjäämään ja palvelukotipaikkaa et saa, jos kotihoidon palvelut ei ole 100 % käytössä 🤔 
  • Kotihoitoa kokkeiltiin, mutta eihän se onnistunnu, ku ei ne saanu annettua äitille lääkkeitä, ei ruokaa eikä pestyä 🤔
  • Joo, kyllä oikeasti pittää ruveta miettimään, että mitenkä son sitte, kö mieki olen samassa jamassa 🙄 son geenivirhe tuo äidin muistisairaus ja onhan se tietty mullaki, vaikkei sitä tutkittu ookkaan, joten sama son tietty vastassa ja en mie kyllä halua saaha tämmöstä hoitoa sitte.. Häätyy toivoa, että ei elä niin pitkään että tämmöseen tilanteeseen päätyy 🙏 Aamen..
  • Uskomatonta, mikään ei siis muutu 😮 joo, niinhän se tietty on, että emmähän met kerkiä huolehtia huomisesta nyt, kun on elettävä tätä päivää 😢 ei vissiin oo tarpeeksi kiinnostusta tähän aihealueeseen..
  • Kiitos ❤️ miehän piän kyllä teät ajantasalla 👍 haluan näillä kirjoituksilla nostaa asian ja nämät epäkohat esille ja tämä on samalla mulle itelle hyvin terapeuttista ku saan purkaa pahan mieleni tänne teän asiasta kiinnostuneiden kampraattien luettavaksi..
  • Oikein oli toppatakkikin päällä sisällä.. Ja kuulolaitteen patteri oli loppunut, milloin lienee? Silmälasit oli niin likaset, että niistä ei kyllä läpi nähny 😣 hampaat oli kuiten hoksittu pestä 👍 se tuo muistisairas on melko heikoilla ja varsinki jos on afaasia, että ei pysty puhumaan, niin eihän se mittään ossaa kertoa 😩
  • Joo, mie annoinki palautetta..
  • Edellisenä päivänä sovittiin, että soitan työpäivän jälkeen ja saan sitten kuulla, onko lääkäri luvannut lähteä kotiin ja näin tein.. Mutta se, että äiti oli kirjattu koneelle jo lähteneeksi, on minun mielestäni hieman kummallista.. Osastoltahan ei pääse pois jos ei tiä ovikoodia, että ei sieltä pääse karkaamaan, mutta eihän sitä koskaan tiä mitä nämä muistisairaat keksii 🤔

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

No tämän tapahtumasarjan jälkeen äidillä alkoi taas kulkea kotihoito.. Yritin niellä epäkohdat, jotka oli selvästi nähtävissä joka päivä, äidin hoidon osalta, koska ajattelin, että nyt kun me tätä 100% kotihoitoa vastaanotamme, niin kohta luulisi jo palvelukotipaikkakin lohkeavan… Siihen oli kuitenkin vielä pitkä matka – onneksi en omistanut ennustajaeukon kristallipalloa, joten en tiennyt vielä tuolloin, miten tämä kaikki päättyisi…

31. Jokapäiväinen heitteillejättö

Facebook päivitys 24. toukokuuta 2019

Huomenta 🙄 voivoi, äiti oli taas ihan kuutamolla 😢 sinne se piti jättää kottiin ja lähteä. On tämä sanonko mistä? Palvelukotipaikkaa ei saa, jos kotihoidon palvelut ei ole 100 prosenttisesti käytössä 😣 no olettahan tet lukenhet kö molen kertonnu, että miten tämä kotihoitoasia meni 😈 ei saatu annettua lääkkeitä, ei ruokaa eikä tehtyä pesuja ☹️ mullon joka päivä fiilari, että teen heitteillejätön kun jätän äitin yksin pärjäämään kotiin..

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

Kyllä Suomessa saa muistisairaan heitteille jättää, tuosta nuin vain, joka päivä ja monta kertaa päivässä – ei siitä sinua kukaan syytä, mutta jätäppä heitteille joku joka on juonut itse oman päänsä sekaisin ja on sen vuoksi ”huonolla hapella” , niin tasan saat rangaistuksen heitteillejätöstä!! On tämä niin väärin!!

Kukaan viranomainen ei kuullut minua tuolloin, kukaan ei ottanut tosissaan minun hätää äidin pärjäämisestä. Kyllä oli turhauttavaa, kun yritin ennakoida äidin palvelutarvetta ja hakea hänelle palvelukotipaikkaa ja kokoajan vastassa oli seinä.

Äitiä oli arvioitu terveyskeskuksessa, kotona kotihoidon toimesta, intervallijaksolla palvelukodilla ja asia ei edennyt. Ensimmäinen kotihoidon tiivistelmä palelutarpeesta oli äidille tehty jo lokakuussa 2018 ja sitä päivitettiin aika ajoin. Myöhemmin sitten selvisikin, että äidin hakemuksen liitteenä oli edelleen tuo vanha arvio, jonka mukaan äiti vielä 2019 kesäkuussakin värittäisi aikuisten värityskirjoja ja tekisi käsitöitä…

30. Intervallijaksolta kotiinpaluu

Facebook päivitys 12. huhtikuuta 2019 

Iloinen mummeli, hajettu kottiin 😊 ja kyllä kalapottu maistuu 🤗 osa lohesta suolaan, kun äiti niin tykkää suolalohesta 👌 pääsiäiskukkanen pöydälle, niin saapii sitä siinä sitte seurailla 😍 Minun viikon loma on lusittu ja äiti pääsi kuntoutukselta takaisin kotiin -arki on alkanut ja kaikki hyvin taas 👍

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsöössä…

😂😂😂😂 Voi sian leuka 🤔 haluattako kuulla, kuinka minun arki kotihoidon kanssa alkoi? 🤣 Nooh, mie hajin äitin Palvelutalolta interallijaksolta klo 11, sovitusti. Siellä tosin oli odoteltu äidin hakemista jo eilen (jolloin olin vielä reissussa)🤔 No, eipä siinä mittään, olivat kuiten sitte jostaki sivukirjauksesta löytäneet, että haku perjantaina klo 11. Kirjattu sitte kuitenki äitin tietoihin, että ei ole hajettu 😯 ahah..

No sitten oli sovittu, että arviointitiimi tullee kotikäynnille tänään perjantaina klo 12 ja sovitaan sitten jatko, että onko heillä meille mittään tarjota, ku eivät pysty mittään tekemään 😒 no miehä oottelin puoli kolmeen, eikä tullu kettään?? Sitte soittorumba ja kukaan ei tiä mistään mitään ja ku yritän esimiehile, niin non jo tietty perjantaina viikonlopun vietossa.. Ahah? No jätin sinne sitte soittopyynnön..

Sitte yxkax soittaa kotihoidon päivystäjä, että onkos se äitin käynti huomenna illalla (siis lauantaina) kun ei ole listoilla? 🤔 Mmm.. Niinpä, kun juuri siitä oli tarkoitus tänään sopia, että mitenkä jatketaan…? Sanoinpa hälle, että kiitos ku soittelit ja että veäppä ny ruksi siihen äitin tietojen päälle ja että ei tartte käyä, mie hoidan ite!!!!!Eipä sitä tuu sitte laskuakkaan tekemättömistä töistä äitille 😣 että näin, paluu arkeen alkoi 😒 

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

Olin siis ollut vihdoin ansaitusti sillä lomalla, jonka se ihana paikallisen terveyskeskuksen vuodeosaston lääkäri minulle järjesti ja mahdollisti ❤ kiitos hänelle siitä! Tuli tarpeeseen. Lomalta paluun jälkeen arki kyllä iski vasten kasvoja melko lujasti. Tuli hirveä itsesyytös, että olinki mie äitin jättänny, uppo outoon paikkaan, outojen ihmisten armoille – huono omatunto – siinäpä vasta kampraatti tähän hommaan!! Laitoin kalapottua, äidin herkkuruokaa, yrittäen hyvittää pahat tekoni…

Olin todella suivaantunut siitä tilanteesta, mikä heti lomani jälkeen painoi päälle satanen lasissa. Olin yrittänyt hakea äidille palvelukotipaikkaa, mutta sitä ei hänelle myönnetty, koska kotihoidon palelut eivät meillä olleet 100% käytössä. Niin kuin olen tässä Muistisairaan äidin tarina -blogissa yrittänyt teille kertoa, yhteistyö kotihoidon kanssa ei ole ollut oikein onnistunutta…

Olin kuitenkin nyt tilanteessa, jossa olin ikään kuin selkä seinää vasten. Palvelun laatu kotihoidossa oli kehno, mutta sitä oli otettava vastaan, jotta hakemus palvelukotipaikasta edes käsiteltäisiin.. Muistutan taas tässä kohtaa, että en halua syyllistää niitä hoitajia, jotka tekevät työtään kotihoidossa, vaan syyllistän järjestelmää! Osoitan sormellani yhteiskuntaa ja päätöksentekijöitä, sitä, että meille ei palkata lisää väkeä tekemään rauhassa tätä kotihoitotyötä, koska tämän päivän trendihän on hoitaa vanhukset kotona miltei loppuun asti… Niin pitkään, että sitten heidät joudutaan pakkosijoittamaan jonnekin, kun he eivät enää yksinkertaisesti ilman 24/7 apua pärjää ja kotihoidon palvelut ovat olleet 100% käytössä…

Tämä meidän järjestelmä ei kuuntele lähi-ihmisen mielipidettä, ei edunvalvojan mielipidettä, ei terveydenhuollon toimijoiden mielipidettä – se vaan arvio ja arvio ja vielä kerran arvioi ja aikaa kuluu ja me omaishoitajat joudumme päivittäin suorittamaan heitteillejätön, kun jätämme muistisairaan pärjäämään kotiin yksin…

Muistan, että olin tuolloin tosiväsynyt – vaikka olinkin juuri lomalta tullut…

29. Kuka peilistä katsoo?

Facebook päivitys 1. huhtikuuta 2019  

On se kumma tauti tuo muistisairaus 🤔 äiti ei enää ymmärrä peiliä ja luulee että joku siellä seisoo kun omaa kuvaansa katsoo 😧 mie otin peiliovet ja aulan ison peilin pois kokonaan ettei äiti hämmenny ja pelkää 😯

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

Muistan kun eilisen päivän, kun tulin äidin luo perjantaina, joulun alla 2018. Olin viikkoa aikaisemmin lauantaina tehnyt äidille perinteisen joulusiivouksen ja muistan silloin kysyneeni äidiltä, että vaihdettaisko olohuoneeseen järjestystä, kun on niin pitkään ollut kaikki tavarat ja huonekalut samalla paikalla ja äiti sai sanotuksi ”joo”. Mie pyörittelin siivotessani huushollin uuteen uskoon ja kaikki näytti hyvältä. Äiti oli selvästi iloinen ja muistan ajatelleeni, että hyvä kun tein – muutos tuntui piristävän äitiä…

Kuinkas sitten kävikään..

Kävin tuolloin päivittäin äidin luona kaksi kertaa, aamulla ja iltapäivällä. Maanantaina töistä tullessani, menin taas äidin luo. Hän oli hyvin tuohtuneen oloinen ja sai jotenkuten minulle viiteltyä ikkunaa kohti ja kerrottua, että ”miehiä ikkunan takana..” Minä siinä ihmettelemään ja kurkistelemaan ikkunan taakse hankeen, jossa ei näkynyt jalanjälkiä ikkunan takana..?? Kysyin äidiltä, että oliko miehiä kävellyt tiellä talon edessä? Äiti muuttui yhä kiukkuisemmaksi ja toisti itseään ”Miehiä ikkunan takana..”. Yritin silloin häntä rauhoitella, että ei ne varmaan sinne enää tule, vaikken oikein ymmärtänyt, mitä siellä kotona oli oikein tapahtunut..?

Seuraavana päivänä tilanne toistui ja seuraavana ja koko viikon äiti minulle yritti jankuttaa sitä samaa ”Miehiä ikkunan takana” ja muistan, että yhtenä päivänä leikkisästi sanoin äidille, että ”Ompa se kyllä kumma homma, että ne miehet täällä sinun ikkunan takana juoksee, kun minun ikkunan takana ei näy yhtään miestä, vaikka niin toivoisinki..”

Tuli sitten se perjantai. Lähdin ajamaan töistä kotitalolle ja yhtäkkiä tajusin, mitä äiti oli minulle yrittänyt koko viikon hokea! Mistä ne miehet sinne ikkunan taakse oikein tulivat!! Heureka! Mie olin siivotessani siirtänyt television niin päin, että se heijasti kuvaa olohuoneen ikkunaan ja siellä televisiossa oli tietysti ollut juuri sillä hetkellä miehiä ja niiden miesten kuvat olivat heijastuneet ikkunaan ja äiti oli nähnyt ne ikkunasta, jolloin hän oli säikähtänyt, että ”Miehiä ikkunan takana”!! Menin kotiin ja pyöritin olohuoneen järjestyksen takaisin entiseen malliin ja miehet unohtuivat äidin elämästä….

Muistisairaus on uskomaton tauti. Vaikka olet kuinka siinä muistisairaan arjessa mukana, aina se kuitenkin yllättää… Siinä lähi-ihmisen roolissa on niin tiukasti ja syvällä kiinni, ettei enää sitten kun kaikki velvoitteet on hoidettu, jaksa lähteä tutkimaan internetistä, mitä tuleman pitää jatkossa… Toisaalta se on myös hyvä niin päin, koska ”tieto lisää tuskaa”.

Peiliovet eteisestä ja aulan peili lähtivät pois huhtikuussa 2019, kun turvapalvelun vartija oli yöllä käynyt äidin luona, koska ovihälytin oli hälyttänyt, että kotitalolla avattiin ovi klo 21 – 06 välillä. Hän oli jättänyt postilaatikkoon raportin, jossa kertoi, mitä yöllä oli tapahtunut.

Kun naisvartija oli tullut paikalle, oli äiti edelleen ollut oven raossa ja hätistellyt jotakin talosta ulos. Vartija oli häntä siinä rauhoitellut ja oli äidin toimista ymmärtänyt, että äiti oli ollut häätämässä omaa peilikuvaansa eteisen peililiukuovista ulos. Vartija oli saanut äidin rauhoittumaan ja saattanut hänet takaisin sänkyynsä ja tehnyt sitten sen loistavan raportin, että minä sain vihdoin viimein ymmärryksen siitä, että äiti ei peilejä enää ymmärrä.

Eteisen peililiukuovet lähtivät saman tien ulos talosta, sekä aulan peili. Wc:n ja pukuhuoneen peileihin teippasin kiinni maalarinteipillä tapettia niin, ettei peilikuvaa enää näkisi. Irrallaan tai seinästä helposti poistettavat peilit kannoin varastoon. Kuvajaisten aikakausi kotitalolla oli päättynyt..

28. Terveystiedot ja verkkopankkitunnukset

Facebook päivitys 27. maaliskuuta 2019 

Kertokaappa viksut kampraatit mulle, miten pääsen katsomaan äidin terveystietoja, jos ei ole käytettävissä äidin verkkopankkitunnuksia? 🤔

– Jaa..a..siinäpä pulma 🤷‍♀️

– Taitaa olla aika vaikeaa

– Tätä olen pohtinut, kun vanhempien asioita pitäisi hoidella, mutta eipä heillä ole verkkopankkitunnuksia…

– Itsehän en ole päässyt katsomaan poikani Omakantaan puoleentoista vuoteen, eli siis sen jälkeen, kun hän täytti kymmenen. 😒

Joo, tämä olikin nyt taas uusi mielenkiintoinen juttu 😯 äidin verikokeiden vastauksia olisin tarvinnu, vaan häätyy nyt oottaa jos terveydenhoitaja sitte soittelee tulokset 🤔 kyllä noitten vanhoitten asiat on melko hankalaksi tehty 😒 Niin ja pientenlasten jos vanhemmatkaan ei näje 🤔

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

Kun viranomainen oli vahvistanut minut äidin edunvalvontavaltuutetuksi, pankki irtisanoi äidin verkkopankkitunnukset. Äidin talousasiat kuten tilit yms. siirtyivät minun verkkopankkitunnusten alle. Äidillä ei siis enää ollut omia verkkopankkitunnuksia. Kansalliseen potilastiedon arkistoon, ei pääse ilman verkkopankkitunnuksia.

Vaikka olen äitini edunvalvoja, jonka yhtenä tehtävänä on huolehtia äidin terveyteen, kuntoutukseen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista, en voinut tehdä sitä, koska en päässyt äidin potilastietoihin. Esimerkiksi laboratoriovastaukset, reseptien uusimiset ja vaikka rokotetiedot olivat ja pysyivät minulta salassa. Ainoa tie oli pyytää terveydenhuoltohenkilöstöä tulostamaan tiedot ja sekin tuntui käytännössä melko mahdottomalta – ainakaan terveyskeskuksessa ei ollut halukkuutta tietojen tulostamiseen.

Näihin päiviin mennessä tilanne pienten lasten vanhempien osalta on jo korjattu, mutta edelleenkään edunvalvojat ja edunvalvontavaltuutetut eivät pääse terveystietoja katselemaan.

Monta kertaa tämän edunvalvontavaltuutetun tehtävän hoitamisen aikana olisin tarvinnut tietoja, jotta olisin voinut niihin erilaisissa yhteyksissä vedota tai esimerkiksi äidin reseptejä uusia tai tarkastaa vaikka vain rokotusten ajankohtia.

Laki edunvalvontavaltuutuksesta

Tietojenantamisvelvollisuus:
Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, pankki ja muu rahalaitos, sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikkö ja terveydenhuollon ammattihenkilö sekä yksityinen sosiaalipalvelun tuottaja ovat salassapitosäännösten estämättä velvollisia pyynnöstä antamaan holhousviranomaiselle ja tuomioistuimelle ne tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

Holhousviranomainen tai tuomioistuin voi pyytää kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon toimielimeltä lausunnon, jos selvityksen saaminen asianomaisen olosuhteista on tarpeen tässä laissa tarkoitetussa asiassa. Pyyntö on osoitettava sen kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon toimielimelle, jossa asianomaisella on kotikunta, tai jos hänellä ei ole kotikuntaa Suomessa, jossa hän pääasiallisesti oleskelee.

Jos muun kuin 2 momentissa tarkoitetun tiedon tai selvityksen antamisesta aiheutuu sen antamiseen velvolliselle huomattavia kustannuksia tai merkittävää lisätyötä, selvityksen antamisesta voidaan periä kohtuullinen maksu.
Lähde; https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648

Oman kokemukseni mukaan tämä laki ei oikein toimi käytännössä. Minusta on ensinnäkin todella kummallista, että yhteiskunta on perustanut tällaisen potilastietojärjestelmän verkkopankkitunnuksilla käytettäväksi.. Mitä sitten seuraa, jos sinä et ole minkään pankin asiakas niin, että sinulla ylipäätään olisi verkkopankkitunnukset, jotka sitä paitsi ovat maksullisia?? Et pääse mihinkään viranomaispalveluun verkossa!!

Mielestäni pitäisi luoda jokin ”kansalaisen tunnistautumis järjestelmä” olkoonkin, että se olisi saman tyylinen kuin verkkopankkitunnuksilla kirjautuminen, mutta silloin se olisi oikeasti kaikkien kansalaisten tasapuolisesti käytettävissä, maksutta ja sinne voitaisiin sitten saman tien luoda nämä poikkeusasetukset – alaikäiset, vajaavaltaiset, edunvalvonta ja edunvalvontavaltuutukset jne..

Kaikille asiointi ei ole vielä mahdollista..

Toistaiseksi edunvalvojat eivät voi asioida täysi-ikäisen päämiehen puolesta Omakannassa. Valtuutusta ei voi myöskään tehdä henkilö, jolla ei ole sähköisiä tunnistautumisvälineitä. Digi- ja väestötietovirasto selvittää parhaillaan, miten valtuus voidaan jatkossa tehdä näissä tapauksissa. Tavoitteena on, että toteutuksen aikataulu tarkentuu vuoden 2021 aikana.
Lähde; https://www.kanta.fi/taysi-ikaisen-puolesta-asiointi 

27. Poolista käyty…

Facebook päivitys 18. maaliskuuta 2019 

Tämmöstä tämä on 😣 iltapala kaapissa, eikä vihkossa kuittausta ilta käynnistä – prkl. Mie soitin kotihoidon päivystykseen, niin sieltä selviteltiin tovi ja sitte sanottiin että POOLISTA oli käyty, siis taas joku ekstra ihminen joka ole täällä ikinä käyny on vishin ovella käyny kurkkaamassa 😒 on tämä touhua – apujoukot ja PAH, sanon minä 😣 väkisinki tulee tunne, että ei yhtään voi luottaa..

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

Kun kotihoito aloitti käynnit äidin luona, ilmestyi kotitalolle hetimiten ”reissuvihko”, jonka oli tarkoitus toimia kotihoidon työntekijöiden ja minun välisenä tiedonkulun väylänä. Mikä loistava idea!! Minähän tietysti viestinnän ammattilaisena otin vihon vastaan riemulla ja todellakin tosissani. Minusta oli todella tärkeää itse kirjoittaa vihkoon, milloin olin käynyt ja mitä tehnyt ja mitä milloinkin oli tärkeää kerrottavaa. Noh, odotin tietysti, että homma toimisi myös toisinpäin, koska kotihoitohan oli itse toimittanut äidin luokse ko vihon.

Ja PAH, sanon edelleen. Eipä toiminut sekään touhu. Kun tulin kotitalolle äidin luo, tsekkasin itse vihon aina ensin – oliko mihin kelloaikaan käyty, oliko siellä kenties kirjattu jotakin tärkeää, mikä minun pitäisi huomioida tms. ja sitten monta kertaa huomasin, ettei vihkoon oltu kirjattu päivän käyntejä! Tietysti kun aamulla menin, niin ihmettelin, että onkohan täällä kukaan käynytkään illalla ja kun menin jääkaapille, äidin iltapala oli juuri siinä paikassa, koskemattomana, mihin olin sen edellisenä päivänä valmistellut!

Mitä ihmettä? Soitin kotihoidon päivystysnumeroon ja tiedustelin asiaa – onko äidin luona käyty edellisenä iltana? ”Hetkinen, hetkinen, minäpä tarkastan – sopiiko, että soitan kohta?”

Jonku tovin kuluttua minulle soitettiin kotihoidon päivystyksestä ja kerrottiin, että POOLISTA oli käyty…

– Niin että mistä?? Ikinä kuullutkaan koko termiä aiemmin! Mikä on pooli?

Pooli on siis sellainen ”varahoitajien reservi”, josta hälytetään hoitaja keikalle, jos esimerkiksi työvuorosuunnitteluun merkitty hoitaja on vaikka sairastunut tms. Joo, ymmärrän kyllä, mutta miksi tämmöistä varahenkilöjärjestelmää ei oltu minulle avattu ollenkaan ja miksi niillä varahoitajilla ei ole sama käytäntö kuin varsinaisilla hoitajilla? Tarkoitan siis, että miksi ”poolilainen” ei kirjoita reissuvihkoon käynnistään? Ja mitähän se äiti täällä on sitten illalla syönyt, kun iltapala on edelleen aamulla jääkaapissa??

Sama tapahtui jälleen 22.3.2019.

Mie muuten soitin sitte sille esimiehelle ja kun siinä juteltiin, kysyin häneltä, että mitäpä sitte tapahtus jos mie en muutamaan päivään kuittaiskaan niitä minun käyntejä äidin luona siihen kotihoidon tuomaan vihkoon? Että käännäppä tilanne toisinpäin.…Että kauanko kotihoito oottas että käykö siellä kukaan 🤔 hmm.. Johon hän sitten tuumasi, että niiin… 😯Just joo, mie hänelle että nuinkhan tulis sosiaalipuolen ihmiset kattoo ja koska? 🤔 

Joo, en ole äitini omaishoitaja, enkä ikinä tule panemaan nimeäni siihen paperiin, mutta hoidan äitini kuitenkin. Mulla on tästä touhusta nyt vähä paha karma 😒 jättää yhteiskunta meät sitte pärjäileen iha keskenään.. Eipä tuota tiä kauanko mie tätä jaksan ja sen takia en ala.. 😥

Kotihoidolla on enää äidin luona vain iltakäynti ja silloin pitäisi nostaa jääkaapista iltapala, jonka olen laittanut valmiiksi, näkösälle olohuoneen pöydälle ja kirjata käynti vihkoon, jonka he ovat itse tuoneet, vaan ei onnistu sekään 👿 mie vastaan ite nykyisin äidin lääkehoidosta ja pesuista, kun tämä ei kotihoidolla onnistu. Kysyin esimieheltä, että kai sitä ei sitte tekemättömistä töistä tuu laskuakaan, johon hän totesi että non eri ihmiset jokka laskuttaa?? 

Näin jälestäpäin mietin kokemuksesta viisastuneena, että olisi ehkä kuitenkin pitänyt jättää kuittaamatta, niin olisiko äiti sitten saanut enämpi ja aikaisemmin huomiota kunnasta, kun
”Eihän se oma ainoa tytär edes käy siellä äitinsä luona!” – näinhän se sitten olisi varmaan mennyt… Oliskohan äiti päässyt aikaisemmin 24/7 hoitoon, jos mie en olisi ollut niin aktiivisesti äitini hoitoa ja huolenpitoa perään katsomassa??

Kumpi on lopputuloksen kanssa merkityksellisempi välittäminen vai välinpitämättömyys??

26. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen

Olimme äidin kanssa ennakoineet hyvissä ajoin etukäteen, äidin muistisairauden etenemistä ja laatineet edunvalvontavaltuutuksen. Valtuutuksessa äiti oli valtuuttanut minut toimimaan hänen omaisuuttaan ja talouttaan koskevissa asioissa, sekä sellaisissa asioissa, joiden merkitystä äiti ei enää kykenisi ymmärtämään. Valtuutuksessa on erikseen vielä mainittu, että valtuutettu on oikeutettu myymään tai muuten luovuttamaan äidin omistamia kiinteistöjä, hakemaan kiinnityksiä ja perustamaan panttioikeuksia.

Ennakoimme tilannetta edellä mainitusti nimenomaan sen takia, että omistimme kaksi kiinteistöä yhdessä. Olin isävainaan kuoleman jälkeen, testamentilla, perinyt isän omaisuuden suoraan, ilman avio-ositusta. Omistusoikeutemme oli siis 50% ja 50% kiinteistöistä. Edunvalvontavaltuutusta tehdessämme keskustelimme siis nimenomaan siitä, että kun äidin muistisairaus etenisi vääjäämättä siihen suuntaa, että hän ei enää kykenisi huolehtimaan asioistaan ja kiinteistöjensä asioista, minä voisin jouhevasti huolehtia hänen asioistaan, kun sen aika on.

Viranomainen vahvisti edunvalvontavaltuutuksen maaliskuussa 2019, kun oli lääkärintodistuksen perusteella pitänyt selvitettynä, että äiti on tullut terveydentilansa vuoksi pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita edunvalvontavaltuutus koskee.

Suosittelen kaikkien tekemään edunvalvontavaltuutuksen etukäteen. Olen myös itse tehnyt omani. Yhden rahanarvoisen neuvon haluan asiaan liittyen kuitenkin tässä kohtaa antaa. Kun teette valtuutusta ja harkitsette kohtia – varavaltuutettu ja vara varavaltuutettu, niin laittakaa viimeiseen kohtaan sellainen henkilö, joka ei ole lähisukua. Tämä siksi, että asioiden hoitaminen myöhemmässä vaiheessa voi ”tössätä” tähän kohtaan, kuten meille kävi.

Kuten jo edellä kerroin, omistamme äitini kanssa yhdessä kiinteistöjä. Lähtökohta ajatus meillä oli se, että tarvittaessa voin tehdä esimerkiksi kiinteistöjen myyntipäätöksiä ja toteuttaa niitä, mutta kuinkas ollakaan, minähän olen nyt jäävi. Harmiksemme laitoimme varavaltuutetut lähisuvusta, kun ei ollut tietoa, ymmärrystä, eikä kokemusta asiasta ja ajattelimme pitää päätökset ja niiden tekemiset lähisuvussa – virhe!

Tällä hetkellä elämme siinä tilanteessa, että äidin omaisuutta pitäisi kohtapuolin alkaa myymään, mutta kiinteistöjenmyynti vaatii ns. ulkopuolisen edunvalvojan, myynnin ajaksi ja lupa asiaan täytyy saada viranomaiselta ja sehän tietysti maksaa ja jonot ovat puolen vuoden mittaisia…

25. Normiarkea

Facebook päivitys 16. maaliskuuta 2019 

Taijampa lähteä kotitalolle aamusaunan lämmitykseen, että äitiki pääsee saunaan ja suihkuun 👍 samallahan tuota pesasee pyykit ja lattianki, niin ompahan taas mummo ja pirttikunnossa 😁 jos nappaan vielä sakset mukkaan ja leikkaan mummelin hiukset, niin on sitte lettiki taas kunnossa 😄 

No eipä muuten ollu temppukhan kävästä mummelin kans saunassa ja suihkussa 😄Saunan jälkeen mustikoita ja vadelmia 😋 on kuulemma kirpeitä 😬😂😂
Kesätukka leikattu 😁 kyllä nyt taas pärjätään 👍

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Normiarki. Se tuiki tavallinen, arkinen päivä muistisairaan rinnalla. Tein sen ja olen ylpeä siitä, että tein ❤ Olin niin kauan äidin tukena, kun hän minun tukea tarvitsi, niin kauan kuin kykenin auttamaan.

Niin kuin johdanto tekstissä kerroin, olen ollut pienestä pitäen se ”isin tyttö”, jolle äiti oli jäänyt etäiseksi. Onneksi elimme ”yhdessä” nämä viime vuodet, niin opin tuntemaan äitini ja meidän välit lämpesivät ❤ Jossakin kohtaa muistan tapahtuneen senkin, että äiti minua halasi ja sanoi ”Kiitos”.

Se ”Kiitos” tuntuu nytkin ihan luissa ja ytimissä, kun muistelen ja itku tulee, ei maha mittään…

Vaikka tämä tie muistisairaan äidin rinnalla on ollut kivinen kulkea, se ei ole ollut sitä äidin takia. Siihen kiviä ja kuoppia on asettanut yhteiskunta, monin eri tavoin ja siksi kirjoitan tätä blogia nyt. Tämä paha olo, mikä minun sisällä on tästä äidin tarinasta, ei sekään ole äidin syytä – syytän yhteiskuntaa! Meidät omaishoitajat ajetaan ihan loppuun, tuupataan ”selkä seinää vasten”, yhteiskunta imee meistä viimeisetkin mehut, tällä hillittömällä byrokratialla. Se uuvuttaa, vie mielenterveyden ja työkyvyn ja lopuksi katkeroittaa.

Olisipa ihanaa, jos minun muistoissa olisi vain nämä äidin kanssa vietetyt yhteiset päivät ❤ vaan kun niitä muistoja varjostaa ne kaikki viranomaismuistot, ne taistelut äidin puolesta – se kuinka en sitten saanut äitiä sinne 24/7 hoitoon, vaikka kuinka yritin viranomaisille vakuuttaa, että äiti ei pärjää enää kotona edes avustettuna!!

Joka päivä jouduin tekemään heitteillejätön ja vielä monta kertaa päivässä, yhteiskunnan ja sen viranomaisten takia! Tämä meidän järjestelmä on persiestä!! Päättäjät herätys – kohta te olette itsekin samassa jamassa – vaipat housuissa!

Tässä kohtaa muistoissa on vasta maaliskuun puoliväli 2019. Taistelu on vasta alkamassa..
Tässä Muistisairaan äidin tarina – Blogissa aion kertoa siitä kaiken – ”oksentaa” kokemukseni julkisesti, jotta pääsisin itse paranemaan sisältäpäin… Toivon myös, että yhteiskunta ja sen viranomaiset vihdoin näkisivät tämän räikeän vääryyden – sen miten tämän päivän Suomessa kohdellaan vanhuksia, eritoten muistisairaita vanhuksia…

Toivossa on hyvä elää….sano lapamato..

24. Mitenkä ne mummot ja papat pärjää?

Facebook päivitys 15. maaliskuuta 2019  

Kyllä son niiin vaikijaa antaa lääkhet ja pestä muistisairas ihiminen, jos se ei halua 😢 joopase joo, mie otin äitin lääkehoidon vastuulleni, ku kotihoito ei saa lääkkeitä annettua.

Noh, nyt sieltä hoitaja soitti, ettei saa äitiä suihkuun, kun se ei kuulemma halua 😯 voihan vit… u, että molen kyllästynny tähän avuntarjoajien laumaan 😈 huoh… Mie kyllä kysyin siltä hoitajalta, että antheksi vain, mithän se mie voisin tehä sinun työn helpottamiseksi 🤔 tulenko pesehmän mummon??? 🙄 Niin se jäi äiti vaille pesuja, mutta enmie kyllä tästä kotihoijon palvelustakkaan aio maksaa.. 😣

Tässä kohassa vaikuttaa varmaanki juuri se, että hoitajat vaihtuu liian usein. Pesu on niin henkilökohtainen asia, että kylvettäjän olisi hyvä olla sama henkilö, niin tulisi molemminpuolinen luottamus ja pesusta mukava kokemus.

Aatelkaappa, kotihoito kulkee ja äiti maksaa ja mie osallistun äitin hoitoon lisäksi 110%. Jos en osallistuisi, äiti jäis ilman pesuja, lääkhejä ja ruokaa…Mitenkä net mummot ja papat pärjää, joilla ei ole ketään pitämässä puolia? 🤔

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kovasti minua huolettaa tämä hoidon taso. Onko totta, että muistisairasta ei tarvitse pestä, jos hän ei halua? Eikö tarvitse antaa lääkkeitä, jos hän ei halua? Eikö tarvitse antaa ruokaa, jos hän ei halua? Ompa vaikiaa.

Äiti on ikänsä ollut itsepäinen ja sanoisinko ”kovaluonteinen”, mutta helposti leppyvä ja todellakin maaniteltavissa. En oikein jaksa uskoa, onko tässä yritetty tarpeeksi? Onko käytetty kaikki hoitotyön keinot? Puuttuuko hoitajan ”työkalupakista” ne työkalut, jolla muistisairasta hoidetaan? Pitäisikö haasteellisiin tilanteisiin ja sinnittelevien asiakkaiden käsittelyyn saada lisää koulutusta?

Kyllä se niin on, että muistisairaan maailmaan on osattava ”mennä mukaan” – leikkiä, että lääkkeet on karkkeja ja suihku vesisade, jos tilanne niin vaatii… Ymmärrän taas, että hoitajilla on liian vähän aikaa – on jo riennettävä seuraavaa mummoa tai pappaa hoitamaan – ei kerkeä ”leikkiä ja maanitella”.. Huolettaa todella, että mitenkä ne mummot ja papat pärjää siellä kotona, tämän tasoisella hoidolla, jos kukaan ei ”katso perään?”

Haloo yhteiskunta – ovatko meidän omat vanhemmat vanhetessaan muuttuneet taakaksi, jota emme jaksa kantaa? Ovatko he tarpeineen tulleet meille liian kalliiksi? Onko hoidon laatu näin heikko, tarkoituksellisesti? Hoidetaanko vanhukset nopeasti kuolemaan viemästä yhteiskunnan aikaa ja rahallista resurssia?

Hävettää olla osa tätä Suomalaista yhteiskuntaa, joka jättää heitteille oman maan vanhat kansalaiset ja toisella kädellä yhtäaikaisesti tarjotaan ”kultalusikkaa” muualle maailmaan..

23. Omaishoitaja ja talonmies

10. maaliskuuta 2019 

Huomenta kotitalolta 😊 täällä on rollaattori jo pantu parkkiin 👍 lääkkeetki on vähennetty puoleen alkuperäisestä 😁 kovasti jo tekkee ulos mieli, mutta vielä ei saa lähteä, ennenku piha sullaa ja asfaltti näkkyy 🌞

Ja sitte päivän töihin. Remu assistentti jää äitin kans sisätöihin ja mie lähen lumitöihin 🤣

Äitin liittymä kaivettu näkösälle 😈 mie jätän auramiehelle nuot pelivälineet tuohon tienlaitaan niin se voipii sitte iha itte käyä aukasemassa sen metrin kinoksen minkä pukkaa liittymään 😈 saattaahan se tietty olla että mie jouvun kolakauppaan, mutta saanpahan ainaki vähän vit..lla 😣

Mie vain mietin, että mitä sitä saapii tänäpänä sillä kiinteistöverolla 🤔 ikänsä maksaneet saapii ainaki liittymät täythen lunta 😒 kaikki muuhan, mikä siihen ennen sisälty, onki sitte hinnoteltu uudelleen 😈

Voi helevata 😣 tässä häätyy vishin nousta kapinaan 😈 pittääpä kysellä kunnasta, mitenkä net aikovat päästä talhon sisälle, jos me lakkataan kollaamasta 🤔

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kyllä täytyy omahoitajan olla monena. Paitsi, että sitä hoitaa kaikki äidin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat, niin sitte oottaa vielä kaikki muu. Siivoamiset, pyykkäämiset, ruokahuollon, apteekin, lumityöt talvella ja ruohonleikkuuhommat kesällä. Huolehdit laskut ja kaikki lakisääteiset, kuten sen kiinteistöveron. Haet kaiken maalimat tuet ja täytät lipunlapunlappua ja liiteitä niihin, eri viranomaistaholle ja tietysti viet ja tuot ja haet ja kuljetat ja käytät ja kaikki tietysti ihan vapaaehtoisperjaatteella, ilman kulukorvauksia mistään suunnasta – kukaan ei edes kysy, mitä kustannuksia tämä omaishoito omaishoitajalle aiheuttaa. Kunta pitää päivänselvänä, että minä ihan omin kustannuksin liikun kotoani äitini luo päivittäin monta kertaa ja ajelen ympäri kyliä hakemassa apuvälineitä ja muuta mitä milloinkin tarvitaan. Annan oman työpanokseni monitoimi-ihmisenä muuntuen tarvittaessa siivoojasta kirvesmieheksi ja kauppa-apulaisesta terveyskeskusavustajaksi…

Kehotan teitä kaikkia miettimään tarkkaan, kannattaako alkaa omahoitajaksi… Ymmärrän toki sen, että oma äiti tai isä on tärkeä ja helpostihan sitä tähän sitten ajautuu – niinhän se kävi minullekin, mutta silti… oma elämähän tässä jää toisarvoiseksi…
Ei ole väärin kieltäytyä!