119. Luottamus vaakakupissa

27.3.2023

Kevätaurinko paistaa ja räystäiltä tippuu vesi – siihen voi vielä luottaa, että kevät tulee ajallaan. Hankien päälle asetellut kyltit, henkilökuvineen ja numeroineen, kertovat, että äänestämisen aika on nyt. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja päättyy huomenna. Olin luotettava ja kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni – oikeuteni. Annoin ääneni ehdokkaalle, johon luotan ja tiedän, että jos hän tulee valituksi, niin hän toteuttaa toivettani – Suomalaiset ja vanhukset ensin.

Olen vaaka ja vaakakupissani luottamus painaa eniten. Se, että voin luottaa siihen, mitä luvataan. Ollaan ajoissa paikalla, niin kuin on sovittu. Tehdään se, mikä on luvattu tehdä. Luottamus pitää ansaita ja se pitää pystyä myös säilyttämään. ”

Sen minkä lupaa, se pitää myös pitää”.

Luottamusta on monen tasoista. On sitä, että voimme luottaa läheisiin, sukulaisiin ja ystäviin. On sitä, että voimme luottaa yhteiskuntaan, sen lainsäädäntöön ja viranhaltioihin. On sitä, että voimme luottaa oikeudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen. On sitä, että voimme luottaa terveydenhuoltoon, lääkäreihin ja hoitajiin. On sitä, että voimme luottaa sananvapauteen, tiedottamiseen ja mediaan. On sitä, että voimme luottaa kotimaahamme, sen demokraattiseen hallitsemiseen ja niihin kansanedustajiin, joihin olemme luottaneet ja joita olemme äänestäneet. Toivottavasti kaikki, jotka ovat jo äänestäneet ja aikovat äänestää, saavat äänellään sitä luottamusta, mitä tarvitsevat.

Minun ääneni huutaa luottamusta siihen, että tulevalla hallituksella olisi vihdoin, halua hoitaa vanhusten asiat kuntoon. Olemme sen velkaa sodanaikaisille ja sodanjälkeisille sukupolville. Olemme saaneet nauttia heidän uurastustensa ansiosta. Olemme saaneet huolenpitoa, ruokaa ja terveydenhoitoa. Olemme saaneet käydä koulua ja valmistua työelämään. Vanhempamme luottivat siihen, että kun aika on, osat vaihtuvat. Yhteiskunta luotti siihen, että työnteolla ja veroja maksamalla, kannamme kortemme yhteiseen kekoon. Vaan mihin meni se oppi – kaatoiko se kuitenkin ojaan? Mihin menivät ne veroeurot, joista osa olisi jo aikaa kuulunut vanhusväestömme tarpeiden huomioimiseen?

Mihin katosi luottamus?

Viime vuodet olemme eläneet jatkuvan paineen alla, erilaisten uhkien ja suurten muutosten vuoksi. Korona, Hyvinvointialueet, Ukrainan sota, Nato, Energian hinnannousu, Korkojen nousu, ruoan- ja polttoaineiden hinnannousu, Ilmaston lämpiäminen, Uhka vesivarantojen loppumisesta jne. Luottamus oman elämän hallintaan on ollut koetuksella.

Miten sitten voimme luottaa tulevaisuuteen?
Luottamus – ihmisten välinen luottamus. Se olisi ratkaisu moneen ongelmaan.

Yritän omalta osaltani pitää yllä luottamusta siihen, että vaakakuppini pysyvät balansissa ja että ihmiset nyt äänestäisivät ja saisimme maahamme hallituksen, joka olisi luottamuksen arvoinen ja veisi meitä suomalaisia kohti parempia aikoja.

Suomalaiset ja vanhukset ensin…