72. Tuli mieleen se muuttoilmoitus…

Muistuipa mieleeni.. 26.10.2021

Kun äiti tammikuussa 2020 sitten virallisesti muutti paikalliseen palvelutaloon, tein tietysti asiaankuuluvan muuttoilmoituksen hänen puolestaan. Muuttoilmoitukseen ruksasin kohdat tieto postille ja maistaraatille. Kun toimin äidin edunvalvontavaltuutettuna, laitoin muuttoilmoitukseen äidin postiosoitteeksi minun osoitteen ja lisätietoja kohtaan kirjoitin äidin ”fyysisen” olinpaikan osoitteen. Talletin dokumentin äidin asioiden kansioon. Kaikki meni niinkuin pitikin ja äidin posti löysi tiensä minun postilaatikkoon, joten kaikki hyvin…

Vai oliko sittenkään??

Kesäkuussa tänä vuonna sain puhelun Digi- ja väestötietovirastosta. Puhelimessa hyvin kärkäs naisääni sanoi minulle, että en ole tehnyt äidin muuttoilmoitusta – WTF?? No olen, minulla on siitä ilmoittajan kappale tallessa ja sanoin hänelle päivämäärän kansiossa olleesta muuttoilmoituksesta…? Siihen hän sitten minulle murisi, että hän tarkoittaa sitä, että äitin fyysinen osoitetieto on puutteellinen… Minä ihmettelemään siinä sitten hänelle, että kyllä tässä lapussa on äidin osoite, siis se, missä hän asuu, siellä palvelutalolla – miten niin puutteellinen? Kärkäs naisääni vastasi minulle ”Tästä puuttuu huoneen numero!”

Siis anteeksi mikä numero?

Se sinun äitisi huoneen numero siellä palvelutalolla! – Ahaa, no en minä sitä tiedä – empä ole kyllä tullut katsoneeksi, mikä sen huoneen numero etes on.. Sekö on merkityksellinen tieto?? Kärkäs naisääni siellä langan toisessa päässä murisi minulle, että ”No jos sinne täytyy pelastustoimen mennä, niillä pitää olla huoneen numero!” – Ahaa, no okei, minäpä selvitän sen ja laitanko sinulle sen vaikka sähköpostilla? Kärkäs naisääni vastaa siihen minulle, että ”Ei sitä voi laittaa sähköpostilla, se on tietoturva-asia, se pitää ilmoittaa sillä muuttoilmoituksella.” – Ahaa, siis teenkö minä nyt puolentoista vuoden jälkeen äidille uuden muuttoilmoituksen?? Meneeköhän meidän asiat postin kanssa sekaisin??

No niinpä minä sitten hyppäsin autoon, ajoin äidin luo palvelutalolle, kurkkasin hänen huoneen oven vierestä huoneen numeron, varmistin sen hoitajilta, ajoin kaupunkiin, menin postiin R-kioskille, jonotin luukulle, sain muuttoilmoituspaperin ja kuoren siihen, täytin sen, kirjoitin puuttuvan tiedon 4 B 47 ja jonotin uudelleen luukulle ja näytin kioskinhoitajalle passiani, jotta hän saattoi tarkastaa henkilöllisyyteni ja sitten lähdin mukanani ilmoittajan kappale muuttoilmoituksesta. Kun pääsin vihdoin kotiin, huomasin, että se hitokseen passi oli jäänyt sinne R-kioskille ja lähde uudelleen…

Että nyt sitten palokunta tietää, missä huoneessa se minun äiti on, jos se pitää hakea tulipalon takia turvaan….ja onneksi postipoika ei mennyt sekaisin vaan toi edelleen äidin postin minun laatikkoon, niin kuin ennenkin…

Mikhän son tarinan opetus – kirjatkaa siihen muuttoilmoitukseen kaikki mahdollinen tieto – mitä enämpi sitä parempi, kun jos net siellä sattuvat tarkastammaan niitä tietoja vuojen kahen päästä, niin niitten ei sitten tyhää tartte alkaa soittelhen, kö non kerralla oikein…

Ps. Huomasin tuossa juuri äsken, että kun kunta lähetti viime viikolla äidille päätöksensä, äidin asiakasmaksun alentamishakemukseen, meni kirjekuori ensin palvelutalolle, koska päätökset lähetetään tiedoksi asianomaiselle itselleen, vaikka eihän ne siellä palvelutalolla hoitajat voi asiakkaan kirjeitä avata, vaan se sieltä käännettiin sitten minulle (minun kappale samasta asiasta oli tullut jo kaksi viikkoa aikaisemmin). Kuoressa oli huoneennumero 447 ??

Eli mitenkhän se tallennus meni sitte siellä viranomaisjärjestelmässä, kun se B oli nyt tuosta välistä hävinnyt jonnekin?? Häätyy varmaan soittaa sinne ja esittää kärkäs kysymys asiasta…

71. Hoitokokous

Facebook päivitys 16. kesäkuuta 2020  

Pääsin tänään vihdoin käymään äidin luona – helmikuun lopulla nähty viimeksi. Hain äidin pyörätuolissa ulos ja istuimme pihalla auringon paisteessa. Kaikki oli olosuhteet huomioon ottaen hyvin, mutta ne äitin vaatteet vaan pysyvät poissa kaapista, en ymmärrä! Hitokseen kö en hoksinu ottaa kuvaa silloin, kun äiti muutti ja täytin vaatekaapin.. No nyt mulla on kuiten hoitokokous aika, viimeinkin! Hoitokokoushan pitäs järjestää kuukauden sisällä muutosta. Äiti on meni palvelutalloon, arviointiosastolle 19.11 2019 ja muutti tehostetun palveluasumisen yksikköön 24.1.2020. Mitä se tekkee – 7 kk ja 5 kk, mistä sen nyt sitte haluaa laskea.. Nytkään ei sitten lääkäri edes tule paikalle, vaan minun pitää mennä erikseen vielä toisena päivänä sinne, että hän sitten soittaa minulle palvelutalon toimiston puhelimeen – voi hyvää päivää, että tämmöstä tänään.. Mikään ei muutu, oli korona tai ei ollu… Kiva oli kuiten äiti nähä ja söimmä aurinko bonaa ja joimma vadelmamehua ja sitte tuli nukkumatti ja eikö äiti sisälle ja päikkäreille..

Facebook päivitys 24. kesäkuuta 2020  

Hoitokokous palvelutalolla tänään. Hoitokokouksessa oli mukana pari hoitajaa, mie ja äiti. Met läpikäytiin sellainen kaavake, johon ruksi ruutuun tyyppisesti kirjathin asioita.. Onko hampaat, onko silmälasit, syöpiikö itte jne.. ai niin ja se, saapiiko hoitotukea ja mitä niistä?? Mielenkiintoinen kysymys – mithän net siellä palvelutalolla sillä tiedolla tekevät?? Niin ja sitte tietysti myös se posti – onko muuttoilmoitus tehty??

No joo, sanotaanko vaikka näin, että nämät ruksi ruutuun tehtävät olis minun mielestä pitäny tehä heti kö äiti sinne meni, muttako korona… nämä olis kyllä hoitunu vaikka ihan puhelimella. Harmittaa vietävästi, että lääkäri ei tullut.. no nyt on hoitokokous kuiten pietty, niin voivat omavalvontasuunnitelmaansa laittaa ”täpän” , että homma hoidettu.. Mummeli oli pirteänä ja sano mulle lähteissä ihan selvällä suomella ”Heippa”

Kommentti päivitykseen 26.10.2021

Palvelutalon lääkäri soitteli sitten sovitusti myöhemmin. En tosin mennyt hänen puhelunsa ajaksi palvelutalolle, vaan lääkäri soitti ihan minun omaan puhelimeen (hassua, että sitä edes ehdotettiin ylläkuvatusti?). Keskustelimme yleisellä tasolla äidin tilanteesta ja lääkäri oli hyvin kiireisen oloinen ja minulle jäi kyllä se vaikutelma, että hänellä ei ollut aikaa, eikä mielenkiintoa keskustella minun kanssani syvemmin, joten olin itsekin melko vaitonainen. Mitäpä tuota turhaa, jos on niin vaikeaa… ja me lopetimme lyhyeksi jääneen puhelun.

En ole tähän päivään mennessä tavannut palvelutalon lääkäriä, enkä ole edes kuullut hänen käyneen äidin luona, kuin yhdesti. Se oli viime vuonna (2020) lokakuun lopulla, kun hoitaja minulle soitti ja kertoi lääkärin käyneen ja pyytänyt hoitajaa minulle ilmoittamaan, että ”aletaan siirtymään saattohoitovaiheeseen”.. Voi, kuinka muistan, että minä niin surin ja pelkäsin jokaista puhelua.. Ja mitä vielä, äiti on täällä edelleen.. Joo, kyllähän net lääkärikki kuolevaisia kumminki ovat, joten saattavat net erehtyäkki…

Mielestäni olisi erittäin tärkeää, viimeistään tässä vaiheessa, tarjottava muistisairaan läheiselle lääkärin empatia ja tuki – juuri tässä vaiheessa, milloin muistisairas on jo niin sairas, ettei lähi-ihminen enää selviä kotona muistisairaan kanssa ja lähtö palvelutaloon on vääjäämättä edessä tai jo tapahtunut. Jos lääkäri tässä kohtaa juttelisi omaisten kanssa, niin siinä ikään kuin ”saattaen vaihtaen” tilanne hoidettaisiin. Siitä jäisi omaiselle se tunne, että minä olen nyt kaikkeni tehnyt ja nyt terveydenhuollon ammattialiset jatkavat tästä eteenpäin, se luottamuksen ja oikeellisuuden viesti – se ns. ”synninpäästö”.. Me muistisairaan omaisethan kärsimme tietysti siitä soimaavasta omastatunnosta juurikin tässä kohtaa…

70. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee…

Facebook päivitys 25. maaliskuuta 2020  

Päivä 12. Vapaaehtoiskarantteeni. En ole altistunut, enkä kipeä – muuten vain sulkeutunut vapaaehtoisesti neljän seinän sisälle… (pelosta kankea riskiryhmäläinen)

No vihdoin Kela hoitotukipäätös. Hieman apuja äidin kuluihin… Vielä jää maksettavaa 1500 ekua kuukaudessa.. Asumistukipäätöstä odotellessa eli jos sieltä satku tulis tukea, niin sitte son laskettu just niin, että kaikki mikä laulaen tulee, niin se viheltäen menee..

Facebook päivitys 27. maaliskuuta 2020  

Maksoinpa äitin tehostetun palveluasumisen asiakasmaksulaskun. Iloitsin alkuviikolla, kun äiti sai hoitotukipäätöksen ja ajattelin, että no nyt vähän äitiä helpottaa, mutta mutta.. Kuinkas sitten taas kävikään- nyt asiakasmaksuyksikkö aikoo korottaa äidin hoitomaksua, kun tukipäätös on kerta tullut että näin..

Eli kaikki menee eikä riitäkkään ja äidin asumistukihakemus jäi nyt sitte pyörimään sinne Kelalle tämän koronatilanteen takia, semmonen son tämä meän kunta ja sen vanhustenhoito. Mummoilta het tilit tyhjäksi, ennenkö kerkiävät rajan tuolle puolelle…

Minulla haluttaa HUUTAA YHTÄ KOVVAA kuin tuolla pojalla tuossa kuvassa!!!!!

69. KORONAvirus sapuu Lappiin

25.10.2021 Muisteloita keväästä 2020

Maaliskuu 2020 toi meille tiedon, oudon ja vaarallisen Covid -19 viruksen rantautumisesta Suomeen.. ja Lappiin. Täällä meänperälä diagnosoitiin maamme ensimmäinen koronavirustapaus, eräällä Aasialaisella turistilla. Suomalaiset lähtivät etätöihin koteihinsa, liikkumista rajattiin, tuli jos jonkunmoista suositusta maskeista ja turvaväleistä. Erityisesti vanhusväestö oli vaarassa. Pelotti. Kauhistutti. Järkytti..

Palvelukoti suljettiin vierailijoilta. En päässyt enää äidin luo kylästelemään.

Tilanne oli aivan uskomaton – minun elinaikanani ei tällaista ollut tapahtunut aiemmin. Olen kyllä nähnyt muutamia tosivanhoja kuvia internetin ihmeellisessä maailmassa, että ihmiset ovat ennenkin pitäneet kasvomaskeja, joten ”ruttoja” on ollut liikkeellä ihmisten keskellä ennenkin. Maailmalta saimme median välittämiä tietoja, kuinka ihmisiä kuoli tuhatpäin tähän hitokseen tautiin. Järkyttävää. Ihmiset eivät päässeet edes hautaamaan kuolleita omaisiaan, koska kaikenlaisissa kokoontumisissa oli riski saada virus.

Yrittivät sitten palvelutalollakin sopeutua vanhojen kanssa ja sieltäpä sitten yhtenä päivänä soitti hoitaja ja hänellä oli äiti vieressään. Yllättäen sain mahdollisuuden jutella äidin kanssa ❤ Eihän se äiti tietenkään jutellut, mutta minä yritin hänelle siinä kertoa, tippa linssissä, kuulumisia ja kun äiti ynähti, meinasin purskahtaa itkuun… Olipa ihana ajatus siltä hoitajalta, joka tämän järjesti, kiitos ❤ Ei sitä paljon tartte tehä, jos haluaa ja asenne on oikeanlainen..

Siinä se meni kevät, miltei sisätiloissa, kun itsekin riskiryhmään kuuluvana pelkäsin menemästä ihmisten ilmoille, etten vain saisi tartuntaa ja sairastuisi.. Menisi kuulemma vielä pitkään, ennen kuin rokote virusta vastaan saataisiin kehitettyä ja pikkuhiljaa maailma jälleen avattua.

Kuulin uutisen, että etelä Suomalaisessa palvelutalossa oli päässyt koronavirus leviämään ja toistakymmentä palvelutalon asukasta kuoli. Pelotti. Selviääköhän äiti? Mitä jos äidin palvelutaloon iskee virus? Kaikenlaisia kauhuskenaarioita pyöri mielessä ja pahintahan oli se, ettei kukaan tiennyt, miten meille kävisi… Pysyin edelleen pirtissä ja Suomi pysyi kiinni. Uusimaa eristettiin muusta Suomesta ja julistettiin poikkeusolot. Rajoilla oli valvontaa. Erikoiskaupat kiinni. Ravintolat ja Baarit kiinni. Turisti oli jäänyt tulematta ja matkailubisnes kärsi, samoin kulttuuri ja moni muu toimiala. Vanhemmat ja lapset olivat etätöissä ja etäkoulussa.

Suomi teki digiloikan. Kaikkialla kehitettiin etäpalveluita ja etätyökaluja. Ihmiset pakenivat kaupungeista mökeilleen etätöihin – kauaksi toisistaan – kauaksi kaikista..
Elämän oli silti jatkuttava ja toivossa elettävä… opittava ”uusi normaali” vaikka kaikillahan mielessä tietysti oli se, että jos vielä jonakin päivänä koittaisi ”vapaus” ja saisimme tämän ruton nujerrettua…

Siihen oli kuitenkin vielä matkaa….

68. Sairaalan arkisto – paikka jossa palvelu pelaa

Facebook päivitys 4. maaliskuuta 2020  

Kuulolaite…
Ootko koskaan miettinny sitä, että jos joku läheisesi menettäisi puhekyvyn, miten hänen asioitaan sitten hoidettaisiin?? Miepä annan neuvon, sinulle itsellesi. Kannattaa ottaa ja tulostaa kaikki itseä koskevat tärkeät tiedot paperille tai merkitä ylös, mistä mikäkin tieto löytyy, jos jotain yllättävää sattuu…Kun elämästä ei koskaan tiedä!

Kävin tänään hoitamassa taas äidin asioita. Äitin kuulokojeesta oli löytynyt vain korvaosa, loput ovat edelleen tiellä tietymättömällä. Vein aamulla sairaalan kuulopolille korvaosan ja kerroin saman, kuin eilen puhelimessa, että itse koje on mennyt hukkaan palvelutalossa. Ystävällinen hoitaja otti asian hoitaakseen ja kun iltapäivällä menin käymään sain mukaani pussin, jossa oli äidille uusi kuulokoje, letkut ja pattereita. Mie häntä vuolaasti kiittämään ja samalla kysyin, että onko koje nyt säädetty sitten tammikuun 2019 tiedoilla, kun silloin on viimeksi kojetta kuulostudiolla säädetty?

Hän siihen vastaamaan, että ei kun tiedot on heidän polilta ja viime käynnin mukaan säädetty.. Mie hänelle siinä sitten tuumasin, että olhan äitin kans näissä asioissa käyty täälä teän kuulopolilla, joskus vuonna nakki ja ett’ oomma hoitanhet asiaa kuulostudiolla useita vuosia. No hoitaja siihen , että hänpä selvittää ja soittaa sitten minulle mitä tehään, kun heidän laitetta ei saa säätää kuulostudiolla ja lähetettä sinne ei enää anneta – ahah??

Noh, kävin sitte sairaalan arkistossa muihin asioihin liittyen ja päivittelin siellä töissä olevalle hoitajalle että, kuinka hankalaa on hoitaa tämmöstä pientä kuulolaite asiaa, kun äiti ei enää siihen itse voi osallistua. No, hoitaja tuumasi yllättäin siihen, että ootappa, katotaanpa täältä arkistosta, josko kuulostudio on lähettänyt tiedon meille…WTF??

Ja kyllä, hetken päästä minulla oli printti, jossa oli tieto säädöistä vuodelta 2018. Tultiin siis jo 2015 vuodesta miltei tähän päivään…Jee!! Kiitos sairaalan arkisto ❤

Noh, sitte mie soitin ite kuulostudiolle ja kerroin tilanteen sinne uudelleen ja sanoin, että voisivatko he vielä tarkistaa, kun muistelen, että 2019 alkuvuonna olisin äidin kanssa viimeksi säädöissä käynyt, että onko minkälaisia muutoksia silloin tehty? Ja niin tämä ystävällinen naisääni lupasi tarkastaa ja kyllähän met olimma käyny.

Sain puhelimessa tiedon siitä, mitä säätöjä silloin oli tehty. Dadaa ja sitte mie juoksutin kojeen takasin kuulopolille, tietojen kanssa ja kerroin heille, että usein käynti arkistossa auttaa ja että se löytyy sairaalan 0 kerroksesta… Pääsimpä sanomaan 🙂

No, laitteen saan sitten hakea huomenna ja silloin äidin uusi kuulokoje on säädetty siis niin, että vain puheäänitaajuus kuuluu, ei muu tausta yms. hälyä, koska hänelle se ei ole enää merkityksellistä. Siksi halusin, että koje on säädetty just niinkö se on ollu viime aikoina, eikä niin kuin 5 vuotta sitten..

Älkää ystävät hyvät jättäkö asioita viranomaisten vastuulle tai huoliko mitä sattuu palvelua!! Täällä pittää oikiasti pittää puolensa ja läheisten puolia ja vaatia asioita hoidettavaksi kunnolla, eikä hutasemalla. Onneksi laite kuitenkin saatiin ❤

Kommentti päivitykseen 25.10.2021

Sairaalan arkisto on huikea paikka. Siellä on poka tietoa tallessa. Olen joskus päässyt tutustumaan sinne. Tiesitkö, että ne potilastieto kansion lärpäkkeet, jotka pitävät sisällään kaikki sinun tutkimustiedot ja käynnit sairaalalla ja siellä tehdyt tutkimuksen yms.. painavat keskimäärin rapiat 4 kiloa?? Siis mejän vanhojen ”Boomereiden” tietopumaskathan net tietysti sitä keskiarvoa nostavat, mutta onhan niitä tietysti valitettavasti myös pikkuihmisiä, jokka paljon sairastavat ja myös heidän tietokansio saattaa olla yllättävän painava..

Muistan, että olin todella iloinen tuolloin, kun äidin kuulokojeen säätötiedot löytyivät sairaalan arkistosta – mikä helpotus! Harmillinen tieto tässä prosessissa oli, että meitä pitkään palvellut Kuulostudio ei enää olisi käytettävissä näissä asioissa…

No, ei äiti enää kuulolaitetta käytä, joten jos minulla itellä ei tarvetta tule, niin sitten sinne ei ole enää asiaa….

67. Saako mummo rahoilleen vastinetta?

Facebook päivitys 2. maaliskuuta 2020 

Asumiskokemuksia palvelutalolta… Äitin vaattekaappi tyhjeni viikon kuluessa siitä kun hän muutti. Vaatteet ovat olleet pesussa siitä lähtien, nyt siis jo kolme viikkoa. Ostin äidille kivoja, helppoja ja lämpimiä vaatteita. Fleece takkeja ja housuja, sukkia, aluvaatteita, sellaisia mitkä eivät kiristä eivätkä paina ja ovat helppoja pukea avustettavalle. Kun tulin tänään tänne äidillä oli päällä kenenlie vaatteet ja äitin kuulokoje on mennyt hukkaan jo viime viikolla, eikä kukaan ole ilmoittanut siitä minulle – äiti ei siis kuule mitään, ilman kuulolaitettaan… Soittopyyntö on nyt jätetty palvelupäälikölle ja sairaalan kuulopolille, jonne kuulostudion hyvin toimineet palvelut oli kuulemma siirretty.. Nykyään pitää saada lähete kuulopolilta, että pääsee Kuulostudiolle ja PÖH! Ainoa asia joka on toiminut loistavasti kaiken aikaa on tuo Kuulostudio, niin nyt seki sitte meiltä vietiin prkl.

Facebook päivitys 3. maaliskuuta 2020  

Huomenta… Mitenkä minusta tuntuu, että taas pittää laittaa sarvet päähän ja alkaa taistella äidin puolesta ja miekö jokuaika sitte jo luulin, että nyt se taistelu päätty, kö äiti pääsi palvelutalloon… Äiti on nyt kuukauden asunu 24/7 tehostetun palveluasumisen puolella ja mitään hoito- tai palvelusuunnitelmaa ei vielä ole, eilen sain kuiten tivattua äidin omahoitajan nimen, joka pitäisi ohjeiden mukaan kertoa heti muuton jälkeen läheisille… Jotenki minusta on alkanu tuntuun, että onkhan tämä samantasoista hommaa ku se kotihoito?? Nooh, miepä kysyn palvelupäälliköltä faktoja tänään, jos hän sattuu soittamaan, soittopyynnön vuoksi äiti maksaa mielestäni ihan riittävästi tästä touhusta, mutta semmonen on nyt hytinä, että saapiiko hän oikeasti rahoilleen vastinetta??
Hieman on kyllä alkannu eppäilyttää..

Kommentit päivitykseen 25.10.2021

Anteeksi vain – jonku mielestä tietysti nyt tuntuu siltä, että mie jatkuvasti, joka asiasta täällä vikisen, mutta, mutta..

Kyllä mie niin mieleni pahoitin, kun menin äitiä katsomaan ja hän siellä oli jonku uppo-oudon ihmisen vaatteissa – YÄÄÄÄ!! Mie niin tärkeästi äidille laitoin vaatteet – uusia ja kauniita, että hänellä olisi niissä kiva olla nättinnä, vaikka eihän se äiti sitä olis kuitenkaan ymmärtänny, mutta minulle se oli hyvin merkityksellistä – halusin, että äidillä vihdoin olisi kaikki hyvin ja jos elämässä ei enää paljon muuta iloa olisi, niin jos hän vaikka kuitenkin tuntisi iloa uusista vaatteista – kuka meistä muistisairaan pään sisälle näkee?? Ja sitte äiti on puettu rumasti…. ja taas mie niin itkin… heleveta – taasko tämä alko uuestaan, muistin ajatelleeni…

Ja se äitin kuulolaite – apua – siis ollu jo viikon hukassa?? Siis onhan se toki ollu hukassa ennenki ja sitä on kontattu hakemassa soffanalta, sängyntakkaa ja jos vaikka mistä ja aina son kuiten löytynny. Olishan siitä pitänyt mulle ilmottaa jos ei oo löytynny, ku äitihän saapii sitte uuen. Joo ja kyllä mie hajen, vaikka kävellen, jos son siitä kiinni – se kuulolaite on äidille niin tärkeä, kö son milteipä ainoa väylä ulkomaailmaan ennään – se, että edes vähän kuulis… Voi prkl…

66. Äidin tarinan dokumentointi alkaa

Facebook päivitys 9. helmikuuta 2020 

Menipä kaks tuntia että heilahti ku istahdin tohon läppärin ääreen… 60 sivua on jo dokumentointia word muodossa ja mie olen vasta päässy vauhtiin onneksi mun ei tarvinnu vielä lukea tekstiä, kun siirtelin sitä vain tiedostomuodosta toiseen.. Sitte ku alan lukea, itkettää ja kiehun raivosta, tiän sen jo etukäteen..

Kommentti päivitykseen 25.10.2021

Äiti oli tuolloin ollut palelukodin eri yksiköissä marraskuun 2019 loppupuolelta saakka. Olin toki ollut helpottunut, kun se taistelu äidin saamisesta 24/7 turvattuun asumiseen oli saatu päätökseen, mutta minua ahdisti valtavasti se prosessi, jonka olin joutunut äidin rinnalla kulkemaan taistellen hänen turvallisuudestaan ja hänen oikeuksistaan.

Olin pettynyt myös siihen hoidon laatuun, mitä äidille oli joukko tuntemattomia ihmisiä juossut vuorollaan kotiin antamassa. Ei onnistunut ruokailutouhut, ei nesteytykset, ei lääkkeiden antamiset, ei pesut, eikä oikein mikään…Tiesittekö muuten, että Kotihoitajan tehtävään ei kuulu edes mummon wc istuimen pyyhkiminen, vaikka siihen hänen läsnä ollessaan olisi jotakin tipahtanut?? Eikö se ole ihan hygienia-asia? Ennaltaehkäistään pöpöjen leviäminen?? Mutta ei, siihenkin olisi pitänyt tilata joku siistiä pyhkäsemään pöntönkauluksen, sillä aikaa kun hoitaja pyhkäisee mummon takapuolen… voi hyvää päivää!! Onko tämä juuri tosi??

Olin pettynyt myös siihen, että palveluiden oikea-aikaisuus ei toiminut, ei niin mitenkään – aina oltiin jälkijunassa! Suorastaan suututti myös se äidin ”omalääkäri” joka suositteli äidille ”päiväpalvelua” kun äiti oli jo niin huonossa kunnossa, ettei omin avuin päässyt enää liikkeelle, saati ymmärtänyt ympäristöään tai tuntenut edes minua – omaa tytärtään… Nyt pitäisi heti alkaa tarjota päiväpalvelua?? Häh?

Minua pisti vihaksi myös se, että vanhusten palvelumaksut olivat niin kalliita ja jokaisesta pienestäkin palvelusta tai ”avusta” piti maksaa maltaita. Olin ollut siinä ymmärryksessä, että kunnallinen hoito olisi jotenkin edullisempi vaihtoehto ja petyin pahasti, ettei niin ollutkaan..

Olin väsynyt, suorastaan uupunut ja osittain myös masentunut tästä vuosia kestäneestä show’sta. ”Omaishoitajan” joka ei ole olekaan omaishoitaja, ”edunvalvontavaltuutettu”, joka ei olekaan todesta otettava edunvalvoja, ”avustaja”, joka on vain avustaja, ”tytär”, joka on vain tytär…Mielestäni millään noilla edellä mainituilla rooleilla ei ole riittävästi ”natsoja”, että sinut tai sinun mielipiteesi otettaisiin huomioon tässä palveluyhteiskunnassa…

Minä olen mielestäni äitini asioiden hoitajana, äitini edunvalvojana varmasti se ainoa oikea ihminen kertomaan äitini mielipiteet asioihin, jotka häntä koskettavat, kun hän itse ei enää ymmärrä, eikä osaa puhua, että voisi itse tahtonsa kertoa. Taatusti olen se, joka tuntee äidin parhaiten – onhan meillä jo miltei 60 yhteistä vuotta takanamme. Miksi se ei merkitse mitään?

Olen tullut huomiotta jätetyksi monen monta kertaa ja minun ”yli on kävelty” monessa paikassa, monessa tilanteessa ja monen tahon toimesta. Tahojen, joiden olin kuvitellut tukevan minua tässä tilanteessa, kun olen ottanut vastuulleni äidistäni ja äitini asioista – hänen elämästänsä, huolehtimisen.

Mietin pitkään sitä, alanko äidilleni omaishoitajaksi ja lopulta päädyin siihen, etten kirjoita nimeäni siihen paperiin, koska jotenkin minulla oli silloin jo sellainen ennakkoaavistus, että jos kirjoittaisin, olisin äidistäni vastuussa hautaan asti ja minut jätettäisiin pärjäämään niine hyvineen ja en olisi voinut ”nostaa käsiä pystyyn”, niin kuin pystyin sitten lopulta tekemään ja onneksi kerrankin uskalsi olla itsekäs ja ilkeä – ja äiti pääsi viimein 24/7 hoitoon… Silloin kun vihdoin uskalsin sanoa vastaan sairaanhoitajalle, joka käski minua heti tulemaan äitini luo ja ottamaan vastuu tilanteesta… (lue lisää tästä tarinasta Hätäsijoitus).

Kun sitten helmikuussa 2020 mietin, mitä voisin tehdä asialle, hoksasin, että minäpä alan tallentaa tämän äidin tarinan ja niin perustin Facebookiin yksityisen ryhmän, johon kutsuin jäseneksi tyttäreni (toimiakseen ryhmä tarvitsee vähintään yhden jäsenen) ja aloin systemaattisesti tallentaa sitä dokumentaatiota, jota olin äidin tilanteesta jo aiemmin kuvannut ja kertonut omalla ”seinälläni” sukulaisilleni ja ystävilleni, äidin päivittäisestä voinnista ja niistä tilanteista mihin muistisairaus ja sen kanssa eläminen meitä asetti.

Lähtökohtaisesti ajatuksenani on ollut kirjoittaa kirja, tästä äidin ja minun matkasta muistisairauden kanssa, mutta dokumentaation määrän kasvaessa ja ajatuksen kypsyessä päädyin kuitenkin nyt ensi alkuun jakamaan kokemustarinaani blogissa.. ja ehkäpä tästä vielä sitten kirjaksikin asti tekstiä syntyy…?

Summa summarum – sain valtavasti energiaa itselleni siitä, että dokumentoin tarkasti näitä äidin juttuja ”Äidin kotihoito” ryhmään. Valtavasti taistelutahtoa sain kun teimme YouTubeen videon, äidin vielä odotellessa palvelukotipaikkaa. Videon teossa käytettiin hyväksi myös niitä ”otteita” joita olin äidin kotihoitoryhmään kirjannut (lue lisää blogista ”Aika tehdä video”). Ja nyt, vihdoin viimein – tämä blogi: ”Muistisairaan äidin tarina – Blogi”. Kun saan dokumentoidut tekstit tarinoiksi, blogissa tulee olemaan arviolta 100 – 120 tarinaa… Ehkäpä sitten juttu vinkkaan jollekulle toimittajalle tästä…? Kukapa tietää – mitä tästä seuraa?

Mitä siitä on seurannut sitten tähän mennessä?

Aloin kirjoittaa blogia reilu viikko sitten. Nyt olen käynyt näitä muistoja läpi päivittäin ja itkenyt ja kirjoittanut ja itkenyt. Olen tosi herkillä nyt tämän asian kanssa. Kyllä ja myös masentunut – riittämättömyyden tunne istuu kokoajan olkapäälläni ja kuiskii ”ei sinusta ole mihinkään, ei tämä sinun blogisi vaikuta mihinkään, luuletko sinä tosissasi, että joku joskus palvelumuotoilisi kuntasi muistisairaiden palvelut? Mitä sinä oikein kuvittelet???”.

Mietin eilen ja mietin tänään soittaisinko terveyskeskukseen ja pyytäisin lääkärille aikaa, jotta saisin sairauslomaa – mutta en tiedä silti, en ole tukea saanut aikaisemmin – miksi saisin sitä nyt?? Silti tämän tarinan synnyttäminen on raskasta puuhaa – ottaa koville…
Viime yönä en nukkunut, kun äidin tarinat pyörivät päässäni koko yön…

Mutta silti – minä olen tämän aloittanut ja aijon saattaa sen loppuun asti. Ajattelen, että jos joku toinen muistisairaan läheinen saisi tästä minun kokemuksesta itselleen voimaa jatkaa matkaansa ja vaikka minua nyt itkettää ja vit..aa, niin silti, minä teen sen!

Näen tunnelin päässä valoa ja koen hyvin vahvana sen lupauksen, jonka annoin itselleni, kun tähän ryhdyin – käy läpi se ja unohda – sinulla on vielä oma elämä elettävänäsi…

65. Onko se sittenkään äiti??

Facebook päivitys 8. helmikuuta 2020  

Kävin ostamassa äidille uuden television. Hän vielä jonkun verran ossaa katsella ja ehkäpä kuuleekin jotain? Ainakin kuulolaite vielä on käytössä, vaikka hampaat ei..

No, minähän en ole kovin lahjakas teknisesti, joten pyysin kampraatin mukkaan, telkkua asentammaan. No mehän menimmä telkkulaatikko kainalossa äidin huoneeseen. Panin sisään mennessäni merkille, että äidin huoneen ovi oli auki.. ne ovat yleensä lukossa.. Vilkasin vaistomaisesti sängylle ja huomasin, että äiti on sängyllä pötköttämässä. No sitten pikaisesti aloin tyhjentää senkin päältä tavaroita pois, jotta kampraatti saisi laskettua raskaan laatikon käsistään ja pääsisi asennuspuuhiin ja niin sitten keskityimme siihen, että saisimme television toimimaan.

No yhtä-äkkiä havahdun siinä kesken asennuspuuhan, että äiti nousi sängystä seisomaan ja minä tietysti säikähdin ja samassa pyörähdin ympäri ja ottamaan hänestä ”koppia”, ettei hän kaadu. Äiti ei tuolloin enää kävellyt ilman apua ja rollaattoria..

Herraisä, eihän se olekaan äiti, joka siinä seisoo – vaan kuka mummo lieneekään??

Mummeli, joka nousi äidin sängystä oli itsekin hieman pöllämystynyt ja minä siitä tietysti ihmeissäni sanoin kampraatilleni, että minäpä menen hakemaan hoitajan ja kysymään häneltä että, missäs se minun äiti on, kun äidin huoneessa oli nukkumassa joku minulle täysin vieras mummeli – pellavapää, niin kuin äitini..

Hoitaja tuumasi, että äitisi on päivähuoneessa ja samaan hengenvetoon, että kukas siellä sitten on? Hän lähti minun vanavedessä kohti äidin huonetta ja joo, sieltähän löytyi naapurihuoneen ”Alma” mummeli – muistisairas hänkin… Hoitaja kysyi ”Almalta” että, ”Mitenkäs sinä Alma tänne olet päässyt? Se sinun huonehan on tuossa vieressä? Oletko sinä täällä kuinka kauan nukkunut?” ja hän lähti taluttelemaan Almaa käytävälle, kohti mumelin omaa huonetta…

Hieman mie olin ihmeissäni tästä episodista, kun äidillähän on siellä huoneessaan kaikenlaista henkilökohtaista esinettä, tavaraa ja jopa lääkeaineiksi lueteltuja silmäsumutteita jne.. Nekkö nuot mummelit ja papparaiset sitten vaeltelevat siellä ihan ominnokkineen? Eipä onneksi kuitenkaan tällä kertaa ollut tapahtunut mitään ihmeempää ja äitikin sitten löytyi sieltä päivähuoneesta istumasta nojatuolista, rollaattori vierellään…

Häätyypä tästä lähtien kattella tarkemmin, että onko se sittenkään minun äiti, jos huoneessa joku on, kun sinne menen….

64. Melko kallista – elämä on…

Facebook päivitys 7. helmikuuta 2020 kello 8.49 

Joopase joo 🤔 melko kallista – elämä on 😮 ensin solet maksanut yhteiskunnalle elämäsi ajan veroja ja päällekkäisiä veroja ja muita veroja ja sitte kö sie tuut vanhaksi ja olisit niinkö saamapuolella tässä hommassa, niin sitte viiään tuhkakki pesästä 😒 minusta on vähä niinkö kallista tuo kunnallinen palveluasuminen 🤔 mitä mieltä kampraatit??
– Vuokra + hoiva 1356,13 euroa/kk
– Ruoka 499,10 euroa/kk
– Liinavaatteet 24 euroa/kk
yhteensä 1879,23 euroa/kk

1.1.-25.1.2020 arviointiyksikön lasku, miltei tonnin🤔 tähän tulee sitte vielä lisäksi loppukuun osalta eri lasku tuon yllä mainitun taksan mukaan, siis vuokra ja hoiva. Lääkkeet erikseen vielä lisäksi.. 🙄

Ja nämä hinnat ovat siis tehostetun palveluasumisen hinnat, kunnan palveluasumisessa, ei siis yksityisen puolen hintoja.. Mielikuvani siitä, että olisi edullisempaa kunnan järjestämässä vaihtoehdossa, ei pidä paikkaansa.. 🤔Oon ihan ällistyny näistä hinnoista 😮 oli se hyvä, että sain kotitalon vuokrattua, ei ois äitillä rahat riittänny 🤔

Aiheeseen liittyen syntyi vilkasta keskustelua…

  • lisäksi lääkäri ja sairaanhoitaja kulut
  • joo, kyllä ne erikseen maksaa kaikki, lääkärin todistus 50 ja niin edelleen..
  • Siis ne pienet huoneet maksavat 680,85€/kk?!
  • Hotelli hinnat..😲
  • järkyttävää!!!😳😢😠😡🤬
  • Noihin hintoihin meni isälläkin. Lisäksi ateriamaksu ja pyykinpesumaksu ja jos tarvit asiointiapua, niin tuntitaksa…
  • Kyllä yksityispuolella on paljon kalliimpaa, paikasta riippuen. Olen kokenut ihan saman. Isällä oli kohtalaisen hyvä eläke, vajaa 200 jäi ” omiin haluihin ja lääkkeisiin”. Äidin eläke oli osapuilleen peruskansaneläke ja sama juttu.
  • Onko siihen laskettu aterian hinta kuukaudessa
  • Sehän on suurin piirtein, kuin Esperillä. Toivottavasti saa täydet tuet helpottamaan maksussa👍💕😊
  • Huhu riittääkö tuohon ees eläke…

Joo ja sitte luin tuon päätöksen vielä suurennuslasin kanssa, TÄMÄ EI SISÄLLÄ VIELÄ RUOKAA, siitä tulee sitten vielä eri maksu 😮 joten kyllä nyt mennään jo yli hotelli hintojen 🤔😠

  • vähän päälle 15 egeä päivä
  • Näin son Satu.. ja jossain vaiheessa, kun pidätyskyky mennee niin vaipat tulevat maksuun lisäksi..
  • ei, soon muuttunnu, kaupunki kustantaa vaipat 😊👍
  • No onpa hyvä. Pittäki kälylle sanoa, että muistaa tarkastaa anopin laskun tältä osin 👍🏻

Joo, laskut pittää tarkastaa aina suurennuslasi kourassa, net voipii periä mitä vaan, nimimerkillä useamman kerran oikaissut 👍

  • Vuokra mielestäni kohtuuton pienestä huoneesta. Ainakin vuokran nimellä. Saakohan tuohon tukea
  • pitäs vishin saaha.. 🤔
  • Kauheat kulut 😱
  • hae Kelalta eläkkeen saajan hoitotukea ja asumistukea…

 Joo, mulla on tuossa pöydällä nuo Kelan laput 😊👍

  • Enemmän kuin kallis! Vuokrahan on sama kuin olis 2h/k/s/autopaikka
  • Ois tullu halvmemmaksi hommata oma hoitaja kotiin 🤔

 Muutaman puhelun jälkeen hinnaksi kuukaudessa tulis noin tämmönen 1879,23 euroa 😠

  • on hinnat kohillaan, hirveää vanhojen lypsämistä 🙄
  • tuohan on ihan ryöstöä
  • Jos ylimääränen huone omassa kodissa, palkkaa hoitaja ja anna huone asumiskäyttöön, tulee seki halvemmaksi

Mutta entä se minun oma elämä 🤔 en mie jaksa ennää😥

  • Palkkaan pitää laskea työnantajakulut vielä päälle. Ja toisekseen pitää olla ammatti-ihminen/-ihmiset joka kantaa vastuun vanhuksesta 24/7. Ei riitä tuo silloin palkkakuluihin lähellekään. Lisäksi asumisen menot ja ruuat.
  • Riippuu niin vanhuksen kunnosta ja hoidon tarpeesta, hoitajan omasta elämäntilanteesta ja terveydestä ym. seikoista, joita ei muut voi tietää eikä arvostella. Työssä käyvä ei voi hoitaa ketään 24/7, ja tarvii lepoakin työpäivän jälkeen. Jos perheessä ei muita vastuun jakajia, niin kotihoito on mahdotonta. Jokainen miettiköön omalla kohdalla tuon asian, eikä syyllistä muita heidän ratkaisuistaan.

Laskin tuet about..428,07 euroa/kk. 1451,16 jäis itelle maksettavaksi per kk 😠

  • Rahastusta. Ihan järkyttävää
  • Tässäpä juuri kuuntelen mielenkiintoista asiaa aiheesta. Espoon kaupungin hoivapalveluista tämä siis.
  • oli vaan niin hauska sattuma, kun just päivitit oman laskelmasi ja samaan aikaan puhuttiin hoivapalveluiden laadusta, hinnoista ja valinnanvapaudesta. Mietin vaan, että kuinka paljon oikeasti asiakas voi valita hoivapaikkaansa ainakaan kaikkialla. Otettava mistä vapautuu jonottamisen jälkeen.

Hyvä sie 👍 kyllä näihin palveluihin ja niistä viestimiseen pitäs ehottomasti saada vanhuspalveluasiamies ja selkosuomi 🤔👍 Me haluttiin että äiti jää tähän lähelle, se on kunnan vaihtoehto, mutta kieltämättä hinta hieman yllätti 🤔

Soitin palvelupäällikölle ja keskustelin hänen kanssaan pitkään tästä maksuviidakosta ja kävimme läpi mistä maksut muodostuvat ja kyllä, olen ymmärtänyt oikein. Näin tämä menee.. Oli muuten ystävällinen nainen 👍 kerroin hänelle kehittämisideat ja kehotin kaupunkia palkkaamaan palvelumuotoilijan selventämään ko nettisivuja ja muuttamaan niiden sekä päätösten kapulakielen selkosuomeksi 🤔 hän kiitteli palautteesta ja kehittämisideasta…

  • Pähkinänkuoressa Suomen vanhustenhuolto: kuole ennen kuin jäät eläkkeelle!
  • joo, mie odottelen täällä kahta asiaa, toinen on eutanasia asia, johon toivottavasti tulee laki ennen kuin oon liian vanha ja toinen on sitte se krematorio, josta net täällä meänperällä pähkäilevät 🙄👍
  • isällä laskettiin, että jää 90e/kk mut lopuksi ei kuitenkaan jääny mitään!
  • joo, kyllä net imevät tilit tyhjiin 👍 eli ei kannata säästellä vanhuutta varten, pittää panna kaikki rahat haisemaan, niin kauan kö vielä ymmärtää niin tehä 😊👍 joten aletaampa tuhlaamaan 😂
  • Nämä hinnat koostuu eläkkeensaajan omaisuudesta muistaakseni.. Kantsii myydä kaikki pois ennenku tulee vanhaksi ja nauttia elämästä kun on vielä kunnossa.. Kyllä ne ryöstää muuten kaiken mitä omistat 😡
  • juuri näin, mitään et saa omistaa eikä rahaa tilillä. Sitten on parempi. Mutta niin se on kai muutenkin kuulema, jos jotain kelan rahaa haet, ensin myy koti alta ja hae sitten

Pittääpä panna puolet talosta myyntiin…

  • Joo ei. Kestämätön yhtälö jos omilla pitää maksaa. Mitä palveluja tuo vuokra sisältää

Vuokra on vuokra 680,85 euroa/kk, on siinä tieten sähkö, vesi ja siivous…

  • Ja sittenkö miettii semmosen, että mummo 👵 jollei ole koskaan ollu ”tuloja” sanotaan nyt että kansaneläkkeellä 900 €/kk ja mummo 👵🏾 joka kouluttautunut, maksanut hurjan määrän veroja elämänsä aikana ja eläke on kohtuullinen, vaikka 2800 €/kk asuvat vierekkäisissä huoneissa. Molemmat saa varmasti samanlaista hoitoa, ruskiampi mummo maksaa hoidostaan vain kolminkertaisen summan.. 🤷‍♀️🤷‍♀️🤷‍♀️ Ojalan laskuoppiako?
  • juurikin näin – joten kyllä elämänsä aikana kannattaa käyttää kaikki mitä tienaat, koska sen mitä et käytä, käyttää sitten yhteiskunta lopuksi… Pittääpä alkaa kattelemmaan mitä sitä ostas, josta nauttis nyt – mie en oo koskaan ollu kylpytynnyrissä – pitäskhän ostaa semmonen 😀
  • Kyllä!!
  • Mitenkähän net perustelee vuokran suuruuden. Yritin mutten vielä löytänyt omistaako kunta kiinteistön vai maksaako vuokraa jollekin esim. hoivakiinteistöfirmalle, jonka takana sijoitusrahasto, joten voittoa on tuotettava, hyvin, jotta osinkoja. Mutta tuo siis ei välttämättä ole sijoitusyhtiön piirissä.
  • Ihmetyttää miksi vuokra on suuri. Vai sisältyykö esim joku hoitajien saatavuus/päivystys. Ei kai jos hoiva erikseen.

No kun katon tuota vuokrasopparia siinä on, että sisältää vesi, sähkö ja yhteisten tilojen siivous – pittääköhän se huoneen siivous vielä ostaa erikseen🤔

  • ei meillä muorin ainakaan tarvi sitä erikseen ostaa.
  • Saa sitä asumistukea jonnin verran.. Näin se menee, pieni eläke niin kaikki viiään.
  • No huh
  • Olenko ymmärtänyt väärin, että potilaan eläkkeestä pitäisi jäädä ”käteen” 10% hoitokodin, kulujen yms. jälkeen?

En minä tiä 🤔 mutta tässä ei nyt näytä käyvän niin. Tietysti tilanne voi muuttua, jos ja kun Kela tekee asumistukipäätöksen 🤔 mutta luulen että se taija kovin kummoinen olla 🙄

  • Paljonko äitisi vuokrasopparissa on neliövuokraksi merkattu? Neliövuokran tulisi olla kohtuullinen yleistä vuokratasoa vastaava. Uudemmissa tiloissa on tietysti korkeampi kuin vanhemmissa kiinteistöissä ja sijainti vaikuttaa myös. Asumistukea laskettaessa Kela arvioi kohtuullisuutta osaltaan. Kun saat päätöksen, niin katsopa siitä, minkä ovat arvioineet kohtuulliseksi ja kysy sen jälkeen vuokratason perusteet, jos näyttää ylihintaiselta.
  • Tuo vuokran osuus on kyllä melkonen, ku aattelee et vain yks huone, ja hoiva kuitenkin erikseen. 🤔
  • Mitä tuo ’hoiva’- osuus kattaa?

Hoiva kattaa ymmärtääkseni kaiken hoidon? vishin myös oman osaston lääkärin palvelut – todistus tosin on maksullinen, mutta muutoin.. ja kaiken muun avun – syöttämiset, siirtämiset yms..

  • onko esim. Suihkussakäyntien määrä, ulkoilu, saunottaminen ym. määritelty erikseen?

Noei 😮 ei käyä ulkona.. En tiä onko suihku kerta viikkoon niinkö kotihoidon tyyli oli 🤔 hyvä pointti, oon just menossa, häätyypä kysyä 😄 kiitos vinkistä 👍

  • joissain paikoissa palvelusopimukseen on kirjattu nämä asiat ja niiden toteutumista seurataan ja arvioidaan.
  • entä saunottaminen

Joo, mie kysyin, suihkussa kerta viikkoon ja saunaki kyllä on, mutta ei äiti oo käyny 🤔

  • yksilökohtainen hoito- ja palvelusuunnitelma sisältää aina myös ulkoilun mahdollisuuden, mikäli henkilön kunto sen mahdollistaa. Usein tietysti omaistenkin osallistuvat ulkoilun avustamiseen, mutta jos jollakin ei ole omaisia, niin silloin henkilökunta avustaa. Tämä on niitä ikäihmisten elämänlaatuun liittyviä asioita, jotka ovat tärkeitä. Meilläpäin järjestetään monenlaista elämystä, mm. hevosajelua, potnapekkakyytejä, teatteriesityksiä jne. asukkaille ja kesäsetelinuoret auttaa ulkoilussa jne. Kannattaa kysellä tämän tyyppisistä siellä teilläpäin myös.

Ei äidille ole tehty palvelusuunnitelmaa 🤔 tai ei sitä ainakaan minulle ole näytetty 😮 ja ne ajat, jolloin äiti olisi ollut kykenevä osallistumaan, vaikka hevosajeluun, menivät silloin ohi, kun häntä pidettiin väkisin kotona 😒 

  • Palvelusuunnitelmahan täytyy tehdä kaikesta huolimatta jokaiselle

Kuka sen tekkee 🤔

  • sosiaali- ja terveyspuoli tietää kyllä, kenelle se kuuluu ko laitoksessa 

Tietääkhän net 🤔 kyllä kait tähän pitäs kuulua joku hoitopalaveriki, mutta eioo kukkaan puhunu mittään 😒 ja ei meitä kyllä ees tulohaastateltu, mutta en mie jaksa ennää.. Totta niillä jo on sitä äitiä koskevaa tietoa riittävästi siellä koneella, jos halvavat lukea 😥

  • mie muistelen opiskeluajasta, että se pitää tehä ja kirjallisesti. Eihän sitä huolenpitoa voi arvioida muuten

Häätyy kysyä kö käypii äitillä 😊👍

Kommentti päivitykseen 24.10.2021

Tämä yllä kuvattu tilanne, oli lähtötilanne, kun äiti muutti tehostetun palveluasumisen yksikköön. Äitini nauttii suht pientä eläkettä, eikä hänen omaisuuskaan (jota ei tässä huomioida) ole kovin kummonen.

Olin ollut siinä uskossa, että kunnallinen palveluasuminen olisi hieman edullisempaa kuin yksityisen palvelutarjoajan vaihtoehto ja äimistyin kovasti hinnoista. Ei se siis ollutkaan niin. Palvelutalo, johon äiti sitten sijoittui, oli kuitenkin juuri se, jota olimme toivoneet, koska se sijaitsi tässä ihan lähistöllä, jolloin äidin luona vierailu oli helppoa. Vuokrahinta oli myös yllätys, mutta se taas perustuu yleiseen vuokratasoon alueellamme.

Muistan, että minusta tuntui tuolloin, että koko asiakasmaksun hahmottaminen ja sen laskentakaava ja kaikki ne lisärivit, joista muodostui lisäkustannuksia, tulivat ikään kuin ”puskista”. Ensimmäistä kertaa ”pappia kyydissä” olleena, en ymmärtänyt yhtään, kuinka kalliiksi tämä sitten lopuksi muodostui. Nyt jo ymmärrän, mutta en hyväksy.

Ymmärrän toki sen, että äidin rahat ja omaisuus on hänen, enkä edes odota niitä saavani itselleni, mutta myös äidin velvoitteet ovat hänen omansa, enkä kyllä ota niitä vastattavakseni. Tämä järjestelmämme ei kuitenkaan taivu hyväksymään sitä tosiasiaa, etteivät ihmisen muut velvoitteet lopu yxkax siihen, että muuttaa kunnalliseen palveluasumiseen ja nämä kustannuksethan lasketaan niin, ettei sinulle sitten omaan muuhun taloudenhoitoon jää varoja.

Tulen tässä Muistisairaan äidin tarina – Blogissa kertomaan avoimesti myös näitä talouteen liittyviä asioita, koska huomasin oman kokemukseni kautta, että näistä ei yleisesti puhuta ja ainakin omalle kohdalleni tämä ”melko kallista – elämä on” tilanne tuli täysin odottamatta ja ennakoimatta. Toivon, että tästä avoimuudestani on tietoa ja hyötyä jollekulle toiselle..

Asiakasmaksut laskettiin vielä tuolloin helmikuussa 2020, bruttoperusteisesti. Muutos nettoperusteiseksi astui voimaan 1.7.2021.

63. Korkein hoitotuki

Facebook päivitys 4. helmikuuta 2020 kello 7.27 

Huomenta Huvikummusta 😊 ensimmäisen kerran koko äidin hoitohistoriassa asiat menivät melkein kuin Strömsöössä 😮 Kela lähetti hoitotukihakemuksen ilman pyytämättä ja palvelutalon lääkäri oli lähettänyt Kelalle lausunnon, äidin tehostetun hoidon ja palveluasumisen tarpeesta 😊 wau!!

Muuten kaikki meni hyvin, mutta tässä eioo palautuskuorta ☹️ en voi tehä äidin puolesta hakemusta netissä, (kun ei edelleenkään ole niitä verkkopankkitunnuksia) joten tämä paperiversio on ainoa vaihtoehto..

Tarkottaa siis käytännössä sitä, että taas Satu laukkoo näitten lippujen ja lappujen kans Kelalle ja yrittää saaha net sitä kautta lähteen eteenpäin 😒 yhtä hitokseen kirjekuortako tässä alethin nyt säästämmään 😠

Keskustelua aiheeseen liittyen..

  • Niin ja hieman kyllä ihmetyttää myös se, että tämä sama lappu täytetään joka kerta. Eli kun haet eka kertaa ja sit korotetun kanssa ja sitte vielä tämän ylimmän kanssa 🙄 ja aina samat kysymykset ikäänkuin Kela ei jo tietäisi, mikä äitiä vaivaa..
  • kaikkea saa ihmetellä sähköisenä tietoliikenne aikana, että mitä virkaa niillä laitteilla on, tieto ei kule. Mutta asiakkaan tilille ne pääsee jne ( luulin että vasta 2021, mutta joku kirjoitti facessa että oli hänen tilitiedot). Omia tiedostojaan ne ei kattele.
  • sanoppa muuta 🙄 ihmetyttää, että mithän virkaa sitä sillä on, että nimethän edunvalvoja, joka ei pääse mihinkhän sähköshen järjestelmhän eikä sillä muutenkaan ole mithän oikeuksia kö net kumoaa se itsemääräämisoikeus ja sitähän tietty kysythän henkilöltä itteltään vaikka tuo ei ennää ossais puhua, eikä ymmärtäis ympärillä tapahtuvasta mithän 🤔
  • joo, säästöä son pieniki säästö 😂
  • meitä holhotaan ihan väärissä asioissa ja tuo itsemääräämisoikeus on menny liian pitkälle.
  • joo, ihan persiestä 🙄 miekään en oo päässy äitin omakantaan enää sen jälkeen ku vuosi sitten valtuutettiin edunvalvojaksi 🤔 kyllä näissä systeemeissä olis kirveellä töitä 😠 oon ajatellu kirjottaa tuon äidin potilastarinan ja siinä saapii kyllä joka toimija oman osansa 😈
  • Mekin täytetään joka vuosi uusi hakemus Kelaan vammaistuesta. Lapsella on ADHD ja Tourette. Onhan siinä eri tasoja tuessa, mutta jotenkin tuntuisi helpommalta ilmoittaa, jos jokin asia muuttuu, kun että joka syksy sama paperishow ja lääkärin todistukset..
  • Tällä systeemillä ei ainakaan Kelassa työt lopu 😆 Voisivat kyllä vähän järkeistää toimintaansa.

Kommentti päivitykseen 24.10.2021

Niin, miehän en vielä tuolloin tiennyt kovin hyvin, mitenkä se tämä systeemi toimii.. Nyt tiän. Aina kun hoitotukia pitää hakea, tai korottaa, niin hakemuksen tekee ja liitteet niihin hommaa lähi-ihminen, omaishoitaja tai edunvalvoja.. Prosessi ei siis käynnisty automaattisesti, mutta jokainen taho kyllä kehottaa heti hakemaan tukea. Kun tukipäätös sitten tulee, se kyllä sitten käynnistää automaattisesti asiakasmaksujen korotuksen.

Eli siis niin kuin jo aiemmassa artikkelissani kerroin, tuki on tulonsiirtoa valtiolta kunnalle. Minun kokemuksen mukaan tämä on ihan turhaa byrokratiaa, jonka hakuprosessi lankeaa vielä omaisten kontolle..

Myös asumistuki käyttäytyy samalla tavalla, eli se lasketaan tuloksi asiakasmaksua määriteltäessä ja myös sen hakuprosessin hoitaa omainen… Minun kokemuksen mukaan meille lähi-ihmisille teetetään siis ilmaiseksi valtiolle ja kunnalle kuuluvia töitä..?

Siksi tuo yllä kuvattu ”Strömsöö” juttu käytti niin näppärästi ja miekö vielä silloin luulin, että hyvää hyvyyttään auttavat…