153. Puput muuttivat Muistituvalle

18.9.2023 Artikkelikuva: Maarit Simoska, Muistitupa Rovaniemi

Eilinen sunnuntai päivä kului pupujen muuton valmistelussa. Muuttolaatikot, kuplamuovi, pupujen ja kehysten numerointi, vieraskirjan alustaminen, autoon lastaaminen ja illalla näytteille asettaminen – Puput muuttivat Muistituvalle.

Tunteiden kirjo oli yllättävä. Aamulla minua ahdisti, pelotti ja jännitti. Tuntui jotenkin epätodelliselta, että minä teen tämän. Mietin, mitä äiti ajattelisi? Mietin, olenko valmis tähän henkisesti. Oksetti. Tuntui sekä hyvältä, että pahalta. Luopumisen tuskaa ja samalla helpotusta siitä, että nyt en joka päivä enää näkisi pupuja kotonani. Enää en pysähtyisi miettimään ”Kylvettäjää” katsoessani sitä, miten hauskaa meillä äidin kanssa oli saunareissuillamme tai ”Nuupon” nähdessäni miettisi, kuinka pohjalla ihmisen pitää käydä, väsyessään totaalisesti. Niin paljon tunteita ja ajatuksia olen noihin pupuihin paperimassana sitonut. Nyt niiden on aika pomppia kertomaan tarinaamme. Saapa nähdä mitä tästä seuraa, vai seuraako mitään?

Siellä ne nyt kuitenkin ovat, Muistituvalla ja sen ikkunoissa. Ohikulkijat voivat niitä katsella ja halutessaan piipahtaa myös sisään ihmettelemään, miten puput liittyvät Muistituvan toimintaan. Torstaina on sitten näyttelyn avajaiset.

Palautetta odotellessa alan järjestää uudelleen kodissani hyllyt ja tasot, joilta puput ovat muuttaneet maailmalle ❤ Hyvää matkaa pupuseni ❤

Sunnuntai aamuna kirjoitin pupuille näyttelytekstin, vieraskirjan läheisyyteen – mitä haluan pupuillani kertoa?
OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT

Puput kertovat muistisairaan äitini ja minun kokemustarinaa, hänen rinnalla kulkijana. Sitä, kuinka monena lähi-ihmisen ja omaishoitajan täytyy olla. Muuntautumiskykyinen ja alati valmiusasemassa 24/7, valmis uhraamaan kaiken energiansa ja oman aikansa toisen ihmisen puolesta.

Haluan myös kyseenalaistaa arvomaailmaamme, tämän päivän Suomessa ja Rovaniemellä.

Meillä, kuten muuallakin Suomessa on huutava pula 24/7 hoitopaikoista ja hoitajista, sekä maallikon silmin, pieleen mennyt sote uudistus.  Sairaille ja vanhuksille ei löydy rahaa, mutta samaan aikaan tehdään esimerkiksi täällä meilläpäin, aivan turhia keskustan alueen tieremontteja isolla rahalla ja suunnitellaan 18 kerroksisen hotellitornin tekoa – joo, tiedän, että ne ovat korvamerkittyjä ja ison alueellisen toimijan rahoja, mutta kyllä niihin kuitenkin palaa myös verovaroja – meidän yhteisiä rahoja.

Omaishoitajat pitää saada oikeisiin töihin, kertovat vallanpitäjät. Muisti- ja muut sairaat halutaan kuitenkin samanaikaisesti asuttaa kotona mahdollisimman pitkään. Kuka heidät sitten hoitaa, jos omaishoitajat lähtevät oikeisiin töihin?

Kotihoidon palvelut ovat minuuttiaikataululla riittämättömät. Kotona asumisen tukemisen palveluiden saatavuus on digitaalista ja byrokraattista.  Palveluiden oikea-aikaisuus ei toimi, eikä viesti kulje. Lisäksi palvelut ovat kalliita. Sairaiden ja vanhusten sosiaalinen tuki kiristyy ja asumistuet loppuvat.

Suomi on muuttunut asenteeltaan tulosta tavoittelevaksi pahoinvointialueeksi. Inhimillisyys on kadonnut, samoin toisen ihmisen ja elämän kunnioittaminen. Missä on se maailmalla paljon puhuttu ”Onnellisten Suomalaisten” maa?

Halun tuoda tällä näyttelyllä konkreettisesti esille omaishoitajan monet roolit ja piilotetut tunteet. Haluan, että näyttely aiheuttaisi yleistä keskustelua omaishoitajuuden tärkeydestä ja arvostamisesta.

Jokaisella pupulla on oma tarina kerrottavanaan. Toiset puput kertovat käytännön tekemisestä ja toiset puput kertovat tunteista – myös niistä piilotetuista.

Voit lukea lisää kokemuksistani osoitteessa: www.muistisairaanaidintar.com