Kesä on vierähtänyt pitkästi syksyä kohden, siitä kun viimeksi kirjoitin. Olen pitänyt ”lomaa” tästä muistisairausasiasta. Se on ollut minulle hyväksi. On todella raskasta seurata äidin hiipumista, kohti vääjäämätöntä..
On ollut ratkaisujen kesä. Toukokuun viimeisenä päivänä tein päätöksen ja soitin kiinteistövälittäjälle ja kerroin, että haluan myydä kotitaloni. Äidin varat ehtyvät – hyvä kun enää pystytään maksamaan kuukausittainen hoivamaksu ja lääkkeet – kuka se sanoikaan – ”melko kallista – elämä on”?
Niin kuin olen teille aikaisemmin kertonut, epäilin kotitalon kuntoa ja ajattelin myyväni sen purkukuntoisena, koska en halua ottaa rahallista vastuuta talosta, jossa en itse ole asunut kuin kaksi puolen vuoden jaksoa, elämäni aikana..
Toukokuun alussa aloin toimia myyntiä silmällä pitäen ja tilasin paikalle homekoirat, nuuskuttelemaan nurkkia ja nehän merkkasivat saunaosaston – hintaan 300 euroa.
( ps. Ihanat koirat ja ihana ohjaaja)
Myynnin edellytyshän tänä päivänä on se kuntotarkastus ja energiatodistus – niin, vaikka kyseessä olisikin myyjän mielestä purkukuntoinen, niin kiinteistöä ei voi myydä purkukuntoisena, jos se on korjattavissa. No, kuntotarkastus tehtiin kesäkuun 14 päivä – kuukausi sitten. Eipä se raportti minulle yllätyksiä tuonut, vahvisti vain sitä ajatusta, että vanha talo on vanha talo ja oman aikansa edustaja. Saunaosastolla ei ole tämän päivän vaatimusten mukaan vesieristettä – eihän sitä ennen ollut semmoista… Kuntotarkastusraportista voi lukea myös kaikki muut viat, mitkä tarkastuksessa todettiin. Niinpä sitten päädyttiin 1000 euroa köyhempänä lähtötilanteeseen – purkukuntoinen.
Sitten oli vuorossa sopimus kiinteistön myynnistä, minimiveloitus 3400 euroa. Purkukuntoisena myyminenhän tarkoittaa nyt sitten sitä, että tontista ja liittymistä saa jotain ja itse kiinteistö on vähän niinkö ilmainen ja ostaja huolehtii sitten purkutoimet. Hintahan on tietysti sitten sen mukainen ja kun ja jos kaupat syntyvät, niin siitä myyntihinnastahan sitten vähennetään heti tuo 300+1000+3400= 4700 euroa… Tilasin juuri roskalavan. Se tulee heinäkuun viimeisellä viikolla. Kokemuksesta tiedän, että se maksaa noin 500 euroa – lavan vuokra ja jätemaksu. Mitä lie vielä muita maksuja..?
Olen toukokuusta asti läpikäynyt kotitalon loppuja tavaroita – kyllä kun ihminen on yli 40 vuotta asunut samassa paikassa, niin sitä tuota tavaraa tuntuu kertyvän. Vielä läpikäyntiä, tyhjennystä ja siivousta odottaa yksi varasto.. mutta määränpää jo häämöttää…
Tämä kotitalon myyntiprosessi ei ole ollut helppo rasti. Olisipa ollut edes sisko tai veli jakamassa tätä luopumisen tuskaa, mutta ei. Kyllä se yleinen ajatus siitä, että ”helppohan se on ainokaisella lapsella” ei pidä paikkaansa – ei kyllä ole helppoa!
Mietin tuossa yhtenä päivänä sitä, että olen huolehtinut äidin talosta ja äidistä 16 vuotta. Kotitalo myydään nyt 45 000 euron hintaan, mistä äidin osuus on puolet ja minun puolet. No, lasketaanpa, myyntitulot ja menot 45 000 – 5200= 39 800 euroa ja tämä puoliksi on 19 900 euroa, kummallekin. Sitten on tietysti vielä verot, mutta se on toinen juttu se.. No, ajatellaanpa sitten päivinä tuo 16 vuotta. Se on 5840 päivää. Jaetaanpa se sitten tuolla minulle tulossa olevalla summalla – 19 900 / 5840 = 3,40 euroa/päivä. Siinä on sitten se päiväpalkka tästä 16 vuoden työstä. Siinä voipii itte kukin miettiä omalla kohallaan, että mitä tuli tehtyä?
Äidin osalta se merkitsee sitä, että hän saa vihdoin viimein pienen velkansa pankilleen maksettua kokonaan ja rahaa saattaa vielä vähän jäädä ylikin, joten kokonaistilanne hieman helpottuu ja ehkäpä ne mahdollisesti jossakin kohtaa tarvittavat ”arkkurahat”, niin kuin hän itse sanoi, olisivat sitten omasta takaa, eikä tarvitsisi sinne sosiaalitoimen luukulle mennä kerjuulle, hautausasioissa…
Kaduttaako? NO EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Tekisin saman tarvittaessa uudelleen…
Odottelen tänään valmistuvaksi sitä kotitalon myynti-ilmoitusta nettiin. Toivottavasti talo menee pian kaupaksi ja siitä huolehtiminen nyt vihdoin loppuisi..
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 