167. Pankki vaatii vanhoja dokumentteja..?

11.2.2024 Toimitin verottajalle äitini perukirjan, kuten kuuluukin, kolmen kuukauden jälkeen kuolemasta. Tosin, luin myöhemmin, että perunkirjoituksen jälkeen on vielä kuukausi aikaa toimittaa itse perukirja verottajalle. Verottajan sivuilta löytyy todella hyvät ohjeet siitä, mitä tulee tehdä ja mitä liitteitä perukirjaan tarvitaan. Kaikki kävi näppärästi sähköisesti – paitsi, kuolinpesän tilinumeron muuttaminen ja sen ilmoittaminen verottajalle, mahdollisia veronpalautuksia varten – se piti toimittaa paperiversiona ja laittaa ”luotettavan” postin vietäväksi. Kyllä, siis kirjepostina, joka sisälsi äidin ja minun sotut ja minun tilinumeron..? Toivottavasti posti menee perille…Uskomatonta. En siis voinut tunnistautuneena ilmoittaa verottajalle tilinumeroani, äitivainaan veronpalautuksia varten.. Ihmettelen.

Noh, ihmettelen myös sitä, että ottaessani yhteyttä pankkiin, jossa meidän molempien tilit olivat, pankki halusikin itselleen myös 18 vuotta sitten kuolleen isäni perukirjan, äidin perukirjan liitteeksi. Oho. Kysyin virkailijalta, että mitä ihmettä? Isäni jälkeen asiat on hoidettu, verot maksettu ja lainhuuto tehty, joten kaikki on ollut kunnossa. Miksi he tarvitsevat sinne myös isäni perukirjan? No kuulemma siksi, että he haluavat varmistaa, että pesässä ei ole muita osakkaita… Aha, eli pankki säilyttää 10 vuotta dokumentteja, jonka jälkeen ne tuhotaan. Isävainaan tilit olivat samassa pankissa ja aikoinaan pankille oli toimitettu isäni perukirja, mutta he olivat sen jo tuhonneet. Nyt he sitten vaativat sitä minulta. Onneksi olin sen säilyttänyt!! En olisi muutoin voinut lopettaa äidin tilejä ja siirtää hänen tilillään olevia varoja (n. 200 euroa) omalle tililleni.

Tarinan opetus on: PERUKIRJAT TULEE SÄILYTTÄÄ HYVÄSSÄ TALLESSA, AJASTA IÄISYYTEEN!! Pankin täti voivotteli minulle, että me valitettavasti tarvimme kyseisen dokumentin ja minä hänelle, että äläppä hättäile sielä, mie laitan sen kohta verkkopankin kautta teille tiedoksi. Ähäkutti. Sain asiat hoidettua. Tilanne tuli minulle itselleni kyllä yllättäen vastaan, joten siksi haluan nyt kertoa siitä myös teille. Ohessa verottajan ohje: https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48577/ensin_kuolleen_puolison_tai_lesken_jalk/

Olen itsekin ollut joskus naimisissa ja eronnut ja ositus silloin tehty, mutta jäin miettimään, että mitäpä jos nyt kuolisin, tarvitsivatko tyttäreni perunkirjoitukseni liitteeksi kyseisen eron ositustodistuksen? Herraisä. Maistraattiin se aikoinaan toimitettiin, mutta eihän se tieten enää siellä tallessa ole, eikä ole kyllä minunkaan tallessa… Toivottavasti tyttären tyttärien pappa on ymmärtänyt tallettaa dokumentin 😀 😀

Joo. Olihan savotta. Tänä päivänä kuolema on paitsi kallista, myös hirvittävä dokumenttihärdelli. Onneksi se nyt on minun osaltani ohitse ❤

Kun olin lähettänyt perukirjan verottajalle, pystyin sen jälkeen hoitamaan kaikki muut asiat suht näppärästi. Osa laskuttajista, esimerkiksi vakuutusyhtiö, halusi perukirjan nähtäväkseen, ennen kuin asiat hoituivat ja hyvinhän ne sitten sielläkin hoituivat, sillä virkailija huomasi virheen, jonka vakuutusyhtiö oli tehnyt ja odotettavissa on pieni rahallinen palautus, about 20 ekua, kun he eivät olleet katkaisseetkaan äidin palvelutalon kotivakuutusta, hänen kuolinpäivälleen, vaikka olin asiasta heille soittanut 9.11.2023, päivänä, jolloin äiti kuoli. No joo, virheitä sattuu, vaan sanonpa, että niitä on minun ja äidin osalle sattunut meleko paljon, joten kehotan kyllä olemaan tarkkana ja tutkimaan kaikki dokumentit suurennuslasin kanssa ja varmistamaan asioiden perillemeno sähköpostin kautta, jolloin itselle jää dokumentti siitä, että on omalta osaltaan hoitanut asiat niin kuin pitikin. Oma asioinnistani löytyi viesti, jossa ilmoitin, että äidin kotivakuutuksen saa päättää kuolinpäivään.

Sähkön myyjän ja jakelijan kanssa asiat toimivat loistavasti. Tunnistautuneena heidän palveluunsa, pääsin allekirjoittamaan lomakkeen, jolla siirsin itseni laskujen maksajaksi. That’s it.

Maanmittauslaitokselle laitoin lainhuutohakemuksen – 161 euroa. Sillä dokumentilla saan sitten aikanaan omakseni äidin mökkipuolikkaan. Isän mökkipuolikkaan olenkin omistanut jo sen edellä mainitun 18 vuotta. Saapa nähdä, mitä sille mökkipahalle sitten jatkossa tapahtuu? Perikunta son mullaki, vaan niillä ei ole intoa ottaa kontolleen vanhaa, tulvan huuhtomaa mökkiä… ymmärrän hyvin.

Joo. Nyt sitten vain odottelen sitä verottajan lopullista kantaa. Luulen, että perintöveroa ei tule maksuun, mutta en kuitenkaan uskalla nuolasta, ennen kuin tipahtaa… Verottaja käsittelee asian 6-12 kuukauden sisällä.

Kun torstai aamuna olin saanut asiat hoidettua ja totesin päässeeni maaliin, nostin kädet ylös voiton merkiksi ja sitten purskahdin itkuun..

Voimia Teille kaikille, jotka painitte samojen asioiden kanssa ❤