17.5.2023 Artikkelikuvassa ”Piika”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Piika on vauhdissa arkena ja pyhänä. Hän kerää likaiset tekstiilit, lajittelee ne pyykkiin, pesee ja ripustaa kuivumaan. Hän viikkaa ja mankeloi ja neuloo napin, jos se on paidasta irronnut tai parsii sukan, jos siinä on reikä.
Piika huolehtii, että äitipupulla on aina puhdasta, ehjää ja lämmintä päällepantavaa. Piika huolehtii paitsi äitipupun vaatteet, myös hänen kotikolonsa tekstiilit. Lakanat, tyynyliinat, verhot ja viltit. Tekstiilihuolto on Piika pupun hommaa.
Kun äitipupun tekstiilit on huollettu, Piika loikkii omaan kotikoloonsa ja pesee omat nuttunsa. Aina tuntuu olevan jotain pestävää..
Arjen turvaamista – pyykkipäivä
Niin, kun äiti asui vielä kotona, joka lauantai oli minulla kotitalolla pyykkipäivä. Pyykkipäivänä pestiin kaikki viikon aikana kertyneet pyykit ja tietysti kodin tavanomaiset muut pyykit, kuten verhot, lakanat ja täkit ja tyynyt. Kesäisin pestiin myös matot.
Kyllä sitä pyykkiä muistisairaankin kanssa kertyy. Eikä se tekstiilihuolto pysähdy pelkkään pyykkien pesuun. Ne täytyy vielä kuivattaa ja viikata takaisin paikoilleen.
Muistiin tulvii yksi tapaus pyykkipäivän jälkeiseltä viikolta. Olin lauantaina pessyt äidin pyykit ja ripustanut ne kuivumaan toiseen makuuhuoneeseen, pyykkitelineelle. Viikon aikana oli kertynyt melkoinen määrä pikkuhousuja pyykkiin. No, elettiin sitä aikaa, että vahinkoja jo sattui useammin ja niitä pikkuhousuja kuivui sitten siellä pyykkitelineellä.
Viikolla sain viestin kotihoidosta kännykkääni. Viestissä luki: ”Hei, äitisi tarvitsee uusia pikkuhousuja, voitko hommata. Kyllä tämän ikäisellä ihmisellä pitää olla enempi pikkuhousuja, kuin vain kahdet kappaleet”…
Niin, vastasin toki viestiin, että jos sieltä pyykkitelineeltä, toisesta makkarista kävis hakemassa…
Viestiminen on taitolaji – kyllä mie niin mieleni pahoitin, että vieläkin tätä tapausta muistelen, vaikka siitä on jo aikaa, useampi vuosi. Olisihan sen viestin voinut jotenkin muutoinkin kirjoitella kuin, että syyttää suoraan siitä, etten ole huolehtinut äidilleni riittävästi pikkuhousuja…
Alati vaihtuvat hoitajat eivät tietystikään oppineet tuntemaan ”talon tapoja” ja se oli todella vaikeaa, jatkuvasti sai oheistaa uutta hoitajaa, missä mikäkin on ja mistä mitäkin tässä talossa säilytetään ja niinpä toisessa kamarissa, pyykkinarulla kuivumassa olleet pikkuhousut eivät löytyneet…
Inhimillistä, mutta pyykkäriä turhauttavaa….
Mites sitten tänä päivänä, palvelutalossa??
Äidin vaatekaappi tyhjeni viikossa palvelutalolla ja kun menin äitiä katsomaan, hänellä oli päällään jonkun toisen mummelin vaatteet – ja kyllä taas niin mieleni pahoitin…
Palvelutalo pesettää vaatteet pesulassa ja se kierto on todella hidas, eikä merkityt vaatteet välttämättä löydä takaisin mummelin kaappiin. Kun asiaa tiedustelin, minulle sanottiin, että: ” Voithan sinä käydä siellä pesulassa katsomassa, näkyisikö siellä äitisi vaatteita”…
Kyllä en mennyt…
Inhimillistäkö?? no jaa, mutta ainakin läheiselle turhauttavaa…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 