Toukokuun toinen sunnuntai – Tämä surullinen päivä, on taas täällä – Äitienpäivä…
On niin vaikeaa, kun sinä vielä olet, mutta et kuitenkaan ole. Olet enää elävä kuollut.
Joka päivä rukoilen, että pääsisit jo pois.
Mitä sinun elämäsi on, kun sitä ei oikein enää ole? Mikä merkitys sillä on? Kun vaan päivästä toiseen makaat sängylläsi, kippurassa, sikiöasennossa? Et nää, et kuule, et puhu, et liiku, et reagoi. Olet täällä, vaikket olekaan. Olet kuihtunut lähes olemattomiin – luuta ja nahkaa. Miten toivotan sinulle ”Hyvää Äitienpäivää” – mitä hyvää siinä päivässäsi sitten on?
Voi Äiti…
Olen päättänyt tulla tänään sinua tapaamaan – tahtotila on kova, vaikka taistelen itseni kanssa koko ajan siitä, onko siinä mitään järkeä? Itketän itseäni vain lisää, mutta toisaalta, jos nyt en tule luoksesi, voi olla, että enää en kerkeä. Olemme eläneet tätä epätietoisuuden aikaa jo kohta kaksi vuotta – jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen..
Joka päivä odotan sitä puhelua, jossa minulle kerrotaan, että olet päässyt pois ja joka päivä pelkään, milloin puhelin soi ”sillä äänellä”.
Rukoilen puolestasi taas tänään, Äiti ❤
Tyttäresi
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 
❤️
TykkääTykkää