17.8.2023 Artikkelikuvassa ”Kaikenmyyjä”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
”Kaikenmyyjä” astuu esiin. Vaikka on vaikeaa, hänen on siirrettävä tunteensa sivuun, nieltävä kyyneleensä ja alettava myymään tavaraa.
Äitipupun kotikolo on tyhjennettävä ja myytävä. Äitipupun ajoneuvo on myytävä. Äitipupun huonekalut, kipot ja kupit on myytävä. Koko äitipupun elämä on kaupattava, koska äitipupu tarvitsee paljon oravannahkoja, jotta pystyy asumaan palvelukolossa.
Kaikenmyyjä kampaa tukkansa, pukee nätin mekon päällensä, kuivaa silmänsä ja niistää nenänsä ja alkaa töihin. Myyntitöihin.
Palvelukolossa asuminen on kallista. Eikä Kaikenmyyjä tiedä, kauanko äitipupu siellä asuu – kuukausia vaiko vuosia?
Vaikka hänen sieluaan korventaa ja itku polttaa hänen silmiään, niin hänen on tehtävä se mikä hänen on tehtävä.
40 vuotta yhteistä historiaa kotitalon kanssa…
se on pitkä aika. Talosta on tullut osa elämää, osa muistoja, osa minua.
Siinä talossa on asunut isä ja äiti, siinä talossa ovat temmeltäneet lapseni ja lasteni lapset.
Nyt se on myyty. Eikähän siitä oikein mitään saanut. Lähes ilman piti antaa, kun ei uskaltanut siitä vastuuta kantaa. Yhteiskunta on tehnyt miltei mahdottomaksi vanhojen talojen myynnin. Eikä vanha autokaan kiinnosta ketään, vaikka se on huolella pidetty, ajallaan huollettu, katsastettu ja vähän ajettu. Auto joka on ollut lähes perheenjäsenen statuksella.
Noh, nyt on velat maksettu. Arkkurahastoon ei rahaa jäänyt, mutta kaipa se yhteiskunta hoitaa – eipä tänne ketään ole maanpäälle jätetty…
Niin ikävä velvollisuus on myydä koko elämä…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 