116. Eliniän ennuste..?

15.2.2023.
Äiti täyttää tänään 81 vuotta – tai itseasiassa hän on jo täyttänyt, koska hän syntyi aamuyöstä, ennen kun hänen oma äitinsä, lähti aamulypsylle. Niin naiset tekivät ennen. Vahvoja naisia ❤ syntymä ja kuolema, oli osa elämää. Normi homma ja arki jatkui – ylös, ulos ja töihin. Kyllä nostan hattua edesmenneelle mummolleni – ei olis minusta ollu heti synnytyksen jälkeen navettahommiin, vaikka niitä muuten olen tehnytkin..

Kaikista oletuksista huolimatta, äiti on siis vielä täällä ❤ vahva nainen, kuten äitinsä..

Tätä ”kuilun reunalla seisomista” on nyt siis kestänyt jo lähes kolme vuotta – siis siitä, kun palvelutalon lääkäri sanoi ”aletaan pikkuhiljaa siirtymään saattohoitovaiheeseen”. Juttelin noin vuosi sitten hoitaja ystäväni kanssa ja hän ihmetteli sitä, että äiti vielä nielee – kyllä ja hän nielee edelleen – soseruokaahan hän tietysti on syönyt jo pitkään. Painoa on enää vain noin 30 kiloa. Pitkä 170 senttinen, kaunis, liikunnallinen nainen on muuttunut muutamassa vuodessa luurangoksi, joka sikiöasentoon asettuneena, viettää päivänsä sängyssään, kuulematta, näkemättä, puhumatta, tuntematta ketään tai ymmärtämättä mitään – odottaen vain noutajaa… jota ei kuulu…

Lohdutonta. Surullista.

Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on tällaisen elämän tarkoitus? Joka päivä, jossakin kohtaa päivää, mietin äitiä. Toissapäivänä kävin häntä katsomassa. Yritin jutella – ei minkäänlaista reaktiota – vaikka senhän tiesin jo etukäteen, mutta yritin kuitenkin… Onnittelin, vaikka sillä ei tässä kohtaa enää ole niin merkitystä… Onnea mihin??

Voi kun äiti pääsisi jo pois ❤ sitä joka päivä rukoilen, vaikka olenkin suuttunut ”yläkerran isännälle” ja eronnut kirkosta, koska hän ei rukouksiani kuule. Toivon äidin poispääsyä ja samalla pelkään sitä. Pelkään, joka kerta puhelimen pirahtaessaan, että se soittaa minulle ”sillä äänellä”.

Kun äiti sai diagnoosinsa vuonna 2010, googletin ”eliniän ennusteen”. Googletin sen myös nyt ja edelleen saan seuraavanlaisen vastauksen: ”Taudinkuva syvenee verrattain nopeasti ja keskimääräinen elinajan ennuste on 8 vuotta diagnoosista. Kuitenkin osa otsalohkodementioista etenee hyvin hitaasti, jopa 20 vuotta”. Äidillä on menossa 13 vuosi. Pitkään on siis jo kestänyt tämä muistisairaan rinnalla kulkeminen. Aloin tietysti jo heti tuolloin 2010 vuonna miettiä sitä, että vääjäämättä tuo 8 vuotta kuluu nopeasti, surin tilannetta jo ennakkoon. Tuo 8 vuoden rajapyyki on ylitetty jo 5 vuotta sitten ja matka jatkuu – kuka tietää, kuinka kauan? Mikä tarkoitus on eliniän ennusteella ylipäätään? Ketä se auttaa ja kuka sen tietää – tai haluaa edes tietää?

Edelleen suren lähes päivittäin, vaikka kyyneleet ovat jo kuivuneet.. Suru pyyhkii yli kuin puuskatuuli – huojuttaa hetken ja menee ohi. Tiedän että vääjäämätön on edessä – hetkenä minä hyvänsä…

Tällä hetkellä, minulla on kuitenkin vielä äiti ❤

Lue lisää: https://www.aivosaatio.fi/diagnoosi/otsa-ohimolohkorappeuma/
https://www.kaypahoito.fi/nix01594