139. Itkeäkö ilosta vai surusta?

4.8.2023 Artikkelikuvassa ”Nuuppo”

”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”

Nuuppo on hän, joka kaikkensa antaneena ja äitipupun vihdoin 24/7 hoitoon saaneena, pysähtyy väsyneenä, taistelun päätteeksi, makaamaan ja miettimään, mitä nyt tapahtuu?

Nuupon kurkkua kuristaa piikkilanka ja hän on kuin ”seinään juossut” – väsynyt, rähjääntynyt, pyörällä päästään ja samalla niin helpottunut siitä, että äitipupu on nyt turvassa.

Nuuppo on alakuloinen, hän on riutunut, jopa sairaanloinen ja niiiin väsynyt, mutta kuitenkin helpottunut – mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?

Nuuppo on tehnyt sen mitä on voinut ja osannut, jotta äitipupulla olisi ollut hyvä olla kotikolossa, mutta miksi hänen ajatukset syyttävät häntä siitä, että hän luovutti, ettei hän jaksanut enää, ei osannut – olisiko kuitenkin vielä pitänyt yrittää jaksaa??

Nuuppo on niin surullinen ja niin iloinen, tällä luopumisen hetkellä hän ei tiedä tekikö oikein vaiko väärin?

www.muistisairaanaidintar.com

Kaksisuuntainen mielialahäiriökö?

Niin, se tyhjyyden tunne, mikä valtaa sisimpäsi, kun pitkän taistelun päätteeksi voitat, mutta kuitenkin tuntuu, että hävisit?

Äiti ei tule enää kotiin…

Ei ikinä, ei milloinkaan… kaikki on tältä osin ohi… koko yhteinen elämä..
Äiti on poissa, vaikka hän kuitenkin on yhä täällä.

Teinkö oikein vai väärin? Olenko hyvä vai paha? Kiltti vai ilkeä?
Ainakin olen niin väsynyt…aivan nuuppo…

Itkettää ja naurattaa, olen surullinen ja iloinen – aivot ja ajatukset tuntuvat olevan aivan jähmeinä. Olen väsynyt, niin väsynyt.

Taistelu on päättynyt. Olen nuutunut, ränsistynyt, olen unohtanut itseni ja elänyt äitini elämän ehdoilla, vuosikaudet. Turvannut äidin selustaa ja unohtanut oman selustani.

Olen hyllyttänyt elämäni ja nyt minun pitäisi jaksaa alkaa elämään omaa elämääni – miten se tehdään – miten jaksan kiikkua hyllylle, jolle elämäni taannoin unohdin?

Nukun ensin tuhat vuotta ja kun sitten herään ja tunnen itseni levänneeksi ja virkeäksi ja aivoni toimivat jälleen normaalisti, niin päätän sitten mitä teen tulevaisuudessa…