Omaishoitajapuput Saarenkylän kirjastolla 1.-31.8.2024
Maarit Simoska
(Lehdistötiedoite)
Satu Saarella on runsaasti kokemusta omaishoitajuudesta. Muistisairauteen sairastuneen äitinsä ainoana lapsena hän huolehti viisi vuotta kaikki vapaa-aikaansa äitinsä arjen sujumisesta ja laiminlöi oman hyvinvointinsa.
Satu Saari ryhtyi kirjoittamaan blogia äidin tarinasta. Blogi avaa erityisesti sitä, kuinka monelle mutkalle muistisairaan läheisen on taivuttava ja taisteltava omien ja läheisensä oikeuksien puolesta. Kiistely oikeuksista ei ole päättynyt äidin poismenoon.
Kun äiti sai nelisen vuotta sitten palvelukotipaikan, Satu Saaren terveys romahti. Tällä hetkellä Satu Saari on mielenterveyskuntoutuja, jonka pitkäkestoiset kivut selittyivät hiljattain reumadiagnoosilla.
Hieman vahingossa hän ryhtyi kokeilemaan, mitä paperimassasta voisi syntyä.
– Massasta alkoi muovautua pupuja, jotka yllättäen vilistivät äidin tarinaa, hän kertoo.
Satu Saari puhuu leikillisesti puputerapiasta.
– Tämä on auttanut omaan masennukseeni. Yhden pupun tekeminen vaatii 3-4 päivää. Siinä ehtii ajatella pupua ja työstää omia kokemuksia ja tunteita, joita asiaan liittyy.
Satu Saaren mielestä yhdenkään muistisairaan läheisen ei pitäisi joutua ottamaan vastuuta läheisestään kuten hän on joutunut. Vuosikausien sitoutuminen ja jatkuva huoli äidin turvallisuudesta ovat syöneet luottamusta palvelujärjestelmään.
– Toivoisin, että pupunäyttely kiinnostaisi omaishoitajia ja myös hyvinvointialueen väkeä. Kun läheinen ajautuu omaishoitajaksi, hän tarvitsisi monenlaista tukea, ja kun sitä tukea ei tältä yhteiskunnalta saa, samassa tilanteessa olevien vertaistuki on erittäin arvokasta.
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 