142. Ystävyyttä ja vertaistukea tarvitaan..

17.8.2023 Artikkelikuvassa ”Kuoma ja Kyynel”

”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”

Onneksi on ollut ystäviä ❤ Ystäviä, jotka ovat kuunnelleet ja tukeneet. ”Kyynel” on saanut kertoa surunsa ystävälleen ”Kuomalle”. Kuoma on häntä halannut ja ymmärtänyt.

Kyynel vain istui ja itki. Päivästä toiseen. Kuoma kehotti häntä menemään puputohtorin vastaanotolle ja kertomaan tohtorille tilanteestaan ja Kyynel uskoi ystäväänsä Kuomaa.

Kun tohtori kyseli, missä vika, niin Kyynel kertoi itkien tohtorille, että hän on ihan loppu. Ja niin puputohtori kirjoitti hänelle lomaa ja antoi lääkkeitä.

Kyynel ei ollut muistanut huolehtia itsestään, huolehtiessaan äitipupun hyvinvoinnista ja oli päästänyt itsensä todella huonoon kuntoon, sekä fyysisesti, että henkisesti.

Onneksi puputohtori ymmärsi ja sanoi, että nyt on Kyyneleen aika pyyhkiä silmänsä ja levähtää ja avata sitten silmänsä uuteen aikakauteen. Siihen aikaan, jossa Kyynel huolehtii vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan..

www.muistisairaanaidintar.com

Onnea on ystävät ❤
Onnea on vertaiset ❤
Onnea on, että joku kuuntelee..
Onnea on, että joku kysyy: ”Kuinka sinä voit?”
Onnea on, että joku halaa ❤

Kiitos ystäväni ❤
Kiitos sinulle, joka luet blogia ❤
Kiitos sinulle, joka seuraat Instagramissa ❤
Kiitos sinulle, joka välität ❤


Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti