137. Edunvalvontavaltuutus on valtaa vai onko sittenkään??

31.7.2023 Artikkelikuvassa ”Edukas”

”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”

Edukas on hän, jolla on allekirjoitettu paperi. Edunvalvontavaltuutettu. Asia on sovittu ennakkoon ja äitipupu on itse halunnut niin. Lääkäri on puoltanut ja Maistraatti vahvistanut asian.

Hän on terveysasia-, talous- ja omaisuudenhoitaja. Hän vastaa hakemuksista ja asioi puolesta. Edukas lähettää kirjepostia, koska hänellä on vain paperi – ei suomi.fi valtuutusta.

Edukkaan muistilista on piiiitkä ja hänen täytyy tehdä kovasti töitä, että saa kaiken rullaamaan, ilmaiseksi, koska palkkio valtuutetun työstä on todella piiiiieni, mutta aikaa työn tekemiseen kyllä kuluu melko paljooon…

Edukkaan on osattava paljon asioita, jotta voi hoitaa valtuutetun virkansa. Hänen tulee olla 24/7 saatavilla, puhelimessa tai sähköpostissa ja hänen pitää tietää terveysasioista, lääkkeistä, kirjanpidosta, verotuksesta, tuki- ja kiinteistöasioista, pankkiasioista ja kaikesta siitä byrokratiasta, mitä pupuyhteiskunta hänen eteensä heittää.

www.muistisairaanaidintar.com

Onko edunvalvontavaltuutus sitten valtaa??

No ei ole. Se on ilmaista työtä yhteiskunnalle. Se on työtä, johon meitä lähi-ihmisiä virkavalta kannustaa kaikin keinoin ryhtymään. Työtä, josta et saa kunnon korvausta ja josta pitää maksaa myös vero. Edunvalvoja saa työstään vuosipalkkion 440 euroa ja 60 euroa kulukorvauksia. Kuukausitasolla siis vajaa 40 euroa.

Edunvalvoja: ilmoita saamasi palkkio tulorekisteriin..
https://www.vero.fi/tulorekisteri/yksityishenkil%C3%B6t/edunvalvojan-palkkio/

Niin, on valtava vastuu ottaa kontolleen jonkun toisen talous ja muu elämä. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisin aikoinaan tiennyt tarkemmin, mihin olin sitoutumassa, olisin ehkä harkinnut toisenkin kerran..

Edunvalvontavaltuutetun työlista on pitkä. Siihen kuuluu monenmoista. Kontaktien järjestäminen muistihoitajan ja lääkärin kanssa, sekä vastaanotolle vienti ja saattaminen. Muistiaktivointi ja kerhoasiat ja kuljetus niihin. DVVn ja Kelan velvoitteet. Kunta ja kunnan asettamat velvoitteet esimerkiksi kiinteistöasioiden osalta ja nykyisin myös se hyvinvointialue. Kotihoidon järjestäminen ja sen toteutuman seuraaminen ja toimissa avustaminen. Hoitopaikan hakeminen, kun aika on – hakemukset ja SAS ( ”selvitä – arvioi – sijoita” ) ryhmän kanssa yhteydenpito. Hakemukset liitteineen ja Päätökset ja tarvittaessa niihin annettavat vastineet, valitukset ja muistutukset. Talous- ja kirjanpitoasiat, pankkiasiat, maksut, laskut ja muut raha-asiat. Veroasiat. Vakuutusasiat. Omakanta ja muut terveysasiat sekä apteekkiasiat. Oikeus ja itsemääräämisoikeusasiat…

Niin ja jos sinulla ei ole suomi.fi valtuutusta, teet sitten kaikki paperilla ja lähetät postin välityksellä, liitteineen… Joo, ja kirjekuorenkin joudut hommaamaan, vaikka vastaisit vain viranomaistahon lisäselvityspyyntöön, koska viranomainen säästää postikuluissa, niin vastauskuorta ei enää lähetetä..

Olen sitä mieltä, että tämä meidän järjestelmä on sanonko mistä…? Meidän tämän päivän vanhukset ovat maksaneet elämänsä aikana veroja tälle yhteiskunnalle joka risauksesta, mitä ovat tehneet ja vielä moninkertaisesti samoista asioista. Mielestäni he ovat ”saamapuolella” elämänsä ehtoovuodet. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun sinne palvelutaloon sitten taistelun kautta vihdoin päästään, niin päämiestäsi odottavat siellä vuokra, joka on jyvitetty myös muiden tilojen osalta ja se lisätään huoneen vuokrahintaan ja vuokrahan muodostuu asuinpaikkakunnan yleisen vuokratason mukaan. Äiti asuu matkailukaupungissa, jossa on paljon yöpymispaikkoja turisteille ja näinollen vuokrataso on korkea.

Hoivamaksuun lasketaan tätänykyä paitsi se hoiva, myös ruoka ja pyykit. Muutama vuosi sitten tullut asiakasmaksulakiuudistus takasi sen, että päämiehelle saa jäädä omaan käyttöön enintään 167 euroa/kk ja hoivalasku on sitten suhteutettu siihen, mitkä asianomaisen tulot ovat. Eli paljon tuloja saava mummo tai pappa maksaa suhteessa enemmän hoivastaan, kuin se vähemmän tuloja saava, naapurihuoneen asukas. Tuosta asianomaiselle itselleen jäävästä tulosta maksetaan sitten kaikki muut, eli lääkkeet, vaatteet, hygienia jne.. Kaikki siis menee, mitä tulee…

Joo, ymmärrän. Näinhän sen tietysti pitää ollakin, eipä siinä – mutta se ajatus siitä, että ”säästetään vanhuuden varalle” ei toimi enää eikä sitä kannata tehdä, koska jos tuosta 167 eurosta kuukaudessa, aletaan säästämään sitten vielä ne arkku- ja muut kuoleman jälkeiset kulut, niin ei ole kyllä kovin helppo rasti. Niin, toisaalta, eipä tänne ketään ole maanpäälle jätetty, että kaipa se sosiaalitoimi sitten maksaa lopuksi viulut..?

Anteeksi, että olen vähän negatiivissävytteinen näissä kirjoituksissani, mutta haluan teidän miettivän, mihin olette ryhtymässä, jos harkitsette edunvalvontavaltuutetun tehtävää.. Oman kokemukseni mukaan, häätyisi olla vähintäänkin tohtorisihminen, jotta tietäisi ennakoida ja tehdä kaikki valtuutetun työt. Tulee osata viranomaiskieltä, kirjanpitoa, veroasioita, sosiaaliasioita, oikeusoppia jne… Tulee olla kuuliainen erilaisille määräajoille ja kellonajoille, koska jos aikaraja ylittyy, inhimillisyyttä ei tunneta… Tulee olla tavoitettavissa, kellon ympäri ja osata näppäillä niin älykännykkää kuin läppäriäkin. Yhteydet ja laitteet tulee olla kunnossa ja saatavilla. Niin ja tarkkakin pitää olla, koska viranomainenkin on vain ihminen ja me ihmisethän teemme virheitä ja sehän on ihan inhimillistä, jos viranomainen tekee virheen…. tosin edunvalvontavaltuutetulle sitä ei suoda, koska hän on tieten tahtoen ottanut vastuun toisen ihmisen asioiden hoitamisesta – hän on korvausvelvollinen, jos jokin menee pieleen…

Niin, anteeksi jos toistan itseäni, mutta kehotan harkitsemaan tarkkaan, ko. toimeen ryhtymistä. Meillähän on yleinen edunvalvoja, joka hoitaa. Se tosin maksaa enämpi, mutta kun viivan alle ei kuitenkaan tavallisella duunari-ihmisellä mitään jää, niin sehän on sitten ihan sama, jos yhteiskunta hoitaa…

Tutustu siis tarkasti aiheeseen, ennen kuin ryhdyt toimeen… https://www.suomi.fi/oppaat/edunvalvonta/tutustu-eri-vaiheisiin/asioiden-hoitaminen-edunvalvontavaltuutuksella

Jos olisin asian silloin ymmärtänyt, olisin toiminut toisin, näissä edunvalvonta-valtuutusasioissa ja olisin päässyt paljon vähemmällä ”pahalla mielellä” tästä matkasta muistisairaan äitini rinnalla…

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti