128. Tarina Instagramiin

1.6.2023 Äidin tarina on nyt tallennettu Instagramiin ja löytyy sieltä nimellä muistisairaanaidintarina https://www.instagram.com/muistisairaanaidintarina/

Hyvä mie!! Pitkään mietin ja harkitsin tämän kokemustarinan vientiä sosiaaliseen mediaan, mutta nyt se on tehty. Kaksi päivää tallensin kuvia ja otteita artikkeleista ja nyt se on siellä reaaliaikaisena. Hieman kyllä jännittää – mitä tapahtuu? Eilisestä tähän aamuun, tarina on saanut 8 seuraajaa – siitä on hyvä jatkaa ❤ Toivon, että Instagramissa olo tuo liikennettä myös tänne blogin puolelle..

Siitä kun aloin kirjoittaa tätä Muistisairaan äidin tarina – Blogia 16.10.2021, tähän päivään 1.6.2023 Näyttökertoja on blogissa ollut yhteensä 9053 ja kävijöitä 3127. Artikkeleita on nyt tämä mukaan lukien 128 kappaletta ja suosituin päivä on ollut 4.1.2022, jolloin blogi sai 485 näyttökertaa. Blogia on luettu paitsi Suomessa, myös Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Irlannissa, säännöllisesti. Meitä suomalaisiahan on ympäri maailmaa ja kokemustieto muistisairaan rinnalla kiinnostaa niitä ihmisiä, joilla oma polku kulkee muistisairaan rinnalla. Kiitos Teille kaikille, jotka luette ja jaatte tarinaa ❤

Nyt mielenkiinnolla seuraan, mitä tapahtuu Instagramiin liittymisen jälkeen ja seuraavaksi mietin myös Facebook sivua tarinalle. Nähtäväksi jää, toteutuuko se?

Se mikä toteutuu, on Pupunäyttely ❤ Siitä kerron sitten lisää syksymmällä, mutta ajankohta on nyt sovittu ja siihen liittyen on myös yksi lehtijuttu valmisteilla, kävin haastateltavana maanantaina. Hieman kyllä jännittää myös se, miten puput otetaan vastaan? Pupuilla on kuitenkin tärkeä tehtävä – ne hyppelevät maailmalle kertomaan äidin tarinaa ja toivottavasti aikaansaavat keskustelua muistisairaan rinnalla kulkemisen haasteista ja toivon todella, että joku saa niistä myös vertaistukea ❤

Syy siihen, miksi teen tämän kaiken on juurikin se, että jos kokemustarinani kertomalla, voin ”silottaa” jonkun toisen polkua, on se juurisyy. Ihminen, joka huolehtii muistisairaan arjesta on kaiken tuen ansainnut ❤

Kirjoitan tätä kokemustarinaa ja teen pupuja, myös oman mielenterveyden vuoksi.

Äiti on vielä täällä – kaikista odotuksista huolimatta ❤ Lääkäri ei todellakaan ole Jumalasta seuraava. Ei tiedä hän, eikä meistä kukaan muukaan, milloin itse kenenkin päivät on luetut. Saattohoitoon ryhtyminen ja kuoleman odottaminen on raskas päätös läheisille ja sen ääneen lausuminen aiheuttaa tuskaa omaisille. Minä olen nyt tätä tuskaa kantanut sisälläni yli kaksi vuotta ja voin sanoa, ettei ole ollut helppo rasti tämäkään..

Voimia kaikille Teille, jotka kuljette samaa polkua kuin mie –
vääjäämättömästi kohti viimeistä päivää ❤