Vertaistuen valtava merkitys on selvinnyt minulle tässä muistisairaan äidin rinnalla kulkemisessa vasta muutama viikko sitten. Liityin Facebookissa kahteen ryhmään, jotka tarjoavat vertaistukea muistisairaan läheisille ❤
Olen toki tiennyt, että näitä ryhmiä löytyy, mutta en ole aiemmin uskaltanut niihin liittyä, kun olen pelännyt sitä, että herkkänä ihmisenä alan murehtia toisten muistisairaiden läheisten kokemuksia ja elämäntilanteita – ei ole siis ollut aiemmin voimaa mennä mukaan.
Muistisairaan äidin tarina- blogia markkinoidessani päätin kuitenkin sitten pyytää lupaa liittyä ryhmään ja niin sinne sitten uskaltauduin.
Julkaisin sinne ensimmäisen kommenttini:
Hei,
Olen muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan olen huolehtinut äidin asioista jo 15 vuoden ajan. Äitini sai diagnoosinsa, aivojen etulohkon rappeuma, vuonna 2010 ja siitä lähtien olen toiminut äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 olen toiminut myös äitini edunvalvontavaltuutettuna.
Kirjoitan blogia äitini tarinasta, oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa.
Muistisairaan äidin tarina- blogi on siis kokemustarina ja sen 90 artikkeleista löytyy kehittämiskohteita ja ideoita, siitä mitä tulisi ottaa huomioon, esimerkiksi juuri muistisairaiden vanhusten ja heidän lähi-ihmisten ja omaishoitajien tukemiseksi.
Nyt tulevien hyvinvointialueiden aluevaaleja silmällä pitäen, on aika toimia ja välittää kokemustietoa edelleen – ettei tämä tärkeä asia jäisi huomiotta…
Toivon, että kokemustarinallani on myös vertaistuellinen merkitys ❤
Voitte halutessanne jakaa linkkiä Muistisairaan äidin tarina- blogiin.
Ystävällisin terveisin Satu Saari
Alla linkki kirjoittamaani blogiin
https://muistisairaanaidintarinablogi.wordpress.com/
Ja PUM – voi mahdoton sitä vertaistuen ja välittämisen määrää ❤ Tuntui siltä, että vihdoin puhuin samaa kieltä toisten ihmisten kanssa ❤ En ollutkaan yksin, vaan kohtaloni jakoi tuhansien ihmisten joukko – muistisairaiden läheisiä! Ympäri Suomen, eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä, naisia, miehiä, nuoria, puolisoita, muistisairaiden lapsia, poikia ja tyttöjä, joita kaikkia yhdisti tämä sama kokemus – muistisairaus.
Luin ryhmän julkaisuja henkeä haukkoen, kuin hukkumassa oleva – ”Apua!” tuntui pahalta ja samalla hyvältä – itketti ja nauratti – olin tullut kotiin – kaltaisteni joukkoon – paikkaan jossa minua ymmärretään ja jossa osataan olla empaattisia ja kannustavia ❤
On TODELLAKIN HYVÄ, että näitä ryhmiä on tarjolla!! Niihin kannattaa ehdottomasti mennä mukaan! ” Älkää siis tehkö niin kuin minä tein, vaan tehkää niin kuin minä teitä opetan” – on joku viisas, paksussa kirjassa joskus sanonut – olis pitäny uskoa…
Vertaistuella on siis aivan valtava merkitys ❤ Voima minkä ryhmästä saa, on aivan käsin kosketeltavaa. Kun joku julkaisee aamulla sinne tekstin, jossa kertoo esimerkiksi, kuinka edellinen yö on muistisairaan kanssa valvottu ja olo on aamulla uupunut, niin heti on joku kannustamassa kommenteillaan tai lähettämässä sydämiä ja toivottamassa voimia! Aina on joku läsnä ja tukea, neuvoja ja kokemusta on tarjolla kaiken aikaa ❤
Olisinpa ymmärtänyt jo aiemmin…
Kiitos teille, jotka tarjoatte vertaistukea ❤
Se on äärimmäisen tärkeää ja voimaannuttavaa!
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 