7.5.2023 Artikkelikuvassa ”Kokki”
”OMAISHOITAJAT – KAMELEONTIT DURASEL PUPUT”
Kokki on se, joka valmistaa, evästä äitipupulle. Kokki pesee ja kuorii perunat ja porkkanat ja valmistaa salaatit. Hän keittää, paistaa, leipoo, vispaa ja siivilöi. Hän tekee aamupuurot, lounaat, välipalat, päivälliset ja iltapalat. Kokki kokkaa joka päivä, pyhänä ja arkena ja valmistaa ateriat myös juhlaan.
Tarvittaessa Kokki myös tarjoilee, jos ulkopuolista apua ei ole saatavilla. Kokki huolehtii, että keittiöön ei jää puukkoja tai muita teräaseita näkösälle, ettei äitipupu vain vahingoittaisi niillä itseään – äitipupu kun ei ymmärrä enää varoa.
Kokin tehtäviin kuuluu myös varmistaa, että jääkaapissa on vain syömäkelpoista ruokaa. Hän kerää pois kaikki ne tuotteet, jotka ovat vanhentuneet tai muuten menneet pilalle. Kokki varmistaa, että kaikki, jotka äitipupun ruokahuoltoon osallistuvat, tietävät, mitä on tarkoitus tarjota tänään äitipupulle lounaaksi tai päivälliseksi – aina se ei vaan onnistu ja siitä Kokki tulee surulliseksi.
Kokonaisvaltaista ruokahuoltoa
Niin, mitä se sitten onkaan? Onko ruoka ravintoarvoltaan vanhukselle oikeanlaista vai onko se vain vatsantäytettä? Miten varmistetaan, että muistisairas muistaa syödä? Muistaako hän juoda? Kun nyt yhteiskunnassamme on tämä suuri viisaus vallalla, että asutaan kotona, viimeiseen asti, niin kuka se sitten lopulta kantaa vastuun tästä ruokahuollosta?
Kotihoitoko?
Kyllä ei itselleni jäänyt kovin hyvä maku suuhun, siitä kotihoidon yrityksestä turvata äidin ruokahuolto, kun hän vielä asui kotona. Vaikka ruokaa oli jääkaapissa valmiina, niin sitä ei saatu tarjolle, ravitsevuutta silmälläpitäen. Onko yksi leipä halkaistuna, kaksi leipää? Riittääkö lounaaksi kahdessa kulhossa olevat rusinat? Onko oikein jättää nielemisvaikeuksista kärsivälle muistisairaalle tarjolle, pieniä, punaisia minitomaatteja tai viinirypäleitä, ilman halkaisua? Onko oikein, että eilen juomatta pöydälle jäänyt maito on tänäänkin tarjolla, kesäaikaan? Muistisairaan äidin tarina – blogissa, alkupäässä kerron näistä tilanteista ja niistä ruokahuoltoon liittyvistä ongelmista, mitä meidän kohdalle osui. Kyllä panee ajattelemaan…
Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan..
Toivon totisesti, että näitä epäkohtia tuotaisiin enempi päivänvaloon ja että yhteiskunta ottaisi kantaa siihen, kuinka tässä hyvinvointivaltiossa hoidetaan nämä ”heikoimmat lenkit”.
Entäpä sitten palvelutalolla?
Äiti muutti paikalliseen palvelutaloon marraskuussa 2019. Ensimmäisen vuoden aikana hän laihtui yli 20 kiloa. Ruoan kuukausihinta oli silloin pikkusen vajaa 500 euroa/kk. Nyt 69 kiloa painaneesta äidistäni on jäljellä enää 30 kiloa. Hoitosuunnitelmassa sovittiin, että äiti punnitaan säännöllisesti, koska muistisairashan laihtuu myös sairautensa edetessä, vääjäämättömästi. En ole koskaan nähnyt hänen painokäyräänsä – liekkö häntä kuitenkaan punnittu? Voitaisiinko kuihtumista jotenkin hidastaa?
Onko hoitajilla aikaa syöttää vanhusta, joka ei itse kykene syömään? Äiti ei kykene, eikä hän syö enää kuin soseruokaa. Kuinka paljon soseruokaa saa 500 eurolla/kk? Onko soseruoka yhtä ravintorikasta, kuin normiruoka? Saako vanhus palvelutalossa ravinnostaan tarpeeksi proteiinia? Huomioidaanko ravitsemuksessa henkilökohtaiset tarpeet? Seurataanko vanhuksen nesteensaantia?
Paljon on jäänyt minulle kysymyksiä, joihin en ole saanut vastauksia…
Äidin hoitosuunnitelmaa ei ole koskaan päivitetty, eikä lääkäri ole minulle soittanut, kuin sen yhden ainokaisen kerran. Olen kyllä kuullut, että jossakin päin Suomea on tapana päivittää näitä hoitosuunnitelmia puolivuosittain ja että lääkärikin on yhteydessä läheisiin säännöllisesti. Tätä ei ainakaan meänperälä ole tapahtunut, ei ainakaan äidin ja minun kohdalla.
Paha mieli näistä muistoista nousee vieläkin – vaikka itse kuinka yritin ostaa kotiin ruokaa ja jopa valmistakin ruokaa ja tehdä äidille valmiiksi aterioita, niin ruoan äidille lämmittäminen ja tarjoaminen tökki.
Viikonloppuisin tein aina äidin herkkuruokia – kalapottu, oli yksi äidin herkkuruoista ❤
”Vatsa hankaa selkärankaa, suolet huokaa tuokaa ruokaa ”..
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 