79. Vuosien surutyö

Facebook päivitys 9. toukokuuta  2021

Äiti, voi minun pieni äiti.
Kävin luonasi, siinä sinä olit, vaikket ollutkaan.
Syötin sinulle suklaavanukkaan, sinä herkkusuu.
Istuin luonasi ja kyyneleet valuivat silmistäni.
Olet jo kaukana, vaikka olemmekin käsi kädessä.
Kiitos kaikesta, minun pieni Äiti ❤

Kommentti päivitykseen 4.11.2021

”Muistisairaus on läheisen sairaus”. Se on vuosien surutyö.

Diagnoosi muistisairaudesta,
tiedon haku ja sen omaksuminen,
tilanteen hyväksyminen,
asioiden järjestäminen,
avun antaminen,
hämmennys luonteen muuttuessa,
matka kohti unohdusta,
jatkuva huoli,
hätä turvattomuuden tunteesta,
puolesta taistelu,
yhteiskunnan tuenpuute,
kun kukaan ei ota tosissaan,
unohdetuksi tuleminen,
viimeisten aikojen tiedostaminen ja
kuoleman odottaminen.
Vuosien suru.

Vain hän tietää, joka on kokenut vuosien surutyön….

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti