23.7.2023 Artikkelikuvassa ”Olematon”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
”Olematon”
Olematon on hän, jonka mielipidettä ei kuulla. Olematon yrittää kertoa kaikille, että hän on tuntenut äitipupun koko elämänsä ja että hän tietää, että äitipupu ei ole kunnossa ja ettei hän pärjää ilman Olemattoman apua.
Olematon yrittää ottaa vastuuta äitipupun pärjäämisestä ja huolehtia, että äitipupu selviäisi päivästä toiseen.
Olematon kuljettaa äitipupua lääkärin luona, muttei lääkäri auta, koska äitipupulla on itsemääräämisoikeus ja äitipupu saa kakkia ja pissiä kotikolonsa lattialle, jos niin haluaa. Itsemääräämisoikeus antaa äitipupulle oikeuden tehdä niin kuin hän tahtoo, vaikkei enää ymmärrä tekemiensä seurauksia, saatikka tietäisi omaa tahtoaan. Äitipupu saa jopa äänestää, kun pupuyhteiskuntaan valitaan uusia toimijoita.
Olematon yrittää saada yhteiskunnan apua, mutta kukaan ei kuule hänen huoltansa. Olemattoman mielipiteillä ei ole merkitystä, ei painoarvoa – ei mitään sananvaltaa. Olematon on kuin tapetti, joka sulautuu seinään, kukkapurkin takana.
Tunnetko sinäkin itsesi Olemattomaksi?
Niin, se itsemääräämisoikeus, johon tämä meidän yhteiskunta aina nojaa, on kuin vuori, jonka taakse päätöksentekijät, viranomaiset ja terveydenhuolto piiloutuu, ettei tarvitsisi ottaa vastuuta vanhustenhoidon tilasta maassamme.
Muistisairaalla on itsemääräämisoikeus, joka on niin vahva, että vaikka asianomainen on jo lääkärin ja DVVn toimesta julistettu ns. ”holhouksen” alaiseksi ja vastuu hänen asioiden hoidosta annettu jo edunvalvontavaltuutetulle, niin silti hän saa määrätä itseään koskevia asioita??? Hän saa jopa äänestää, vaikka on jo täysin ”pihalla” yhteiskunnan päätöksentekoon liittyvistä asioista…?
Vaikkei enää ymmärtäisi parastaan…
Digi- ja väestötietoviraston ohje:
Näin hoidat edunvalvontavaltuutetun tehtävää
Valtuutettuna ensisijainen tehtäväsi on pitää tunnollisesti huolta valtuuttajasi oikeuksista ja hoitaa hänen asioitaan hänen parhaakseen. Sinun täytyy tilanteen salliessa aina kysyä valtuuttajasi mielipidettä, kun teet tehtäviisi kuuluvia tärkeitä päätöksiä. Tätä edellytetään kuitenkin vain, jos valtuuttajan mielipiteen selvittäminen on mahdollista ilman merkittävää hankaluutta ja valtuuttaja ymmärtää asian merkityksen. Valtuutettuna sinun on pidettävä valtuuttajan rahat ja muu omaisuus erillään omista varoistasi.
Lähde: https://dvv.fi/nain-hoidat-edunvalvontavaltuutetun-tehtavaa
Yllä on ote DVVn ohjeesta – niin, yritin siis pitää tunnollisesti huolta äidin oikeuksista, hänen parhaakseen. Yritin saada hänelle apua. Kotihoitoa, palvelukotipaikkaa ja vaikka mitä, siinä kuitenkaan onnistumatta, ilman tappelua, koska koin olevani olematon, tämän yhteiskunnan rattaassa. Minun mielipiteilläni ei ollut merkitystä, koska lääkäri tiesi paremmin, ettei äidin lanneranka ole murtunut, kun äiti kaatui, vaikka se oli. Lääkäri tiesi paremmin, että äiti haluaa vielä asua kotona, vaikkei hän siellä pärjännytkään. Kotihoidon esimies tiesi paremmin sen, että äidin iltalääkkeet annetaan klo 18.30 ja että hän tuon jälkeen avustetaan nukkumaan.. Siis puoli seitsemältä?? Ja jos kotihoito ei maksua vastaan kuitenkaan saanut sovittuja tehtäviä tehtyä, niin luotettiin siihen, että kyllä Olematon tulee ne tekemään…
Kun kymmeniä kertoja avustin äitiäni lääkärireissuilla, niin aina järjestelmään kirjattiin, että potilas tulee ”tyttären saattamana”, mutta muuhun minusta ei sitten ollutkaan, koska olin se Olematon tytär.
Yritin ennakoida tilannetta, koska tunsin äitini yli 50 vuoden yhteisen elämän tuoman tietämyksen turvin, muttei sillä ollut merkitystä, koska yhteiskunta vaatii kaiken maailman arviointeja – voihan RAIRAI… Jos äiti jo kakki ja pissi sisällä lattialle, niin kyllä maalaisjärki jo sanoo, ettei hän enää ole kotikuntoinen…. Mutta kun RAIRAI pitää tehdä, ennen päätöksentekoa..? Ennen kuin viranomainen voi tehdä sen ”kielteisen myönteisen päätöksen”..
Entäpä sitten Kela, Omakanta, Omavero ja kaikki muut sähköiset palvelut ja suomifit..? Niin, vaikka sinulla on vahvistettu edunvalvontavaltuutus, et kuitenkaan pääse tekemään asioita päämiehesi puolesta sähköisesti – eheiiii, kirjepostilla mennään ja voi sitä kopioiden määrää… Mitä väliä, kyllä Olematon hoitaa…
Ja lopuksi sitten vielä se palvelutalo. Siellähän minä olen edelleen vain se ”äitini tytär” se ”Olematon”. Minun mielipiteillä ei edelleenkään ole merkitystä. Lääkäri voi arvioida saattohoidon aloittamisen tarvetta, keskustelematta minun kanssani asiasta ollenkaan. Hänen ei tarvitse vaivautua kertomaan minulle yhtään mitään, ei edes etänä, saatikka sitten tulla osallistumaan hoitokokoukseen paikanpäälle. Siihen ainokaiseen hoitokokoukseen joka on tehty yhden kerran, äidin muutettua palvelutaloon marraskuussa 2019. Tai sitten se palvelupäällikkö joka sanoi minulle, että ”voithan sinä mennä pesulaan katsomaan, josko sieltä löytyisi äitisi vaatteita”, kun tiedustelin häneltä, mitä on tapahtunut kun äidin vaatteet eivät palaudu pesulareissulta hänen kaappiinsa, vaan vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään, jo kolmatta viikkoa?
Joo, kyllä olen tuntenut itseni Olemattomaksi monta kertaa tämän yhteisen matkamme aikana. Yllä mainitsemani tapahtumat ovat vain ”jäävuoren huippu”. Kymmeniä kymmeniä kertoja minut on jätetty huomiotta, kun olen yrittänyt hoitaa tehtävääni, kuten ohjeessa sanotaan – ”ensisijainen tehtäväsi on pitää tunnollisesti huolta valtuuttajasi oikeuksista ja hoitaa hänen asioitaan hänen parhaakseen”.
Oletko sinä kokenut samaa – Tuntenut olevasi Olematon?
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 