15.12.2023
Äiti siunattiin haudan lepoon, viime viikon lauantaina. Päivä oli paitsi raskas, myös hyvin onnistunut ja kaunis ❤
Halusin järjestää Äidin muistotilaisuuden kotonani, äidin viimeisessä postiosoitteessa. Olin miettinyt kaiken valmiiksi jo matkan varrella. Minulla oli ollut riittävästi aikaa. Saattomatkan suunnitteluhan alkoi kolme vuotta sitten, silloin kun lääkäri sanoi: ”aletaan pikkuhiljaa siirtymään saattohoitovaiheeseen”. Olen toki antanut lääkärille anteeksi, mutta unohtaa en voi noita hänen sanojaan, sillä niistä alkoi minun pitkä ja raskas odotus, kohti päivää, jolloin sain vihdoin saattaa Äidin, isän syliin, haudan lepoon. Toivottavasti lääkäri otti opikseen, mitä läheiselle kannattaa missäkin kohtaa sanoa.
Kun äiti kuoli ja oli aika alkaa toteuttaa niitä suunnitelmia, joita olin tehnyt ennakkoon, soitin ensimmäisenä seurakunnan päivystyspuhelimeen ja sieltä vastasi kaunisääninen, empaattinen, nuori naispappi. Kerroin hänelle äidin kuolemasta ja kyselin, miten minun tulisi nyt kaikki hoitaa ja voisinko tehdä asiat, niin kuin olin ajatellut. Hän lohdutti minua ja kertoi, että voisin tehdä asiat moneltakin osalta juuri niin kuin tahtoisin ❤ ja kun olin keskustellut hänen kanssaan tovin, minulle tuli voimakas tunne, että tämä nuori naispappi olisi juuri se, jonka äiti haluaisi itsensä siunaavan ja niinpä minä kysyin häneltä – tulisitko sinä siunaamaan äitini haudan lepoon ja hän vastasi tulevansa. Niinpä katsoimme tämän empaattisen papin kalenterista, milloin hän olisi vapaa toimittamaan tilaisuuden ja näin saimme samalla sovittua äidin hautajaispäivän ❤
Kun sitten seuraavana päivänä menin hautaustoimistoon ja kerroin, että äitini haudataan lauantaina 9.12.2023 klo 13 ja pappi on sovittu, oli hautaustoimiston virkailija hieman ihmeissään ja kertoi, että normaali käytäntö on se, että he hautaustoimessa järjestävät kaikki palvelut, myös sen papin sopimisen. Minä kuitenkin halusin tehdä asiat omalla tavallani ja siihen oli myös hautaustoimiston taivuttava. Ja kyllä he taipuivat ❤
Hautajaispäivän aamu oli kuulas ja lauha. Kappelin pihamaalla odotti pieni joukko lähimpiä sukulaisia ja ystäviä, kun saavuimme tyttärieni ja tätini kanssa perille. Mukanamme oli tuo kuvassa oleva arkkukoriste ja omatekemät kukkalaitteet. Otin arkkukoristeen ja kävelin kappelille sitä kantaen. Äidin arkku oli aseteltu kauniisti alttaritaulun eteen ja menin sen luo, asettamaan arkkukoristeen paikoilleen – kuukauden surutyö ❤ Siitä tuli kaunis ja se onnistui, vaikka pelkäsinkin, ettei se kerkeäisi kuivua tai että se ei kestäisi kuljetusta, mutta turhaan – se oli aivan täydellinen ❤
Hiljennyimme odottamaan tilaisuuden alkua.
Olin tehnyt siunausohjelman ja jakanut sen saattoväelle. Siinä surun keskellä on jotenkin niin helpottavaa seurata ohjelman kulkua paperilta. Olin kerännyt kaiken olennaisen ohjelmaan, myös laulettavat virret niin, ettei kenenkään tarvitsisi alkaa etsiä virsiä virsikirjoista, vaan ne löytyivät ohjelmasta.
Säpsähdin kun kanttori alkoi soittaa T. Albinonin Adagioa. Nyt se alkaisi – äidin viimeinen matka ja silmäni täyttyivät kyynelistä. Sitten tilaisuus eteni kukkatervehdyksiin ja lauloimme virren 396, säkeistöt 1-4. Virren jälkeen pappi Ida-Maria astui äidin arkun eteen ja itse siunaaminen alkoi. Pappi puhui äidistä niin kauniisti ❤ Häntä kuunnellessa tuli tunne, ikään kuin hän olisi tuntenut äidin aina ❤ Kiitos Ida-Maria ❤ Musiikkiesitys Yiruma; ”River Flows in you” kanttorin soittamana oli ihan täydellinen valinta, jokivarressa kasvaneelle äidilleni ja kanttori osasi asiansa – kiitos Päivi ❤ Lopuksi kun J.S. Bachin ”Air” alkoi soida, siirryimme äidin arkun vierelle ja kannoimme hänet ulos kappelista, kärryyn, joka odotti ulkona ja niin alkoi se viimeinen matka – matka hautaan, isän syliin ❤
Muistotilaisuudessa tarjolla oli Prinsessakakkua, kahvia ja konjakkia. Muistelimme Äitiä ja luimme Adressit, niin kauniita, lohduttavia sanoja ja tyttären valitsema runo, jonka hän lausui sekä siunaus-, että muistotilaisuudessa ❤
”Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”
– E.K. –
Niin kaunista ❤ Niin kaunis päivä ❤
Kiitos läheisille läsnäolosta ja kaikille myötäelämisestänne suuressa surussamme ❤
Äidin on nyt hyvä olla, hän on päässyt isän luo ❤
”Ei piirrä kynä kirjaimia paperille,
ei ole sanoja, ei värssyjä.
On vain muistot syvällä sydämessä.”
Äitiä kaivaten Satu
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 