30.5.2023 Artikkelikuvassa ”Tukka”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Tukan tehtävänä on kauneudenhoito. Hän värjää äitipupun hiukset, leikkaa ne ja pyörittää tarvittaessa rullalle.
Tukan tehtäviin kuuluu myös kaikenlainen rasvaaminen ja ihonhoito. Hän rapsuttaa jalkapohjat ja lakkaa kynnet. Joskus hän voi sipaista hieman huulipunaakin.
Tukan tehtävä on loihtia ympärilleen kauneutta ja hyvää mieltä. Hän yrittää tehdä parhaansa, että äitipupu tuntisi itsensä hyvinvoivaksi ja huolitelluksi.
Korut kuuluvat hänen toimenkuvaansa ja onkin tärkeää, että hän huolehtii äitipupun rakkaan ja tärkeän timanttirannekkeen (hälytysnappi) paikoilleen, kun se on pesun ajaksi otettu pois kädestä.
Tukka tarkistaa, että kuulolaite on hyvin ja silmälasit suorassa ja että taskussa on nenäliinoja.
Nainen on aina nainen, vaikkei muistaisi.
Onko se parempi, miltä tuntuu, kuin se miltä näyttää??
Niin, siinäpä kysymys. Todellakin se, miltä tuntuu on mielestäni tärkeämpää kuin se miltä näyttää, mutta – se, että näyttää siistiltä ja huolitellulta on osa hyvinvointia, myös muistisairaalle, vaikkei hän muistaisi…
Äiti on aina ollut kiinnostunut siitä, miltä hän näyttää ulospäin. Hiukset hän leikkautti säännöllisesti ja valtoimenaan hulmuavat kiharansa hän taltutti aamuisin rullalle, ennen töihin lähtöään – joskus jopa mökillä, hän saattoi silpasta aamusella pampulat päähänsä ja huivin siihen, kunnes kiharat olivat hänen haluamassaan järjestyksessä.
Äiti huolehti hampaistaan ja kurlasi suunsa Illodiinilla ja sipaisi huuliinsa punaa. Silmälasit puhdistetiin monta kertaa päivässä. Äidille oli tärkeää myös se, että hänen korunsa olivat korvissa ja kaulassa ja sormukset sormissa. Vaatteet tuli olla puhtaita ja silitettyjä. Liikkeelle lähtiessään hän vielä varmisti, että nenäliina oli taskussa.
Äiti rakasti kauniita vaatteita ja vaikka hän olikin taipuvainen saituuteen, niin kun hän päätti ostaa itselleen vaatteita, oli ihan sama, mitä ne maksoivat, kunhan ne olivat laatutuotteita. Palmrothin saappaita hän säilytti vaatekaapissaan, roikkumassa housuhengarissa niin, etteivät saappaiden varret painuisi läjään. Äiti oli tarkka tyttö siitä, miltä hän näytti.
Kun muistisairaus vei häneltä kyvyn kommunikoida puhumalla, niin hän osoitteli minulle hiuksiaan ja rullasi sormella kiharoitaan, jotta ymmärtäisin, että niille tarvisi tehdä jotain. Niinpä minä sitten leikkasin ja värjäsin hänen hiuksensa. Äiti nautti kun hänen hiuksiaan harjattiin ja häntä nauratti, kun kynsiin laitettiin lakkaa, eikä hän millään olisi malttanut odottaa lakan kuivumista.
Niin, onko kaikki hyvin, jos tukka on hyvin ja kello näkyy?
Kyllä. Päällisin puolin…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 