158. Saattohoitoa

2.11.2023

Lähes kaksi viikkoa on nyt kulunut siitä, kun lääkäri päätti aloittaa äidin saattohoidon.

Raskasta aikaa.

Äiti on vielä täällä ❤ Mielialani aaltoilee ja välillä uskon kuoleman läheisyyteen ja sitten taas en. Toinen päivä on parempi ja toinen huonompi. Välillä äiti syö ja on hereillä, sitten voi mennä päivä, että hän ei reagoi.

Kotisairaalan hoitaja kävi asentamassa äidille kipupumpun ja ensimmäinen viikko mentiin niin, että omat hoitajat annostelivat äidille lääkettä, kun hän näytti sitä tarvitsevan. Seurantalapussa äidin yöpöydällä luki ”otsa kurtussa”, ”suu mutrussa” ja ”voivottelee”, kellonaika ja lääkkeen antajan nimmari. Viime viikonloppuna Kotisairaalan hoitaja asensi kipupumppuun automaattiannostelijan. Nyt äiti on saanut lääkettä säännöllisin väliajoin ja hän näyttää rauhalliselta.

Olen nyt keskustellut lääkärin kanssa ja hoitajien ja olemme sopineet, että minulle ilmoitetaan sitten vasta aamulla, jos äiti menee rajan yli illalla tai yöllä.

Ei ole sanoja. Tuntuu, että tekstiä ei synny. En osaa teille kertoa nyt enempää.
Toivon vain, että äiti pääsisi pian pois..