Facebook päivitys 5.10.2021
Mielensäpahoittaja (siis minä) sai taas boostia viranomaisten päätöksistä ja oikeuslaitoksen kohtelusta ja niinpä naputtelin äidin kirjaa kolme tuntia.. Valmistuu se, vaikka aina välillä on niin surullista, ettei pysty näitä asioita käsittelemään, mutta raivo antaa kyllä pontta..
Facebook päivitys 6.10.2021
Jee, tää on kivaa! Mie siis harjoittelen kotisivujen rakenteen tekemistä ja nyt oon tehny sivuston, jossa on kolme sivua ja mie nään ne jo mobiilista..
Facebook päivitys 7.10.2021
Ai että, tänä aamuna oon taas oppinu monta uutta jippoa kotisivujen tai blogisivujen tekemiseen! Mie oon pitkään halunnu tehä oman blogin, mutta enoo oikein tienny miten alottaa ja mitä teknistä osaamista se vaatii – nyt tiän 
kyllä siinä pian niin käypii, että taijan alkaa bloggaamaan 
jotenki haluaisin julkisesti käsitellä tätä muistisairaan äitini ja minun matkaa hänen rinnallaan ja olla blogillani välittämässä kokemustietoa, sekä tuomassa mielipiteitäni vanhusten palveluista ja palvelutta jättämisestä tässä meitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja lähimetsässä..
Facebook päivitys 8.10.2021
Dodiin, nyt on päästy jo kokeileen kuinka se artikkeli sinne blogipohjalle tallennetaan mitä lisäosia siihen WordPressissä tarvitaan ja miten ne jutut sinne kategoroidaan.. Molen aivan intopiukeanna, opiskellu! Voi hitokseen, jos tämä onnistuu, niin sitte kyllä saatta luvan tulla seuraamaan minun blogia kampraatit 
Facebook päivitys 15.10.2021
Neljä tuntia meni, että heilahti, ku taas kirjoittelin Nyt on tekstit aikajärjestyksessä ja sitten alkaa blogi tarinoiksi kirjoittaminen (tarinan dokumemtointi on tallessa äidille tekemääni Facebook ryhmään). Ensin täytyy kuitenkin kirjoittaa johdantoteksti.. Joudun kirjoittamaan blogitarinat niin, että lähden liikkeelle 2018 vuodesta ja se tietysti ensin, että edetään sitten julkaisu kerrallaan tähän vuoteen ja näihin päiviin.. Ai että, mie oon niin pitkään tätä vatuloinu, kun mieli eioo ollu valmis tähän, mutta nyt minusta tuntuu, että haluan kirjoittaa tämän tuskan, vihan ja kaiken sen paskan, mitä olen saanut kokea, matkallani muistisairaan äitini rinnalla 
ei ole ollut helppo tie ja kiitos teille kampraatit, että olette olleet empaattisia, tukeneet ja kuunnelleet minua siinä matkalla 
Facebook päivitys 16.10.2021
Täällä oon koko päivän työstänyt Blogiasiaa eteenpäin ja etenee se Ihan vielä ette pääse sivuille lukemaan, mutta pian mie ne julkaisen Tässäpä kuitenkin maistiaisia päivän tuotoksista
Miksi kirjoitan ”Muistisairaan äidin tarina – Blogia”?
Jokainen elämä on uniikki. Jokainen ihminen on arvokas. Jokainen kokemus on ainutlaatuinen. Jokainen, joka joutuu kokemaan muistisairauden ja muistisairaan läheisen rinnalla kulkemisen, tarvitsee kaiken sen tiedon ja tuen, mitä meillä ympärillä olevalla yhteiskunnalla ja yksilöillä on mahdollisuutta antaa. Tie on raskas ja kivinen ja matkalla tulee vastaan paljon asioita, joiden äärellä on ensimmäistä kertaa – vailla aiempaa kokemusta. Meillä on vain yksi elämä, vanhemmat, lapset, lapsenlapset tai sitten ei ketään niistä. Voimme joutua elämään elämämme aivan yksin. Yhteiskunnan pitää olla silloin perheemme, tukemme ja kulkea aidosti rinnallamme, kun tukea tarvitsemme. Me vanhetaan kaikki, päivä päivältä ja joskus tulee eteen se päivä, jolloin kaikki on ohi, mitään ei ole enää tehtävissä ja elämä loppuu – ystävääni lainaten ”Yhtenä päivänä me kuollaan kaikki, mutta kaikkina muina päivinä me eletään”. Niinä muina päivinä meidän pitää rakentaa itseämme ja tätä meidän yhteiskuntaa sellaiseksi, joka hyväksyy ihmisen, sairauden ja vanhuuden. Yhteiskuntaa, joka antaa arvoa elämälle ja kehittyy kokemustiedon kautta. Jotta yhteiskunta voisi kehittyä kokemustiedon kautta, täytyy kokemukset kertoa avoimesti. Haluan omalta osaltani kantaa korteni tähän yhteiseen kekoon ja siksi kerron teille tämän ”Muistisairaan äitini tarinan”. Teen sen Blogina siksi, että se olisi mahdollisimman monen asiasta kiinnostuneen saatavilla, olipa kiinnostuksen syy sitten yksityinen tai ammatillinen. Muistisairaan äidin tytär
Satu
Facebook päivitys 17.10.2021
Ai että pyhäpäivä ehei, kyllä tämä on työpäivä Kone on avattu ja kohta alan taas naputella.. Tämän äidin tarinan julkituominen on nyt prioriteetti ykkönen. Minut on yhteiskunnan toimesta ajettu selkä seinää vasten ja muuta ei ole enää tehtävissä, paitsi tämä blogi ja edunvalvojan roolista luopuminen, jossakin kohtaa – nyt pelataan aikaa vasten.
Puoli vuotta kestää äidin talous ja sitten loppuu rahat.. Ahne kuntamme on siihen syypää. Kyllä minua hävettää asua täällä ja maksaa veroja tähän kuntaan 
Pittää yrittää muuttaa muualle, ennenkö on itte siinä jamassa, että tarttis yhteiskunnan tukea Kun saan blogin valmiiksi, häätynee ottaa yhteyttä johonkin toimittajaan, jutun toivossa. Minua kiinnostaisi tietää miten tuo heinäkuinen lakiuudistus on vaikuttanut muihin tehostetussa palveluasumisessa asuviin mummoihin ja pappoihin – onko Suomessa kuinka paljon näitä vanhuksia, joiden maksut nousi?? Ymmärtääkseni uudistuksen tarkoitus oli yhdenmukaistaa maksukäytännöt Suomessa ja lakitekstiin kirjattiin myös se, että maksujen alentaminen on ensisijainen käytäntö, ennen toimeentulotukea 
No nähtäväksi jää, jos elinpäivät riittää äidillä tai mulla Tällä kokemuksella annan teille kaksi neuvoa. Toinen on se, että eläkää nyt ja tuhlatkaa omaisuutenne, ennen palveluasumiseen joutumista ja toinen on se, että jos joku pyytää teitä edunvalvojaksi, niin vaikka kuinka vaikealta tuntuisi sanoa ”EI” niin tehkää se, oman mielenterveytenne tähden. Yhteiskuntaa vasten taisteleminen on tuhoon tuomittu juttu
Anteeksi taas tämä vuodatus
Kommentti yllä oleviin päivityksiin 22.11.2021
Olin pitkään dokumentoinut äidin tarinaa Facebook, suljettuun ryhmään. Ajatuksenani oli jossakin kohtaa tuoda julki nämä minun kokemukset, äidin rinnalla kulkemisesta. Meidän osalle oli tullut niin paljon kaikkea hankaluutta viimeisten vuosien aikana, että ihmettelen kovasti sitä, että olemmeko me äidin kanssa ainoat, joille on käynyt näin, vai eivätkö ihmiset puhu ääneen näistä epäkohdista tässä palveluprosessissa??
Olin ajatellut antaa palautetta ja kehittämisideoita yhteiskunnalle näiden dokumentaatioiden kautta, mutta kun minut ajettiin ”selkä seinää vasten” päätinkin sitten tehdä tästä julkisen – kokemustarinan.
Opettelin ensin, kuinka netti- ja blogisivut tehdään, sitten aloin läpikäydä dokumentaatiota, jotta saisin sen aikajärjestykseen. Kun tekstit olivat järjestelty, alkoi kirjoitustyö. Kirjoitin yhtä soittoa, yhden kokonaisen viikon – 7 päivää. Artikkeleita syntyi ja syntyi ja sitten julkaisin sen – MUISTISAIRAAN ÄIDIN TARINA – BLOGIN!
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 