120. Puputerapiaa

10.4.2023

Vaikea talvi ja kaamos on taakse jäänyttä elämää, hyvä niin. Kuten olen teille kertonut, olen ollut tämän viimeisen vuoden masentunut ja fyysissetkin vaivat ovat nostaneet päätään. Äidin muistisairaus, hänen rinnallaan kulkemista, nämä 13 vuotta diagnoosista, kaikki se puolesta taistelu ja nämä viimeiset 3 vuotta – kuilun reunalla seisomista – ovat vieneet veronsa, imeneet minut kuivaksi, tyhjäksi, voimattomaksi ja mietteliääksi.

Olen miettinyt elämää ja sen tarkoitusta, yleensä. Olen miettinyt omaa elettyä elämää. Äidin elämää. Lasteni elämää. Lastenlasteni elämää ja heidän tulevaisuuttaan. Paljon on ollut mietittävää.

Viime syksynä kun ”juoksin päin seinää” ja tajusin, että olin ”hyllyttänyt oman elämäni”, vuosikausiksi, jotta voisin auttaa ja tukea äitiäni, hänen muistisairaudessaan. Olin unohtanut huolehtia itsestäni, niin henkisesti, kuin fyysisesti. Kun sitten fysiikka petti, meni henkinen tasapaino samantien. Tuli aika luovuttaa – aika hypätä pois tästä oravanpyörästä ja ottaa aikaa itselle ja toipumiselle. Omaa aikaa minulle.

Olen jo useamman vuoden kirjoittanut tätä blogia ja olen kokenut, että se on ollut minulle hyväksi – rakastan kirjoittamista – vaikka aiheeni on ollut vaikea ja kokemus omaishoitajuudesta, edunvalvojan roolista ja läheisen ihmisen hiipumisesta on ollut raskas, niin kirjoittamalla siitä ja jakamalla kokemukseni teidän kanssanne, on ahdistuksen tunteeni ollut helpompi käsitellä ja hallita. Se on auttanut minua myös tervehtymään tästä masennuksesta.

Nyt minusta tuntuu, että aurinko paistaa taas risukasaan –
valo, Pääsiäinen ja pupujussit ❤

Olen aina ollut myös luova ja joskus maalannut jopa taulujakin. Vuosien saatossa olen ollut kuitenkin niin kiireinen, ettei luovuudelle ole oikein ollut sijaa ja oma harrastaminen on jäänyt sivuun. Nyt kun minulla oli aikaa, syttyi yhtäkkiä helmikuussa luovuuden palo ja niin alkoi paperimassasta syntyä pupuja ❤

Nyt Pääsiäisenä niitä on syntynyt jo 24 kappaletta. Puputerapiaa ❤

Puput kuvaavat tunnetiloja ja sitä, kuinka kameleontti ja ”duraseli” täytyy lähi-ihmisen olla, omaisesta huolehtiessaan. Artikkelin kuvassa ovat ”Raivo”, ”Hyä”, ”Suru” ja ”Edukas”. Pupuja tehdessäni olen käsitellyt niitä kuvaavia aihealueita, valmistusprosessin aikana ja se on helpottanut oloani valtavasti ❤

Tulen esittelemään heidät kaikki teille, tulevissa artikkeleissani. Tarkoituksenani on myös saada puput näyttelyksi. Tilasin juuri näyttelyalustat. Ensi viikolla on ajatuksenani kirjoittaa jokaiselle pupulle oma tarina. Miksi ”Hyä” on ollakseen niin hyä ja miksi ”Raivo” raivoaa ja näyttää keskaria?

Toisaalta ajattelen, että ehkäpä pupujen näkeminen auttaa myös yhteiskuntaa ja viranomaista hahmottamaan selkeämmin sen, kuinka monena saa lähi-ihminen, omaishoitaja ja edunvalvontavaltuutettu olla, toisen puolesta…

Taide itseilmaisun väylänä, on vailla vertaa ❤
Jäniksenvuoden puputerapia toimii – ainakin minulle….