Äiti täytti eilen 15.2.2022 kunnioitettavat 80 vuotta. Artikkelikuvassa on äiti ja minä, vuonna 1966. Harmikseni minulla on juuri nyt nuha (ei koronaa), joten en päässyt äidin luona käymään ja siitä olen surullinen. Harmittaa vietävästi, mutta äitiä suojellakseni en tietystikään ottanut sitä riskiä, että äiti olisi saanut tämän räkätaudin. Käyn hänen luonaan, kun olen taas terve ❤
Kun äiti syntyi…
Äiti syntyi siis helmikuun puolivälissä, kovilla pakkasilla vuonna 1942. Tarina kertoo, että äidin kotitalossa oli tuolloin ollut majoittuneena pirtin lattialla, joukko savottamiehiä. Äiti oli syntynyt kamarissa yöllä ja hänen äitinsä oli lähtenyt aamulla navettaan, lehmiä lypsämään. Savottamiehet olivat sillä aikaa kuunnelleet kummissaan ääntä, joka oli kamarista kuulunut – kuin lapsen itku, mutta miten kummassa? Naisethan pukeutuivat vielä noihin aikoihin pitkiin hameisiin ja talvellahan vaatetta oli tietysti paljon muutoinkin, joten savottalaiset eivät olleet huomanneet, että talon emäntä oli viimeisillään odottamassa pienokaista.
Muutamaa päivää aiemmin oli silloinen Suomen tasavallan toinen presidentti (1925-1931) Lauri Kristian Relander, kuollut ja haudattu. Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota oli syttynyt, jo ennen äidin syntymää, kesäkuussa 1941 ja sodan päättyessä 1944, oli äiti vasta kaksivuotias.
Uudeksi Presidentiksi valittu Risto Rytin ja ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin johtama Suomi kävi siis sotaa Adolf Hitlerin johtaman Saksan aseveljenä, koska Saksa oli aloittanut sodan Josif Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa vastaan. Elettiin siis sota- ja nälkävuosia. Kaikesta oli pulaa ja monista arkipäivää helpottavista mukavuuksista jouduttiin tinkimään. Suomen tähänastisten sotien viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan tosiasiallisesti päättyneeksi. Äiti oli tuolloin kolmevuotias. Sotavuosistahan voisi tässä kirjoittaa paljonkin, mutta äiti ei niistä koskaan tullut kertoneeksi ja tietoa Suomen sodista löytyy lisää netistä, joista minäkin tätä tietoa ammensin, kun rupesin miettimään niitä aikoja, kun äiti on syntynyt ja niitä lähtökohtia mistä hän on elämäänsä ponnistanut.
Äiti oli syntyissään todella pieni ja heiveröinen ja vanhemmat odottivat hänen kuolevan pienenä, koska niin valitettavasti silloin kävi monessa perheessä, monille lapsille, se oli silloin tavanomaista. Perheet olivat suuria ja osa lapsista menehtyi nälkään ja erilaisiin sairauksiin. Äidin perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan 12 lasta, mutta heistäkin vauvaiällä kuoli neljä ja aikuisiksi kasvoi kahdeksan.
Kun sota oli päättynyt ja Suomen ja Lapin jälleenrakennus alkoi, äiti oli siis rapian kolmen vanha. Äidin äiti ja äidin mummo päättivät noihin aikoihin, että kenties äidillä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä, jos hän muuttaisi mummon huomiin ja saisi siellä kipeästi tarvitsemaansa ruokaa ja huomiota. Niin äiti lähti kotitalostaan ja muutti mummolaansa, vajaan 10 kilometrin päähän. Alkoivat kasvuvuodet.
Kasvuvuodet, tiettömän taipaleen takana..
Vuosien saatossa olemme äidin kanssa paljonkin puhuneet asioista ja tapahtumista, joiden keskellä äiti mummolassaan eli ja kasvoi aikuiseksi. Pääasiassa äidin muistelot ovat olleet hyviä, joskin mahtuuhan sinne lähes 20 vuoteen, myös muistoja, jotka ei niin hyviä olleet.
Kun koulunkäynti alkoi, äiti asui asuntolassa viikot ja viikonlopuksi hiihti tai käveli lähes 20 kilometrin matkan mummolaan, tiettömän taipaleen taakse. Siellä odottivat sitten päivän ja viikon työt, mitkä piti tehdä viikonlopun aikana. Äiti oli tunnollinen oppilas ja hän sai koulusta hyviä numeroita. Tallessa ovat edelleen äidin koulutodistukset, joihin kuittauksen näkemisestään on laittanut pappani allekirjoituksellaan.
Äiti kertoi, että keväisin yhtenä hänen työnään oli ajaa mummolan hevosella, paskaa pellolle tunkiolta. Niin ennen tehtiin. Talikolla hän täytti hevoskärryn ja ajoi pellolle ja tyhjensi sen sinne talikolla levittämällä. Alakouluikäinen tyvär – kyllä ovat ajat olleet toiset tuolloin. Ymmärrän hyvin, että äidin ikäiset ihmiset eivät tätä nykyajan elämänmenoa oikein ymmärrä… Ensimmäiset parikymmentä vuotta hänen elämästään olivat siis työntäyteisiä, siitä kun taaperoikä ylitettiin.
Äiti ei koskaan oppinut uimaan, vaikka mummola jokirannassa olikin. ”Näkki nappaa” – ei sinne saa mennä! Äiti kertoi, että yhtenä keväisenä päivänä, kun hän aamulla oli lähtenyt käymään yli joen kotonaan, niin joki oli jo näyttänyt melko heikolta. Mummo oli häntä kehottanut, että mene vain, kyllä siitä vielä pääsee ja äiti oli mennyt. Keskellä jokea ollessaan jää oli pettänyt hänen alta ja hän oli miltei pudonnut jokeen. Onneksi hän oli saanut rimpuiltua sukset jaloistaan ja saanut sauvalla hieman tukea jään päältä, että oli päässyt pois sulasta, virtaavasta kohdasta ja onneksi mummo oli yltänyt siihen suksisauvaan, josta kiskomalla oli saanut äidin noukituksi ylös joesta. Äiti oli säikähtänyt ihan huolella ja hän ei koskaan oikein halunnut vesille, mutta tietysti hän sinne eräänkin kerran elämässä myöhemmin joutui, kun kalamiehen miehekseensä otti.
Täysi-ikäinen 21 vuotiaana
Äiti lähti työelämään mummolasta, ollessaan 21 vuotta, joka tuolloin oli aikuisuuden rajapyyki. Tuolloin mummolassa asui myös hänen enonsa, joka sitten jäi pitämään huolta vanhenevasta äidistään. Mummolassa äiti kulki vielä kuitenkin vapaillaan, kunnes sitten löysi isän ja mummolakäynnit hieman harvenivat, mutteivät suinkaan loppuneet, vaan äiti kävi auttelemassa mummolassa, aina kun ehti.
Äiti ja isä vihittiin vuonna 1964 ja äidin mummo, minun ämmini, kuoli 1970. Minä puolestani olen syntynyt vuonna 1965 ja joitakin muistoja myös minulla on ämmistäni, joka tykkäsi pitää minua sylissä ja keinuttaa keinussa. Minä jäin vanhempieni ainoaksi lapseksi.
Maailma muuttui toiseksi
Olen miettinyt paljon viime aikoina, että kerkeääkö äiti täyttää 80 vuotta – onko hänellä riittävästi elinpäiviä – ja nyt kun äiti on 80-vuotias, mietin sitä, kuinka paljon maailma on muuttunut kahdeksassakymmenessä vuodessa? Kuinka paljon on muuttunut Suomi? Kuinka paljon on muuttunut Lappi? Kuinka paljon ovat muuttuneet ne tienoot, missä äiti asusteli itsenäisesti vielä muutamia vuosia sitten?
Äidin ollessa 10-vuotias alkoi autoilu pikkuhiljaa yleistyä Suomessa ja vuonna 1952 autojen kokonaismäärä ylitti maagisena pidetyn 100 000 kappaleen rajan. Ensimmäinen televisiolähetys toteutettiin Suomessa toukokuussa vuonna 1955, äidin ollessa 13-vuotias ja 1970-luvulla lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa oli Tv-vastaanotin, myös meillä. Meidän perheen ensimmäinen televisio tuli taloon 1966, minun ollessa vuoden vanha. Se oli kaappimalli, jossa ovet olivat lukossa ja näin ollen tv oli suojassa pieneltä tutkijalta..
Ensimmäiset matkapuhelimet esiteltiin Suomalaisille 1987. Siihen asti olivat lankapuhelimet olleet osa lähes joka talon kalustoa. Alkoi aika, jolloin viestintäteknologia alkoi siirtyä jokaisen Suomalaisen saataville. WWW täytti muutamia vuosia sitten 30 vuotta, se keksittiin 1989 ja maailma muuttui totaalisesti. Äiti on ollut tuolloin 47-vuotias. Muistan, että hän joutui työelämässä mukana vielä ollessaan, opettelemaan atk-käytön alkeita ja käyttikin sen aikaista tietotekniikkaa vielä muutaman vuoden, ennen eläkkeelle siirtymistään.
Kun äiti sitten pitkän päivätyön päätteeksi pääsi eläkkeelle, hän kerkesi nauttia isän kanssa yhteisiä eläkepäiviä vain pari vuotta, kunnes isä kuoli ja äiti jäi yksin. Muutamia vuosia myöhemmin hän sai sitten muistisairausdiagnoosin ja minä päädyin ainokaisena huolehtimaan äidistäni ja sen miten matkamme siitä on edistynyt voitkin lukea blogista.
Kun mikään ei riitä
Äiti maksaa nyt, asuessaan jo tehostetussa palveluasumisessa, kalliin hinnan siitä, että eli kunniallisen elämän, oli ahkera, säästi, teki työtä ikänsä ja maksoi yhteiskunnalle moninkertaisia veroja ja nyt lopuksi, lähes ehtoon hetkillä, hän on maksanut elämisensä kustannuksia tuloistaan ja säästöistään ja maksaa edelleenkin myös veronsa. Kyllä minua hieman ”hapottaa” viime viikolla tietooni tullut päätös, evätä äidin asumistuki. Tuntuu, että mikään ei meidän yhteiskunnalle riitä, kun vanhuksista ja heidän elinolosuhteista ja niiden hinnasta keskustellaan. Miksi me Suomalaiset haluamme mieluummin huolehtia ulkomaalaisista, kuin omistamme??
Huomenna tulee sitten sosiaalitoimen edustaja kotikäynnille luokseni. Käymme yhdessä läpi äidin taloustilannetta ja hänen maksujaan – josko tällä sosiaali-ihmisellä olisi joku konsti, millä voisimme äidin taloustilannetta nyt jotenkin helpottaa – kenties toimeentulotuki?? -Äiti kyllä raivostuisi, jos tietäsi, että olen menossa ”kerjuulle” hänen puolestaan – mutta tähän nyt on tultu. Eläminen on kallista ja olen kuullut, ettei kuoleminenkaan ilmaista ole…
Suomi nyt ja tulevaisuudessa?
Tänään on 16.2.2022. Suomi on vaipumassa koronavirus epidemian jälkeiseen lamaan. Valtion velka huitelee miljardeissa. Vuoden 2022 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 144 miljardia euroa, mikä on noin 55 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samana vuonna valtion budjetin mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat kokonaisuudessaan kuitenkin 1 275 miljoonaa euroa. Ulkoministeriön hallinnoiman kehitysyhteistyön osuus on 705 miljoonaa euroa.
Bensiinin, Dieselin ja sähkön hinta huitelee pilvissä. Päivän dieselin keskihinta oli 1.871, 95-bensan 1.945 ja 98-bensan jo yli kaksi euroa, 2,033. Koronapandemian alkuun verrattuna hinta on noussut tähän päivään noin 61 prosenttia ja 95-bensassa noin 52 prosenttia.
Kahvi on kallista ja ruoan hinta nousee päivittäin. Ruoan hinta kääntyi nousuun elokuussa 2021, minkä jälkeen hintojen nousu on kiihtynyt kuukausittain. Joulukuun 2021 hinnat olivat 1,7 prosenttia joulukuuta 2020 korkeammat. Työttömyyttä on paljon, minä mukaan lukien ja köyhät köyhtyvät edelleen.
Sote-uudistus on nytkähtänyt eteenpäin ja hyvinvointialueet ovat tulossa vuoden 2023 alusta. Tätä muutosta on Suomessa vatuloitu vuosikausia ja nyt se sitten on käynnistynyt ja mitä se meille tässä taloudellisessa tilanteessa vielä tulee maksamaan?
Mitähän vanheneminen maksaa tulevaisuuden Suomessa ja Lapissa? Kyllä meinaa jo hieman pelottaa – kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sukanvarteen tunkemaan, vaivoin kerättyjä seteleitä! Vai onko siinä mitään järkeä? Jos nyt en säästä ja elän täysillä, maksaako hyvinvointiyhteiskunta hoitoni, jos minulla ei ole millä maksaa??
Presidenttinämme on Sauli Niinistö ja pääministerinä Sanna Marin. Suomalaiset eivät ole kovin tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen ja erilaisia mielenosoituksiakin on jo järjestetty. Neuvostoliitto on sotajalalla Ukrainan kanssa, tosin sota ei vielä ole syttynyt, mutta mahdollistahan se tietysti on. Uusi maailmansota? – vai soita, jossa Nato, osa Euroopan maista, yhtyy puolustamaan Ukrainaa, Neuvostoliittoa vastaan. Mitä tekee Suomi, puolueettomana? Pysyykö se puolueettomana, vai liittyykö puolustusliittoon? Ollaanko me Suomalaiset opittu historiasta yhtään mitään?
Onneksi äiti ei enää tiedä…
Onneksi äidin ei enää tarvitse huolehtia tämän päivän menosta. Muistisairaus vie normaalisti ensin lähimuistin ja pikkuhiljaa sairas painuu muistoissaan lapsuuteen ja äiti on sinne jo mennyt. Hän on jälleen se heiveröinen pieni lapsi, helmikuun Lapin pakkasissa, epävakaassa Suomessa, niin kuin silloin kun hän syntyi 80 vuotta sitten…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 