72. Tuli mieleen se muuttoilmoitus…

Muistuipa mieleeni.. 26.10.2021

Kun äiti tammikuussa 2020 sitten virallisesti muutti paikalliseen palvelutaloon, tein tietysti asiaankuuluvan muuttoilmoituksen hänen puolestaan. Muuttoilmoitukseen ruksasin kohdat tieto postille ja maistaraatille. Kun toimin äidin edunvalvontavaltuutettuna, laitoin muuttoilmoitukseen äidin postiosoitteeksi minun osoitteen ja lisätietoja kohtaan kirjoitin äidin ”fyysisen” olinpaikan osoitteen. Talletin dokumentin äidin asioiden kansioon. Kaikki meni niinkuin pitikin ja äidin posti löysi tiensä minun postilaatikkoon, joten kaikki hyvin…

Vai oliko sittenkään??

Kesäkuussa tänä vuonna sain puhelun Digi- ja väestötietovirastosta. Puhelimessa hyvin kärkäs naisääni sanoi minulle, että en ole tehnyt äidin muuttoilmoitusta – WTF?? No olen, minulla on siitä ilmoittajan kappale tallessa ja sanoin hänelle päivämäärän kansiossa olleesta muuttoilmoituksesta…? Siihen hän sitten minulle murisi, että hän tarkoittaa sitä, että äitin fyysinen osoitetieto on puutteellinen… Minä ihmettelemään siinä sitten hänelle, että kyllä tässä lapussa on äidin osoite, siis se, missä hän asuu, siellä palvelutalolla – miten niin puutteellinen? Kärkäs naisääni vastasi minulle ”Tästä puuttuu huoneen numero!”

Siis anteeksi mikä numero?

Se sinun äitisi huoneen numero siellä palvelutalolla! – Ahaa, no en minä sitä tiedä – empä ole kyllä tullut katsoneeksi, mikä sen huoneen numero etes on.. Sekö on merkityksellinen tieto?? Kärkäs naisääni siellä langan toisessa päässä murisi minulle, että ”No jos sinne täytyy pelastustoimen mennä, niillä pitää olla huoneen numero!” – Ahaa, no okei, minäpä selvitän sen ja laitanko sinulle sen vaikka sähköpostilla? Kärkäs naisääni vastaa siihen minulle, että ”Ei sitä voi laittaa sähköpostilla, se on tietoturva-asia, se pitää ilmoittaa sillä muuttoilmoituksella.” – Ahaa, siis teenkö minä nyt puolentoista vuoden jälkeen äidille uuden muuttoilmoituksen?? Meneeköhän meidän asiat postin kanssa sekaisin??

No niinpä minä sitten hyppäsin autoon, ajoin äidin luo palvelutalolle, kurkkasin hänen huoneen oven vierestä huoneen numeron, varmistin sen hoitajilta, ajoin kaupunkiin, menin postiin R-kioskille, jonotin luukulle, sain muuttoilmoituspaperin ja kuoren siihen, täytin sen, kirjoitin puuttuvan tiedon 4 B 47 ja jonotin uudelleen luukulle ja näytin kioskinhoitajalle passiani, jotta hän saattoi tarkastaa henkilöllisyyteni ja sitten lähdin mukanani ilmoittajan kappale muuttoilmoituksesta. Kun pääsin vihdoin kotiin, huomasin, että se hitokseen passi oli jäänyt sinne R-kioskille ja lähde uudelleen…

Että nyt sitten palokunta tietää, missä huoneessa se minun äiti on, jos se pitää hakea tulipalon takia turvaan….ja onneksi postipoika ei mennyt sekaisin vaan toi edelleen äidin postin minun laatikkoon, niin kuin ennenkin…

Mikhän son tarinan opetus – kirjatkaa siihen muuttoilmoitukseen kaikki mahdollinen tieto – mitä enämpi sitä parempi, kun jos net siellä sattuvat tarkastammaan niitä tietoja vuojen kahen päästä, niin niitten ei sitten tyhää tartte alkaa soittelhen, kö non kerralla oikein…

Ps. Huomasin tuossa juuri äsken, että kun kunta lähetti viime viikolla äidille päätöksensä, äidin asiakasmaksun alentamishakemukseen, meni kirjekuori ensin palvelutalolle, koska päätökset lähetetään tiedoksi asianomaiselle itselleen, vaikka eihän ne siellä palvelutalolla hoitajat voi asiakkaan kirjeitä avata, vaan se sieltä käännettiin sitten minulle (minun kappale samasta asiasta oli tullut jo kaksi viikkoa aikaisemmin). Kuoressa oli huoneennumero 447 ??

Eli mitenkhän se tallennus meni sitte siellä viranomaisjärjestelmässä, kun se B oli nyt tuosta välistä hävinnyt jonnekin?? Häätyy varmaan soittaa sinne ja esittää kärkäs kysymys asiasta…

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti