97. Noidankehässä…?

Kun yksi asia muuttuu, muuttaa se toisenkin asian ja noidankehä on valmis pyörimään ympyrää..

Facebook päivitys 10.2.2022.
Kelan täti soitti, ei saa äiti ennää ees asimistukea…(kirosana, kirosana, kirosana)

Kommentti päivitykseen 12.2.2022
Niin kuin olen teille kertonut aiemmissa artikkeleissa, äidille tuli asumistuen tarkastuslappu, tammikuun alussa. Asumistukeen tarvittavat tiedot tuli päivittää 11.1.2022 mennessä. No, mie soitin Kelalle ja kyselin, kannattaako minun äidille tukea hakea? No, siellä virkailija laskeskeli, että äiti voisi saada vielä asumistukea vajaan sata euroa, joten tein hänelle hakemuksen.

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että sain äidille pienemmän huoneen palvelutalosta, koska 1.7.2021 voimaan tullut uusi asiakasmaksulaki, nosti äidin kustannuksia lähes 300 euroa/kk. Vaikka asiasta valitin, niin kuntamme teki päätöksen syyskuussa 2021, ettei äidin tehostetun palveluasumisen maksua alennettaisi.

Onneksi palvelutalon ystävällinen hoitohenkilöstö muutti äidin pienempään huoneeseen, kun kuulivat äidin taloudellisista ongelmista ja heillä oli mahdollisuus juuri tuossa loppuvuodessa tapahtuneen luonnollisen poistuman kautta, saada äidille pienempi, edullisempi huone. Äidin vuokra siis pieneni miltei tuon yllä mainitun uudistuksen tuoman korotuksen verran. ”Luojan kiitos” , ajattelin tuolloin…

Kuinkas sitten taas kävikään?? Kun äidin vuokra pieneni, niin asumiskuluthan pienenivät… niinpä. Sain toissapäivänä soiton kelalta, jossa ystävällisääninen virkailija kertoi, että hän on joutunut tekemään äidille kielteisen asumistukipäätöksen ja suorittamaan takaisinperinnän joulu-, tammi- ja helmikuun osalta, siis taas tuo lähes 300 euroa, joka tuntuu summana kummittelevan koko ajan meidän elämässämme.

1.7.2021 voimaan tullut uusi laki sisältää tekstiosan, jossa asiakasmaksua on alennettava, ensisijaisena toimenpiteenä, ennen kuin asianomainen tarvitsee toimeentulotukea…

Minä en enää jaksa yksin vatuloida tätä äidin talousasiaa. Niinpä soitin kuntamme ikäihmisten sosiaalityöntekijälle ja kerroin hänelle koko stoorin. Ensi viikolla hän tulee kotikäynnille ja katsomme yhdessä hänen kanssaan äidin taloustilanteen. Menikö kaikki niin kuin pitikin, saako äiti jo kaiken sen ”tuen” mitä yhteiskunnalla on antaa vai olisiko äiti oikeutettu toimeentulotukeen, vai voitaisiinko kenties kunnan syksyllä tekemään päätökseen hakea valitusoikeutta Hallinto-oikeudelta, ilman, että koko muutoksenhaku prosessia lähdetään tekemään alusta asti? Onko joku mahdollisuus vielä selvitä tästä tilanteesta?

Onneksi äiti ei enää ymmärrä elämää ympärillään, sillä olisihan hän nolona ja häpeissään, jos tietäisi, etteivät hänen rahansa riitä, hänen maksuihinsa….

Noidankehä pyörii ympyrää niin, että kun asianomainen saa jonkun tuen, se vaikuttaa nostavasti kaikkiin kustannuksiin. Edellä olen jo kertonut siitä, kuinka hoitotuki nostaa automaattisesti hoidon hintaa ja näköjään myös päinvastoin, eli jos saat järjestettyä jonkin asian edullisemmin, niin kyllä tuki napataan heti pois… Hirveää byrokratiaa ja aivan turhaa työtä ja huolta lähi-ihmisille – miksi viranomainen ei sitten tee tätä itse ja automaattisesti loppuun asti? Miksi meitä läheisiä, omaishoitajia ja edunvalvontavaltuutettuja työllistetään lisää tämän järjettömän byrokratian pyörittämisessä ja pääasiassa vielä ilmaiseksi?

Niin paljon vastoinkäymisiä, virheitä ja vääriä ohjeita äidin asioiden hoitamiseen liittyen, olen eri viranomaisilta saanut, siitä kun aloin äitini edunvalvontavaltuutetuksi maaliskuussa 2019, että väkisinkin tulee mieleen se, että sattuuko näitä nyt vain meille, vai sattuuko näitä myös muille ja kuinka paljon?? Väkisinkin tulee mieleen myös se, että kuinka monella mummolla ja papalla maksut sitten nousivat uuden lakimuutoksen vuoksi, viime vuoden heinäkuussa? Yleinen olettamahan oli, että maksut alenevat..?

Mitenhän meille käy, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 2023?
Suosittelen säästämään ”sukanvarteen”….

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti