10.11.2023
Äiti on vihdoin isän luona ❤ Tänään he viettävät Hääpäiväänsä ❤
Niin haluan ajatella ❤
Alkuvuodesta 1963 äiti ja isä olivat ”hellupari”, jotka olivat töissä samalla työnantajalla, eri toimipisteissä. Heidän työnantajansa oli pannut merkille, että nuoripari viihtyy yhdessä. He saivat molemmat tahoillaan kutsun saapua tapaamaan työnantajan johtajaa ja olivat hermostuksissaan, miksi heidät kutsutaan ”pääkallonpaikalle puhutteluun?”
Hämmästys oli suuri, kun he löysivät toisensa yhtä aikaa johtajan huoneen edestä. Kun heidät kutsuttiin sisälle, johtaja kertoi, että Alakylän myymälässä olisi myymälänhoitaja pariskunnalle työpaikat ja johto oli ajatellut, josko nuoripari olisi kiinnostunut asiasta. Johtaja kuitenkin totesi, että ei sinne ”susiparina” voisi lähteä, vaan työpaikan ehtona olisi avioliittoon meneminen.
Hellupari päätti pienen harkinnan jälkeen marssia ”papin puheille”. Otettiin ensimmäinen ja ainoa vekseli, jolla ostettiin asianmukaiset vaatteet, kukkakimppu morsiamelle ja sovittiin valokuvauksesta vihkimistoimituksen jälkeen.
Niin nuoripari astui avioon 10.11.1963 ❤
Häiden jälkeen matkustettiin Alakylään ja rakennettiin ensimmäinen oma koti, kaupan vinttiin ja alettiin töihin, osuuskauppiaspariskunnaksi ❤
Tänään tuo hellupari on jälleen yhdessä – 17 vuoden eron jälkeen, eron, joka johtui isän kuolemasta ja he viettävät 60-vuotis Hääpäiväänsä pilven päällä, riemuiten jälleen näkemisestään ❤
Niin haluan ajatella ❤
Kahden vuoden kuluttua, loppuvuonna 1965 he saivat tyttären, joka kasteessa, marraskuussa, sai nimekseen Satu ja niin minun matkani täällä maanpäällä alkoi..
Onnea Äiti ja Isä ❤ sinne jonnekin ja kiitos elämästä, jonka sain…
Satu