3.8.2023 Artikkelikuvassa ”Muuttaja”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
”Muuttaja”
Muuttaja muuttaa äitipupun palvelukoloon, intervallijaksolle, arvioitavaksi. Jakson päätyttyä hän muuttaa äitipupun takaisin kotiin. Sama toistuu monta kertaa, koska arvioijapuput eivät osaa tehdä päätöstä siitä, pärjääkö äitipupu kotonaan vielä vaiko eikö ja taas arvioidaan uudestaan.
Kun sitten tulee jo hätä, muuttaja muuttaa äitipupun pikaisesti palvelukoloon. Muuttaja muuttaa äitipupulle tarpeelliset tavarat hänen koloonsa, palvelukolossa. Sen jälkeen Muuttaja tyhjentää kotikolon tavarat, huonekalut, viherkasvit, liinavaatteet, taulut, koriste-esineet ja kaiken sen, mitä äitipupu on isäpupun kanssa 40 vuotta kotikoloon tallettanut, koska kotikolo on myytävä.
Ei ole helppo rasti Muuttajallakaan.
Hän tekee sen kuitenkin, vaikka hänen sydämensä itkee.
Muutappa mummeli muitta mutkitta muualle…
Niin, Muuttajalla riittää muuttopuuhia, kun hän kantaa kasseja kotitalon ja palvelutalon välillä. Merkitsee tavarat ja vaatteet ja huolehtii mukaan silmälasit, kuulokojeet ja kaiken sen mitä tarvitaan, kun lähdetään intervallijaksolle, palvelutaloon, arvioitavaksi.
Arviointiyksikkö. Huoh. Joo. Äidin kohdalla kävi niin, että SAS ryhmän hakemuspapereiden liitteeksi oli jäänyt viranomaisen epähuomiosta johtuen, 4 vuotta vanha arviointipaperi… Ja arvatenkin hakemus tehostetun palveluasumisen paikasta hylättiin, kerta toisensa jälkeen, vaikka arviointia oli tehty useita kertoja, vanha dokumentti pyöri päätöstentekijöiden pöydällä, hakemuksen liitteenä.
Sitten tuli se päivä, jolloin tilanne oli jo niin kriittinen, että äiti hätä-sijoitettiin ylimääräiselle paikalle palvelutaloon – ikään kuin tilanne olisi tullut viranomaiselle ihan ”puskista” – yllärinä, että täysin muistisairas ei selviäkkään yksin arjestaan…
Sairaanhoitaja oli mennyt äitiä arvioimaan jälleen kerran, hänen kotiinsa ja soitti minulle hädissään, että ”äitisi ei ole enää mitenkään kotikuntoinen, sinun on tultava tänne nyt heti ja otettava tilanteesta vastuu” ….
Joo, en ole tulossa. Tehkään nyt protokollanne mukaan. Äidillä ei ole enää tytärtä, joka hänen elämästään ottaisi vastuuta. Nyt nostan kädet pystyyn…
Joo, en mennyt ja en ottanut vastuuta ja niin äiti pääsi vihdoin 24/7 hoitoon ja turvaan. En ollut enää kiltti ja kuunnellut viranomaisen mielipiteitä. Hyvä mie!! Vaikka sydän itki ja tilanne oli lohduton – äiti ei tulisi enää ikinä kotiin – mie tein sen, koska oli pakko.
Muutaman kuukauden kuluttua viranomainen lähetti päätöksen: ” Kielteinen myönteinen päätös”… Mikä??? No se on kuulemma semmoinen päätös, että viranomainen on päättänyt, että palvelukotipaikkahakemus hyväksytään ja siksi myönteinen, mutta kun ei ole mistä paikan antaa, niin siksi kielteinen…
Anna mun kaikki kestää….viranomaiskapulakieltä…
Sitten alkoi se vihoviimeinen muuttorumba. Kotitalon tyhjennys. Siinä sitä riittikin sitten muuttajalle puuhaa, voi iekama…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 