13.8.2022
Kesä on kääntymässä syksyyn ja illat alkavat jälleen pimetä. Olen koettanut antaa itselleni hieman ”lomaa” näistä blogihommista, mutta nyt on taas aika tehdä tilannekatsaus.
Kotitalolla oli ensimmäinen näyttö 7.8.2021 – ketään ei käynyt. Arvasinkin jo etukäteen, että kun myynnin aloittaminen viivästyi syksyyn, niin suorasähkölämmitteinen, purkukuntoinen tai perusteellisesti korjattava talo ei kiinnosta ketään. Näillä sähkön hinnoilla, minulla ei ole mitään mahdollisuutta pitää taloa lämpimänä yli talven, joten olen jo päättänyt, että lämmityskauden alettua, en kytke sähköjä päälle – ensi kesänä se sitten varmasti on jo purkukuntoinen – surullista. Olisin niin toivonut, että joku näkisi siinä pikkutalossa ja kauniissa pihassa elämisen mahdollisuuden. Hieman olen jo heittänyt ”kinttaat tiskiin” asian suhteen, mutta eihän se silti tarvitse kuin sen yhden ihmisen, joka näkee paikassa oman tulevaisuutensa. Ehkäpä sellainen henkilö tulee vielä vastaan?
Tutkiskelin juuri, miten tämä Muistisairaan äidin tarina blogi on kiinnostanut ihmisiä kesän aikana ja tein hieman tilastoa. Blogihan on edelleen vain linkillä jaettava, koska hakukone optimointi maksaa ja en ole vielä kerennyt asiaan perehtyä, eli blogia ei löydy vielä ”googlettamalla” – ehkäpä jo syksyn aikana?
Muistisairaan äidin tarina blogi on kiinnostanut aikavälillä 16.10.2021 – 13.8.2022 seuraavasti:
Näyttökertoja yhteensä 6166 ja kävijöitä 1932. Vuonna 2021 näyttökertoja oli 2785 ja kävijöitä 672. Vuonna 2022, tähän päivään mennessä, näyttökertoja 3381 ja kävijöitä 1260. Suomesta kävijöitä on ollut vuonna 2021 yhteensä 2602 ja vuonna 2022 yhteensä 3194. Muualta maailmasta on eniten käyntejä ollut Yhdysvalloista, yhteensä 166, Ruotsista 107 ja Irlannista 69. Artikkeleista kiinnostavimpia ovat olleet ”Äitienpäivä”, ”Geeneissäkö?” ja ”Äiti 80 vuotta”. Olen otettu ja hämilläni – ❤ kiitos Teille kaikille, jotka olette seuranneet elämäämme tämän blogin kautta – toivottavasti olette saaneet lukemastanne ”eväitä reppuun” itsellenne.
Mitäpä sitten kuuluu äidille ja minulle nyt?
Äiti on kaikista ennakko-odotuksista huolimatta edelleen täällä ❤ Lääkärin ennustamaa ”saattohoitoa” on nyt kestänyt siis jo kohta kaksi vuotta… Äiti on sisupussi. Kun hän syntyi vuonna 1942, helmikuun pakkasilla, alta kolmekiloisena, ennusteet hänen selviämiselle olivat huonot ja hänen odotettiin menehtyvän melko pian, mutta sisupussi selvisi ja elää edelleen ❤ Muutoin tilanne hänen osaltaan ei ole muuttunut – painoa on se 30 kiloa, hän syö syötettäessä soseruokaa, on ollut sikiöasennossa jo vuoden, ei puhu, ei kuule, ei näe, ei tunne – surullista…
Minä puolestani olen koettanut selvitä tilanteesta parhaan taitoni mukaan. Kaksi viikkoa sitten sain vihdoin kotitalon tyhjennettyä kokonaan. Lopuksi tilasin roskalavan, joka vei kaiken sen lopun, mitä en ymmärtänyt enää kierrättää mihinkään – rapiat 500 euroa meni siihen, mutta nyt se on tehty ja hyvä niin… Asiaa en voi ajatella tunteella, koska siitä seuraa heti hillitön itkupuuska – jätän sen tuonnemmaksi, koska niin koen selviytyväni parhaiten meneillään olevasta tilanteesta – yritän mennä eteenpäin, kuin juna, aikataulun mukaisesti ja saapua pääteasemalle, sitten kun sen aika on. Olen nyt myös itse päättänyt hakeutua kognitiiviseen testiin. Halua, että muistini tsekataan nyt, kun vielä olen työelämässä, että jos tilanteeni alkaa kehittyä muistisairauden suuntaan, se saataisiin sitten ”verekseltään” kiinni.
Mikä on kognitiivinen testi?
Kognitiivisen toimintakyvyn mittareilla kartoitetaan esimerkiksi yksilön muistiin, oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja tietojenkäsittelyyn liittyviä tekijöitä. Psyykkiseen hyvinvoinnin ja mielenterveyden eri osa-alueiden arvioimiseen löytyy koko joukko erilaisia testejä masennusseulasta itsetuntomittariin.
Kognitiiviset testit muistihäiriöiden ja alkavan dementian varhaisdiagnostiikassa: CERAD-tehtäväsarja. Lisätietoa: https://www.kaypahoito.fi/sll12038
Kerron testistä sitten tässä blogissa, jahka sinne asti pääsen…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 