17.8.2023 Artikkelikuvassa ”Omatunto”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Teinkö oikein, vaiko väärin? miettii ”Omatunto” ja puntaroi päätöksiään, vaakakupit heilahdellen.
”Omatunto” on kovettanut sielunsa ja hänen sydämensä on muuttunut harmaaksi. Hänen ajatuksensa kallistelevat puolelta toiselle.
Toisella hetkellä ”Omatunto” kokee tehneensä hirveän virheen ja soimaa itseään siitä – soimaa sitä, ettei hän enää jaksanut ja osannut hoitaa äitipupua. Hän soimaa itseään siitä, että vei äitipupun palvelukoloon.
Toisella hetkellä ”Omatunto” tuntee ylpeyttä siitä, että toimi tilanteessa aivan oikein ja kiittelee itseään siitä, että taisteli äitipupun puolesta loppuun asti, niin kovasti, että sai kuin saikin äitipupun lopulta 24/7 hoitoon.
Toisessa vaakakupissa on kuitenkin hänen oma elämänsä ja toisessa taas äitipupun elämä.. Saako hän koskaan kuppeja tasapainoon?
Miksi hän kärsii omantunnon tuskista?
Kaksisuuntainen mielialahäiriökö?
Joo, niin se vain on – teetpä nuin tai näin, niin aina sitä sitten kuitenkin miettii, tekikö oikeinpäin vai nurinpäin?
Omatunto on se joka ei jätä rauhaan.
On raskasta ja vaativaa huolehtia toisesta aikuisesta ihmisestä. Äitinä ja mummina ymmärrän sen, mitä on kun huolehditaan lapsista. Se on aikuisen vastuulla ja sehän on selvä juttu, mutta miten sitten, kun huolehdittava on aikuinen, mutta kuitenkin ns. holhouksen alaisuudessa – edunvalvontavaltuutetun tai edunvalvojan vastuulla?
Aivan selkeitä vastauksia, aivan kaikkeen ei ole saatavilla. Digiyhteiskuntamme suuressa viisaudessaan on unohtanut joukon ihmisiä – niitä vanhuksia, joiden kodalla juna meni jo. Ei voitu tehdä suomi.fi valtuutuksia, koska koko järjestelmä tuli myöhemmin kuin muistisairaus…
Entäpä sitten vastuu toisen aikuisen terveydestä? Kukapa se sinne äidin omakantaan pääsee? En minä ainakaan ja näin olen kuullut, etteivät pääse äitiä palvelutalossa hoitavat hoitajatkaan.. Niin, son taas vishin vain lääkäri – jumalasta seuraava? Onko oikein? Mielestäni ei ole!
Onko sitten oikein se, että minä vein äidin palvelutaloon? Oi, jos olisin tiennyt marraskuussa 2019, että maaliskuussa 2020 maahamme saapuu se hitokseen koronavirus – olisin ottanut äitini asumaan omaan kotiini ja hoitanut häntä täällä, ollessani etätyössä. No, kauanko olisin jaksanut – jää ikuisiksi ajoiksi ilman vastausta, vaikka omatunto soimaakin.
Kävin juuri viemässä äidille lääkkeitä palvelutaloon. Kun lähdin, käytävällä käveli rollaattorin kanssa mummeli, joka tuumasi minut nähdessään:
”Milloin tämä nöyryytys minun osaltani päättyy?”
Eikä minulla ollut antaa hänelle vastausta ja omatunto soimaa siitäkin…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 