Äiti on vuokralainen. Äiti asuu toista vuottaan kunnan omistamassa palvelutalossa. Vuokra on 8184 euroa vuodessa. Vuokran sanotaan olevan korkea siksi, että asuinseutumme vuokrataso on korkea ja se määrittelee myös kuntamme perimän vuokran neliöhinnan palveluasumisessa. Äidin huone on 24 neliötä ja siihen lisätään jyvitettynä vielä 12,22 neliötä, muita yleisiä tiloja ja käytäviä. Huoneita palvelutalossa on monen kokoisia, mutta ”luonnollinen poistuma” määrittää sen, minkäkokoisen huoneen sieltä saa – siihen ei voi siis itse vaikuttaa.
Kirjoitin alle vuokrasopimuksen, äidin puolesta 25.1.2020. Vuokrasopimuksessa luki, että vuokra on sidottu elinkustannusindeksiin ja että se tarkistettaisiin aina syyskuussa ja korotettaisiin vuosittain tammikuussa, niin ja tietysti myös se, että jos sattuisi niin hassusti, että elinkustannusindeksi laskisi, vuokraa ei kuitenkaan alennettaisi..
Vuokrankorotusilmoitus saapui marraskuussa. Siinä kerrottiin, että vuokra nousisi tammikuun alusta. Eihän se yllätyksenä tullut, mutta kieltämättä harmitti. Minä yritin laskea ja tutkia tuota elinkustannusindeksi asiaa ja saada laskettua sen mukaan vuokrankorotus, en onnistunut. Kysyin asiaa ystävältäni, joka oli työnsä puolesta enemmän tekemisissä näiden elinkustannusindeksi asioiden kanssa. Hän tutki vuokrankorotusilmoitusta ja totesi, että ”Tuo on aivan väärin laskettu”.
”Kun vuokra tarkastetaan vuosittain, verrataan kustannusten muutosta aina edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan. Käsittääkseni syyskuuta käyttävät tarkastelukohtana. Vuosimuutos syyskuusta 2019 syyskuuhun 2020 on 4 indeksipistettä ( 1973>1977) eli vuokraa voidaan korottaa 0.2%, mikäli syyskuuta käytetään tarkastelukohtana. Jos käytetään helmikuuta, niin silloinkin korotusperuste on vain 0.87% ( 1959>1976). Päätöksentekijä ei ole ymmärtänyt selvästikään sitä, mitä indeksikorotus tarkoittaa. Aikoinaan vuonna 2014, kun ovat ottaneet indeksiehdon vuokrantarkistuksen perusteeksi, on tarkastelukohdaksi otettu tuo helmikuu 2014. Jos nyt joka vuosi verrataan tuohon lähtöindeksiin, niin silloinhan asiakkaat maksavat aina uudestaan nuo edellistenkin vuosien korotukset eli korkoa korolle. Tämä on ihan selvästi puhdas virhe, joka on itseoikaisun paikka. Mutta asiana koskee tietysti kaikkia muitakin, äitisi lisäksi. Sinun kannattaisi tähän hakea oikaisu lautakunnalta, niin tulee ilmi”.
”Olen ihan hämmentynyt, kuinka näin virheellisesti voidaan asiaa tulkita”.
No, miehän tietysti kirjoittelin sähköpostia asiasta kuntaan, sinne asiakasmaksuyksikköön, josta vuokrankorotusilmoitus oli tullut ja sain sieltä saman tien vastauksen, että he ovat juurikin huomanneet saman asian ja tutkivat nyt tilannetta…
Paikallislehti uutisoi asiaa toukokuun lopulla ” Kunta on perinyt liikaa vuokraa noin sadalta ikäihmisten asumispalveluissa asuvalta henkilöltä”.
Palautusten yhteismäärä on noin 40 000 – 50 000euroa.
Viranomaisvirhe oli tapahtunut kunnan kolmen palvelutalon asukkaan osalta. Äitikin sai sitten virheellisin perustein perityt vuokrat takaisin… Vuokrankorotus laskettiin uudelleen ja se pieneni tämän myötä äidin osalta 76,94 euroa kuukaudessa.
Nooh, äläppä ollakkaan, posti toi kunnalta 23.6.2021 päivätyn kirjeen, jonka otsikko oli ”Vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus”. Melkein pysähtyi sydän, kun tätä luin ja ajattelin, että mitä pahaa se minun äiti nyt siellä palvelutalolla on tehnyt, kun saapii sieltä lähöt!!
”Arvoisa vastaanottaja,
teillä on voimassa oleva vuokrasopimus kunnan kanssa, ikäihmisille tarkoitetussa tehostetun palveluasumisen yksikössä. Vuokrasopimuksessa on havaittu virhe vuokran tarkistamisen ehdoissa. Sopimukset ovat kuitenkin sitovia, eikä niiden yksipuolinen muuttaminen ole mahdollista. Tästä johtuen irtisanomme vuokrasopimuksenne 1.7.2021 alkaen. Irtisanomisaika on 6 kk. Irtisanomisajan aikana laadimme kanssanne 1.1.2022 alkaen uuden vuokrasopimuksen tarkastetuin ehdoin. Asumisenne ei keskeydy nykyisessä kodissanne ja asia ei vaadi teiltä mitään toimenpiteitä”.
Puuuh, viimeisessä virkkeessä oli sitten se tärkein asia: ”Asumisenne ei keskeydy nykyisessä kodissanne ja asia ei vaadi teiltä mitään toimenpiteitä”. Herraisä tätä viranomaisviestintää!! Olisko pitäny aloittaa koko tiedote tuolla viimeisellä virkkeellä – sydänkohtaus oli kyllä lähellä…
Olen tässä miettinyt, että kun me ”maallikko edunvalvojat” hyvää hyvyyttämme hoidamme läheistemme asioita, niin vastapelureilla on unohtunut täysin se, että me emme ole ammattilaisia näissä asioissa ja ne tulevat suurimmalle osalle meistä vastaan vain yhden kerran elämässä, jolloin edes kokemustietoa asiasta ei ole. Kunnan viestinnässä pitäisi ottaa huomioon se, että asiat kirjoitetaan SELKOSUOMELLA, niin, että kaikki vastaanottajat varmasti ymmärtävät, mistä on kysymys…
Mikä sitten on tarinan opetus??
Se on se, että jos et ymmärrä viranomaiskirjeen- tai sopimuspaperin sisältöä, vie se sellaiselle henkilölle tulkattavaksi, joka asiasta tietää enemmän ja ymmärtää ja voi sitten sinulle sen tulkata…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 