9.6.2023 Artikkelikuvassa ”Siivo”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Siivo siivooaa, päntiönhän. Se on hänen hommansa. Hän tiskaa astiat ja pyyhkii pöydät. Pesee hellat, uunit ja ikkunat.
Hän luutuaa lattiat ja laasee porstuan. Siivo pessee sen vessanpöntön kauluksenki, sen, joka ei muille kuulu.
Siivo kerrää roskat ja viepii ne ulos. Hän imuroi ja tuulettaa. Siivo tamppaa matot ja ulkoiluttaa petivaatteet. Hän pyyhkii pölyt ja pitää järjestystä yllä äitipupun kotikolossa ja pihamaalla.
Siivous on tärkeää, Siivo tietää, että se on hygieniaa. Siivon jatkuvalla työpanoksella varmistethan se, etteivät mitkhän virukset ja muut basiliskot tai muut koronat hyppele kiusantekhon, äitipupun kotikolhon.
Siivousta..
Niin, siivouspäivä on joka päivä, ainakin muistisairaan läheisellä, hän kun on se ”jokapaikanhöylä”. Siivoaminenhan täytyy kotiin ostaa ammatti-ihmiseltä, jos sen aikoo itse laistaa. Sehän on kallista – senhän met tiiämmä. En kyllä suostunnu maksamhan äidin rahoilla mithän ammattisiivoojaa tai vessapaperirullan vaihtajaa. Siivosin itte, joka päivä.
Kotihoitajan tehtäviin ei kuulu kuin niiden astioiden tiskaus, kuin mitkä ruokahuollosta, asianomaisella, tulee pestäväksi. Ymmärrän. Sitä en tosin ymmärrä, että vessanpöntön kauluksiin, asianomaisella, vahingossa tipahtavat tipat tms. ja niiden pois pyyhkiminen ei sitten enää kuulukaan hoitajan tehtäviin, vaikka se minun mielestäni on hygieniaa, jolla torjutaan muiden sairauksien aiheuttajia – basiliskoja ja viruksia..? En ymmärrä.
Sitäkään minä en ymmärrä, että kun hoitajat tulevat asianomaisen luokse, he pukevat kenkiensä päälle tossut, jotka estävät lian kulkeutumisen pihalta sisälle, asianomaisen kotiin – hyvä – , mutta sitten kun he lähtevät, he laittavat kertakäyttöiset kengänsuojat, asianosaisen hattuhyllylle eteiseen, tai kuistille, tai eteisen lattialle tms. paikkoihin. Tossuja oli pitkin poikin, ympäri kuistia ja eteistä. En todellakaan ymmärrä.
Eikä se paikkojen siistinä pito oikein onnistu edes tuolla palvelutalollakaan. Vaatteita on sikin sokin ympäri huonetta ja vaatekaappiin on sullottu vaatteet, niin kuin murrosikäisten ne tiedämme laittavan – vaikka siellä töissä onkin ihan aikuisia ihmisiä… Kyllä olen mieleni pahoittanut monta kertaa, mutta enää en jaksa välittää.. Onneksi äitikään ei enää välitä..
Vaikken ”uskovainen” olekaan, niin mielestäni ihmisten pitäisi yksi käsky sisäistää kunnolla ja se on se missä sanotaan, että ”kohtele toista ihmistä niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan”.
Vielä tulee se aika jolloin meistä jokainen on auttajien armoilla – jos ei sitten satu kuolemaan ”saappaat jaloissa”, ennen sitä.
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 