11.1.2022 Facebook päivitys
Varasin ajan netistä Maistraattiin tai sinne Digi-ja väestötietovirastoon torstaille, että saan vireille kototalon myynnin – seki on niin hitokseen homma, että valmiiksi jo hirvittää, mutta tehtävähän son vishin. Joo, ei tuu aika pitkäksi työttömällä, ku on tämmöstä puuhastelua koko ajan tarjolla.. Joo ja ku tämä työ on taas tehty, niin viivan alle ei jää mittään – hyvä jos sattuu ees riittämmään…
14.1.2022 Facebook päivitys
No niin, selvittelin eilen Digiviraston kans tuota edunvalvontavaltakirjan sisältöä. Soitin marraskuun 2019 lopulla Maistraattiin kysyäkseni vahvistusta sille mitä voin ja en voi tehdä? Paikallisen viraston virkailija oli sitä mieltä, että joudun hakemaan äidille ulkopuolisen edunvalvojan kotitalon myynnin ajaksi (400 euroa/hakemus), koska olen jäävi. No, silloin päätin vuokrata talon, kun myyminen oli niin vaikea prosessi.
Olimme äidin kanssa ennakoineet hyvissä ajoin etukäteen, äidin muistisairauden etenemistä ja laatineet edunvalvontavaltuutuksen. Valtuutuksessa äiti oli valtuuttanut minut toimimaan hänen omaisuuttaan ja talouttaan koskevissa asioissa, sekä sellaisissa asioissa, joiden merkitystä äiti ei enää kykenisi ymmärtämään. Valtuutuksessa on erikseen vielä mainittu, että valtuutettu on oikeutettu myymään tai muuten luovuttamaan äidin omistamia kiinteistöjä, hakemaan kiinnityksiä ja perustamaan panttioikeuksia.
Kuten jo edellä blogiteksteissäni olen kertonut, (kts. artikkeli 26. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen) omistamme äitini kanssa yhdessä kiinteistöjä. Lähtökohta ajatus meillä oli se, että tarvittaessa voin tehdä esimerkiksi kiinteistöjen myyntipäätöksiä ja toteuttaa niitä, mutta kuinkas ollakaan, minähän olen nyt jäävi. Harmiksemme laitoimme varavaltuutetut lähisuvusta, kun ei ollut tietoa, ymmärrystä, eikä kokemusta asiasta ja ajattelimme pitää päätökset ja niiden tekemiset lähisuvussa – virhe! Tällä hetkellä elämme siinä tilanteessa, että äidin omaisuutta pitäisi kohtapuolin alkaa myymään, mutta kiinteistöjenmyynti vaatii ns. ulkopuolisen edunvalvojan, myynnin ajaksi ja lupa asiaan täytyy saada viranomaiselta ja sehän tietysti maksaa ja jonot ovat puolen vuoden mittaisia… Tämä edellä kuvattu tapahtui siis vuoden 2019 lopulla.
Eilinen (tammikuu 2022) keskustelu virkailijan kanssa, antoi täysin päinvastaisen tuloksen – nyt voinkin tehä mitä vain, niin kauan, kun en itse ole sekä myymässä, että ostamassa..
Jahhas, elikkä olen kaksi vuotta tässä pelännyt linnaan joutumista, ku uskalsin talon vuokrata – tehä niin suuren rikoksen… Näin net on erilaisia nuot tulkinnat?? Ensin täti sanoi nounou ja sitten täti sanoi jeesjees – otappa sie tavan tallaajana näistä sitte selvää? Met äitin kans vuonna 2017 ennakoithin tulevaa ja tehtiin valtuutus, ku meillä yhteisiä kiinteistöjä oli ja sitte se paperi ei käynykhän ennään 2019 ja nyt 2022 taas käypii??
Eikait siinä, häätyy alkaa tepisemmään..
1.2.2022 Kommentti päivityksiin
Hieman hämmentynein mielin mietin nyt tilannetta.. Olen kaksi vuotta miettinyt, että milloin ”joudun linnaan” näistä pahoista teoistani, kun uskalsin vuokrata kotitalon ja vieläpä kahteen kertaan, kun olin ymmärtänyt, että minulla ei olisi oikeutta vuokrata tai myydä, koska olen jäävi… En tiedä miten tässä näin kävi – kuka ymmärsi väärin ja ketä, mutta tuon ensimmäisen puhelun vuoksi, en lähtenyt myymään kotitaloa jo heti äidin siirryttyä palveluasumiseen vaan koetin ratkaista asian ”vaivihkaa” vuokraamalla talon, että äiti pystyisi asumaan palvelutalossa ja saisi laskunsa maksettua, eikä kotitalon maksut hänen tai minun kukkaroa rasittaisi. Ja nyt sitten tämän uudemman tiedon mukaan olisinkin voinut myydä kotitalon jo silloin vuosia sitten…?
Kuinka paljon huolta ja vaivaa noihin kahteen vuoteen sitten mahtuikaan?? Kun äiti oli muuttanut palvelutaloon ja kun sain tiedon siitä, ettei hän enää palaisi kotiin, niin alkoi allekirjoittaneella kiire aika. Oltiin valmistumassa jouluun. Sain sovittua, että ensimmäiset vuokralaiset saapuvat heti vuodenvaihteen jälkeen. Vuokrasin talon kalustettuna, mutta silti minun oli tyhjennettävä talo, jota vanhempani olivat asuneet vuodesta 1982, lähes 40 vuotta. Voi sitä tavaran paljoutta – niitä henkilökohtaisia juttuja, vaatteita, papereita, työkaluja ja vaikka mitä… Ja sitten se, että talo vaati todellakin ”pientä pintaremonttia”. Mummon mökkiin oli tulossa asumaan nuoria ihmisiä, niin oli aika hieman päivittää näkymää.. Naisen on kuitenkin tehtävä, mitä naisen on tehtävä ja niin alkoi tyhjennyksen jälkeen remontti. Maalia ja tapettia ja uusia lattioita. Niin meni se vuodenvaihde remontoidessa ja roskalavaa täyttäessä. Lopussa kuitenkin kiitos seisoi ja sain kaiken järjestettyä ennen vuoden vaihtumista ja vuokralaisten saapumista, tosin joulu ja uusivuosi jäivät juhlimatta…
Seuraavana syksynä, lokakuun lopussa olin jälleen tilanteessa, että kotitalon 10 kuukauden ajaksi tehty vuokrasopimus oli päättymässä ja jouduin miettimään mitä nyt tekisin? Minulla itsellä ei ollut/ole varallisuutta ylläpitää tyhjää taloa ja edelleen tuolloin olin siinä uskossa, etten voisi taloa myydä. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin tuossa kohtaa ja sain kuin sainkin erään nuoren perheen muuttamaan kotitaloon vuokralle, kunnes he päättäisivät oman kodin hankinnasta. Niin alkoi jälleen kotitalon tyhjennys – nyt sitten tyhjensin talon myös ylimääräisistä huonekalusta ja muusta kodin irtaimistosta, lukuun ottamatta niitä, mitä uusi vuokralainen kertoi tarvitsevansa. Niin kotitalo sai jälleen uudet vuokralaiset ja minä ”puhalsin ilmat keuhkoistani pihalle” – Huh! – Asioilla on tapana järjestyä…Taas mentiin vuosi eteenpäin. Sitten vuodenvaihteen jälkeen, oli jälleen edessä tilanne, että kotitalossa ei helmikuun 2022 jälkeen asuisi enää vuokralaisia, vaan he muuttaisivat omaan kotiin.
Nyt tilanne on siinä pisteessä, että minun voimavarat eivät enää riitä kotitalosta huolehtimiseen ja siksipä varasin ajan tuonne Digivirastoon, että kyselen sieltä, miten hakemus väliaikaisesta edunvalvojasta kaupanteon ajaksi tehtäisiin ja että kuinka kauan sellaisen saaminen kestäisi ja tietysti mitä se nyt maksaisi? Varasin ajan netissä, koska korona ja virasto ei ole avoinna, kuin ajan varauksella. No, päivää ennen ajanvaraustani minulle soitettiin Digivirastosta ja virkailija halusi minun kanssa keskustella, jos se minulle sopisi, vaikka aikavaraus olisikin vasta seuraavalle päivälle. No sopihan se…
Niinpä kerroin hänelle huoleni ja hän sanoi, että tutkitaanpa sitä edunvalvontavaltuutuksen tekstiä, mitä siellä sanotaan myymisasiasta ja niin me tutkimme. Virkailijan tulkinta oli edellä kuvatun kaltainen – saan siis nyt tehdä mitä haluan…??
Taas ”puhalsin ilmat pihalle keuhkoistani” – Huh! Kun lopetin puhelun, meni ja keitin kahvit. Istuin pitkään ihmettelemässä tätä edunvalvontavaltuutus asiaa. Kuinka kummassa tässä kävi näin?? Miksi kuiten en ottanut ylös virkailijan nimeä, joka minulle ensimmäisen tulkinnan antoi??
Seuraavana päivän soitin kiinteistövälittäjälle ja kerroin hänelle, että olisin myymässä kotitaloani purkukuntoisena, koska enhän minä voi ottaa viideksi vuodeksi vastuulleni talon kuntoa, kun en ole siinä asunut 40 vuoden aikana, kuin kaksi puolen vuoden jaksoa. Mene ja tiedä mitä sieltä voi löytyä, koska vanha on vanha… Kuukauden päästä olen viisaampi ja tiedän, kuinka asia etenee, sikäli mikäli osaan tehdä päätöksiä…?
Mikä sitten on tarinan opetus?? Kysy aina ainakin kahdelta viranhaltijalta tulkintaa viranomaispäätöksistä ja kirjaa ylös kenen kanssa olet ollut puheissa, minä päivänä ja mihin kellonaikaan!!
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 