172. Vertaistuellinen Puputyöpaja

30.5.2024 Puputyöpaja pilotti on nyt pidetty. Työpaja oli varsin onnistunut, vaikkakin se toteutettiin nopealla aikataululla ja osallistujat kutsuttiin mukaan henkilökohtaisella viestillä. Aikarajoitteen vuoksi, työpajan markkinointia ja – ilmoittautumista ei voitu toteuttaa, normaalin käytännön mukaan. Puputyöpaja oli siis kokeiluluonteinen ja sen ”jatkojalostus” riippuu tietysti paitsi palautteesta, myös siitä, löytyykö jatkossa tahoja, jotka olisivat kiinnostuneita tilaamaan, ostopalveluna Puputyöpajan.

Palaute oli huikeaa ❤ Palautteen mukaan Puputyöpaja konsepti oli erinomainen ja osallistujien mielestä tapahtuma oli täydellinen. Aika kului kuulemma kuin siivillä ❤️ Vertaistuellisuus nousi palautteessa tärkeään rooliin ja ”Muistisairaan äidin tarina” ja sen läpikäynti ”Omaishoitajat – kameleontit durasel puput 2023” Pupunäyttelyn pupujen kautta, viritteli vertaistuellista keskustelua koko Puputyöpajan ajan.

Ohessa olevista kuvista saa hieman fiilisteltyä Puputyöpajaa ja sen käytännön toteutusta. Niin, miksikö pupuilla on mehupillit käpälissään? 🤔
No siksi, että niiden käpäliin kuivuu reikä ja kun mehupilli otetaan myöhemmin pois, reiän kohdalle käpälään voi askarrella vaikka kukkakimpun. Muistisairaan yöpöydällä pupulla voi olla käpälässään vaikka kyltti, jossa lukee ”muista lääkkeet” – vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea puput haluavat viestiä olemuksellaan.

Itselleni jäi erityisesti mieleen erään osallistujan huudahdus ”Mie osasin tehä pupun” se oli kyllä niin sydämeen sattuva ❤️ Puput jäivät kuivumaan yhdistykselle. Olen tyytyväinen Puputyöpajan aloituspajaan ja jatkotyöpajassa puput sitten viimeistellään maalaamalla.

Ehkä tämä minun idea kantaa – häätyy tuumailla…
Työharjoittelija Satu

Ps. Otappa sieki seurantaan: www.lapinmuistiyhdistys.fi

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti