14.11.2023 Artikkelikuvassa ”Kaipaus”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
”Kaipaus”
Kaipaus on se, jonka tehtävänä on säilyttää muistot sydämessään ❤
Kaipaus on se, joka huolehtii äitipupun menehtymisen jälkeen kaikki ne asiat, jotka tulee hoitaa.
Vaikka Kaipausta itkettää, hän on rauhallinen ja tyyni – nyt äitipupun on hyvä olla, hän on päässyt isäpupun luokse.
Korppi on Kaipauksen kaveri, koska Korppi tiesi kertoa, että Äitipupun on tullut aika loikkia ikiniitylle, sinne missä porkkanoita on aina tarjolla.
Kaipaus vie haudalle ruusun ja koska on talvi, hän on pukeutunut lämpimästi. Hänellä on punaiset tossut käpälissään, samanlaiset kuin äitipupulla arkussaan.
Kaipaus halusi syntyä…
Puputerapian viimeiseksi pupuksi halusi viikonloppuna syntyä ”Kaipaus”. Vaikka äidin kuolema oli odotettu, niin aina kuitenkin se lopullisuus on yllätys. Se hetki, kun viimeinen henkäys on otettu ja tieto asiasta saavuttaa odottajan.
Puhelin soi aamulla 9.11.2023 klo 7.20. Ennen kuin edes vilkaisin puhelinta, tiesin jo, mistä puhelu tulee ja millä asialla soitetaan. Äiti oli nukkunut aamulla rauhallisesti ikiuneen ❤ Vihdoinkin hän pääsi pois ❤
Suuren surun ja itkun keskellä, organisaattori minussa heräsi. Aloin kuin kone tehdä asioita, joita tulee tehdä kuoleman jälkeen – toteuttaa niitä suunnitelmia, jotka olin miettinyt jo valmiiksi ennakolta, josko äiti lähtisi ennen minua..
Nyt kaikki on valmista äitiä varten ❤
Äidin kuolin kellot soivat eilen, pääkirkolla. Seisoin pakkasessa kuuntelemassa niitä, Sankarihautojen kupeessa, silmät kiinni, poskillani kyyneleitä. Ei minua palellut, jotenkin se hetki oli uskomaton ja niin mieleen painuva. Äidin elämä vilisi muistoissani ja kun tuijotin Sankarivainajien muistomerkkiä. Äiti ja Isä olivat vielä pieniä, kun sota syttyi ja Sankarivainajien hautarivistöt avattiin ja ne olivat käytössä vuosina 1939-1945 
Huomenna menemme viimeiselle yhteiselle matkalle – äiti ja minä, sekä tyttäreni, kun saattelemme äidin, mummon ja lastenlapsieni ämmin, palvelutalolta kappelille, odottamaan sitä päivää, jolloin hänet lasketaan isän syliin..
Hautaamme äidin hiljaisuudessa, vain kaikkein lähimpien läsnäolleessa..
Kaipaus liittyy muiden pupujen joukkoon torstaina ja
päättää omalta osaltaan äidin puputarinan ❤
Ps. Huomasin vasta kun liitin artikkelikuvan tähän tekstiin, että Kaipauksen edessä olevassa ”hautakivessä” Äidin kuolinpäivä ja kuukausi ovat vaihtaneet paikkaa. Se ei kuitenkaan ole olennaista, antaa sen olla noin ❤ Minun äiti lähti luotani, sairauden vuoksi jo vuosia aiemmin, hiipui ja ”ylitti rajan” sinne, missä viimeistä päivää vain odotetaan…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 