110. Velaton

Kotitalon myynti

Kotitalo meni sitten kuitenkin kaupaksi – luojan kiitos – näillä sähkön hinnoilla, ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta ruveta sitä lämmittämään talvikaudeksi. Ensi kesänä se olisi sitten varmasti ollut jo purkukuntoinen. Nyt sen uusi omistaja on päättänyt korjata talon viat ja ottaa sen asumiskäyttöön. Minusta ajatus on jotenkin lohdullinen, äidin ja isävainaan vuosien työ jää sitten kuitenkin olemassa olevaksi ❤

Kaupat tehtiin pari viikkoa sitten ja yllättäen ostaja olikin aiemmin tuntemattomaksi jäänyt pikkuserkkuni – kohtalo puuttui peliin. Hymyssäsuin kaupantekotilaisuuteen saapunut mies kertoi minulle sukulaisuussuhteestamme. Hänen äitinsä oli hänelle asian kertonut edellisenä iltana. Ihmeellinen sattuma ja ihana sellainen ❤ Jotenkin minua asiassa lohduttaa myös se, että talo meni sitten sukuun. Kotitalo sai siis hyvä tulevaisuuden ja uudet asukkaat, eikä joutunut sitten kuitenkaan puskutraktorin hampaisiin.

Äiti on nyt sitten velaton ❤ vihdoinkin.

Edunvalvontavaltuutetun roolissa tuskaisinta on huolehtia näistä talousasioista – erityisesti jos on lainanmaksuasioita hoidettavana, niin kuin äidillä oli. Vuosi sitten tehdyn asiakasmaksulain uudistuksen myötä, äidille oman elämän kuluihin jäänyt 167 euroa, ei riittänyt lainan lyhennykseen ja se aiheutti kyllä minulle ”harmaita hiuksia”. Helmikuun lopussa kotitalolta lähteneiden vuokralaisten kuukausittaisen vuokranmaksun loputtua, tilanne oli kyllä varsin kestämätön. Ponnisteluni talon remontin ja uudelleenvuokrauksen kanssa, ei tuottanut toivottua tulosta ja niin kesän alussa, kotitalolta löytyneiden laajempien kosteusongelmien siivittämänä, päädyin myyntipäätökseen ja se oli hyvä päätös. Olisin toki tehnyt sen jo kaksi vuotta sitten, mutta viranomaistulkinnan virheellisyyden vuoksi, en voinut taloa silloin myydä. Kun viranomainen sitten keväällä tulkitsi uudelleen, samaa edunvalvontavaltuutus dokumenttia, tulkinta puolsi myymistä ja nyt se on tehty ja pankki on saanut rahansa ja äiti on velaton, vihdoinkin.

Ostin itselleni apteekkarin konjakkipullon ja otin lasillisen. Kyllä otti koville, niin henkisesti, kuin ruumiillisestikin, tämä prosessi. Talon myyntikuntoon laittaminen, varastojen tyhjentäminen, roskalavan tilaaminen ja ympäristön siivoaminen. Huh. Ei ollut helppo rasti. Oma kunto romahti, kun sain asian finaaliin. Selkä sanoi ”sopimuksen irti” ja muu kroppa ”huutaa Hoosiannaa”. Nyt on tullut se aika, jolloin voin keskittyä itseeni ja omaan terveyteeni – sanoisinko jopa, että ”omaan elämääni”.

Iso huoli on nyt poissa. Eihän näillä purkukuntoisilla vanhoilla taloilla rikastumaan pääse, vaikka ne kaupaksi saisikin – ehei. Ei kannata olla kateellinen, se on turhaa. Vaikka isäni jälkeen omistinkin kotitalosta puolet, niin eipä siitä kummosta summaa tilille tullut, mutta se huoli talosta on nyt poissa ja äitin velat maksettu ja se on paljon se. Onneksi verottaja ei meitä kumpaakaan asian tiimoilta muista. Viimeiset kotitalon loppulaskut alkavat olla yhes koos ja kun käyn pankissa ne maksamassa, niin voin sanoa, että ”se oli sitten siinä”.

Loppu hyvin – kaikki hyvin, toivottavasti…