Anteeksi, että epäilen.. tai sanotaanko, että uskon kun näen, ennen en…
Eilen oli äidin nimipäivä.
Eilen sain myös blogistani ihanaa palautetta ❤ ihmiseltä, joka on muistisairaan läheisensä kanssa, vasta matkansa alkupäässä. Palaute antoi minulle taas pontta jatkaa – juuri tätä vartenhan minä tämän äidin tarinan halusin teille kertoa – jos sen kertomisella voisin hieman ”siloittaa” edes yhdenkin muistisairaan läheisen matkaa – auttaa, antaa tietoa ja tukea, olla vertainen. Olen onnistunut tavoitteessani. Nöyrin kiitokseni ❤
Helmikuun puolessavälissä äiti täyttää 81 vuotta, jos elinpäiviä riittää. Kuten olen teille jo aiemmin kertonut, niin nyt sitä ”aletaan pikkuhiljaa siirtymään saattohoitovaiheeseen” – tilannetta on kestänyt jo rapiat kaksi vuotta.. Mietippä omalle kohdallesi – jos varautuisit läheisesi kuolemaan, joka päivä, yli kahden vuoden ajan? Miltä se tuntuisi? Voin kertoa. Lohdutonta.
Vuodenvaihteessa siirryimme nyt sitten sinne Hyvinvointialueelle, vaikka itse kyllä ajattelen tästä maailman menosta, hieman skeptisesti, että olemme siirtyneet ”pahoinvointialueelle” tai ainakin elämme nyt pahoinvointiaikaa, hyvinvointialueella. ”Tieto lisää tuskaa” sanotaan, mutta tiedon pimittäminen tai kertomatta jättäminen on ”vallankäyttöä”. Sitä vallankäyttöä saimme äidin kanssa osaksemme viime viikolla. Tuli äidin asiakasmaksulasku. Laskussahan tulee siis hoiva ja vuokra. Hoiva jälkikäteen, vuokra etukäteen. Ihmettelin, miksi se oli niin pieni?? Kun tutkin laskua, huomasin, että siinä oli laskutettu vain hoiva. Missä vuokra??? Soitin sitten laskussa olevaan puhelinnumeroon, josta kerrottiin saatavan lisätietoa maksusta. Asiakasmaksuyksiköstä minulle vastasi naisääni ja kun hänelle sitten ihmettelin, että mitäs pahhaa se äiti on siellä palvelutalossa taas tehnyt, kun vuokraa ei ole peritty – onkos hänet taas irtisanottu? Siihen minulle virkailija vastasi, että hän ei kyllä nyt tiedä, eikä osaa vastata, kun meillä ensi viikolla aloittaa uusi ihminen, niin eiköhän ne nämä laskuasiat sitten selvene…? Häh? Pyysin häntä sitten vastauksesta hämilläni, kertomaan tälle ”uudelle ihmiselle”, että soittaisi minulle. Eipä ole soittoa vielä kuulunut, tosin nythän on vasta tiistai…
Tietämättömänä tilanteesta, täytyy kyllä sanoa, että ”hieman on pelko persiessä”. Mitä nyt tuleman pitää?? Ymmärrän toki, että tässä voi olla kyse juurikin tästä hyvinvointialueelle siirtymisestä, mutta olin ymmärtänyt, että kunnalliset palvelutalot siirtyvät hyvinvointialueelle ja siltä osin mikään ei muuttuisi, asiakasmaksujen osalta, mutta, mutta… Onko nyt niin, että palvelutalon asukkaiden vuokrasopimukset nyt sitten uusitaan ja että äitikin sitten siirtyy kunnan vuokralaisen asemasta, hyvinvointialueen vuokralaiseksi? Miksi meitä ei ole asiasta tiedotettu? Haloo!! Mitä nyt sitten tapahtuu vuoran hinnottelussa, jos näin on? Me asumme kunnassa, jossa suuri turistien määrä aiheuttaa sen, että yleinen vuokrataso on korkea ja se on vaikuttanut myös nostavasti palveluasumisen vuokrahintaan. Jos nyt jatkossa tarkastellaan koko hyvinvointialueen vuokratasoa, niin aleneeko vuokra kenties?? Tuskin. Jos yhtään näiden vuosien aikana olen mitään oppinut tästä prosessista, niin aina kun jokin muutos tulee, se aiheuttaa auttamatta hinnannousua.. Tämä minun tuumailu on nyt puhtaasti spekulointia, mutta tätähän se tiedotta jättäminen teettää – arvailuja, hämmennystä – ”pelkoa persuksiin”.
Entäs sitten se eläkkeiden nousu? Se tietää nousua myös asiakasmaksuihin…(Luulen se tapahtuvan kuitenkin vasta heinäkuun alusta, koska se lakiuudistus taisi tehdä siihen kahden vuoden suojan, jos en aivan väärin muista – tosin kyllähän viranomainen siihen jonku muutoksen näppärästi kekkasee..)
Kyllähän se oliski ollu luottamusta herättävää, jos meille asianosaisille olisi tullut ennakkoon kirje, jossa olisi kerrottu näistä tulossa olevista katkoksista tai asioista, joihin meidän tulisi varautua, siirryttäessä hyvinvointialueelle. Me kun olemme jo valmiiksi asianosaisia, niin tuommoinen henkilökohtainen tiedottaminen olisi ollut paikallaan. Onko nyt kuitenkin niin, että ”herran pelko, on viisauden alku” ja viranomaiset myös hyvinvointialueella haluavat jatkossakin pitää yllä tämän vanhan sanonnan mukaisen mielikuvan?
Joo. Viisas Satu.
Noh, kaksi viikkoa sitten tuli Kelalta kirje äidille. Avasin sen. Arvasin jo mitä kirje pitää sisällään ja oikeassa olin. Asumistuen takaisinperintä. Niin, vieläkö muistatte, miten tämä meni? Kaikkihan alkoi siitä, että tuli se asiakasmaksulakiuudistus 1.7.2021. Äidin hoivan maksu nousi ja minä tollo ajattelin, että miten saisin muita kuluja pienennettyä, että rahat riittäisivät. Kerroin tilanteesta palvelutalolla ja siellä ihanat hoitajat olivat hoksanneet, että auttaisiko asiaa, jos äiti muutettaisiin pienempään huoneeseen ja vuokra alenisi ❤ ihana ajatus ja sehän me tehtiin, kun sieltä juuri silloin sattui ”luonnollisen poistuman kautta” vapautumaan pienempi huone. Sen iloisuuden tunteen keskellä, mikä tämä yllättävä apu, minulle ja äidille toi, en muistanut koko asumistukiasiaa… ja kuinkas sitten kävikään?
Kelalta tuli tiedustelu asiasta helmikuussa 2022 ja vastasin siihen määräpäivään mennessä ja kerroin, että minun moka ja lähetin vastineessa selvityksen juurta jaksaen, miten tähän tilanteeseen tultiin ja miksi minä olin ratkaissut äidin taloustilanteen, niin kuin olin ratkaissut ja unohtanut ilmoittaa siitä heille. Pyysin heitä suorittamaan takaisinperinnän ainakin muutamassa osassa, koska summa oli lähempänä kolmeasataa euroa ja nyt kun äidille ei jää käteen kuukautta kohti kuin se rapiat 160 euroa, niin takaisinperintä aiheuttaa talousvaikeuksia, jos se kerralla perittäisiin. Tein valituksen asiasta myös Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle, joka 8 kuukauden miettimisen jälkeen, marraskuussa 2022 antoi päätöksensä – hylätyn sellaisen ja nyt Kela sitten aktivoitui ja halusi kuulla minua (äitiä), asian tämänhetkisestä tilanteesta ja taloustilanteesta. Määräpäivä kuulemiselle oli tänään. EVVK. En antanut vastinetta. Olkoon. Perivät ne sen takaisin kuitenkin. Kun lasku aikanaan tulee, maksan sen itse, jos äidillä ei satu olemaan rahaa ja siinä se. No, pitäshän sen Kelan tietää, että vanhukselle saa tätänykyä jäähä käteen vain se 160 ekua kuukauessa, niin mitäpä kyselevä tyhjää??
Eilen saamaani ihanaan palautteeseen, täytyy tässä lopuksi kommentoida sen verran, että Satun kuokasta alkaa olhen terä tylsynny, eikä sillä taho ennää päästä suosta läpi… 😦
Tulevia laskuja kauhulla odotellen..
Satu
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 