Facebook päivitys 2. maaliskuuta 2020
Asumiskokemuksia palvelutalolta… Äitin vaattekaappi tyhjeni viikon kuluessa siitä kun hän muutti. Vaatteet ovat olleet pesussa siitä lähtien, nyt siis jo kolme viikkoa. Ostin äidille kivoja, helppoja ja lämpimiä vaatteita. Fleece takkeja ja housuja, sukkia, aluvaatteita, sellaisia mitkä eivät kiristä eivätkä paina ja ovat helppoja pukea avustettavalle. Kun tulin tänään tänne äidillä oli päällä kenenlie vaatteet ja äitin kuulokoje on mennyt hukkaan jo viime viikolla, eikä kukaan ole ilmoittanut siitä minulle – äiti ei siis kuule mitään, ilman kuulolaitettaan… Soittopyyntö on nyt jätetty palvelupäälikölle ja sairaalan kuulopolille, jonne kuulostudion hyvin toimineet palvelut oli kuulemma siirretty.. Nykyään pitää saada lähete kuulopolilta, että pääsee Kuulostudiolle ja PÖH! Ainoa asia joka on toiminut loistavasti kaiken aikaa on tuo Kuulostudio, niin nyt seki sitte meiltä vietiin prkl.
Facebook päivitys 3. maaliskuuta 2020
Huomenta… Mitenkä minusta tuntuu, että taas pittää laittaa sarvet päähän ja alkaa taistella äidin puolesta ja miekö jokuaika sitte jo luulin, että nyt se taistelu päätty, kö äiti pääsi palvelutalloon… Äiti on nyt kuukauden asunu 24/7 tehostetun palveluasumisen puolella ja mitään hoito- tai palvelusuunnitelmaa ei vielä ole, eilen sain kuiten tivattua äidin omahoitajan nimen, joka pitäisi ohjeiden mukaan kertoa heti muuton jälkeen läheisille… Jotenki minusta on alkanu tuntuun, että onkhan tämä samantasoista hommaa ku se kotihoito?? Nooh, miepä kysyn palvelupäälliköltä faktoja tänään, jos hän sattuu soittamaan, soittopyynnön vuoksi äiti maksaa mielestäni ihan riittävästi tästä touhusta, mutta semmonen on nyt hytinä, että saapiiko hän oikeasti rahoilleen vastinetta??
Hieman on kyllä alkannu eppäilyttää..
Kommentit päivitykseen 25.10.2021
Anteeksi vain – jonku mielestä tietysti nyt tuntuu siltä, että mie jatkuvasti, joka asiasta täällä vikisen, mutta, mutta..
Kyllä mie niin mieleni pahoitin, kun menin äitiä katsomaan ja hän siellä oli jonku uppo-oudon ihmisen vaatteissa – YÄÄÄÄ!! Mie niin tärkeästi äidille laitoin vaatteet – uusia ja kauniita, että hänellä olisi niissä kiva olla nättinnä, vaikka eihän se äiti sitä olis kuitenkaan ymmärtänny, mutta minulle se oli hyvin merkityksellistä – halusin, että äidillä vihdoin olisi kaikki hyvin ja jos elämässä ei enää paljon muuta iloa olisi, niin jos hän vaikka kuitenkin tuntisi iloa uusista vaatteista – kuka meistä muistisairaan pään sisälle näkee?? Ja sitte äiti on puettu rumasti…. ja taas mie niin itkin… heleveta – taasko tämä alko uuestaan, muistin ajatelleeni…
Ja se äitin kuulolaite – apua – siis ollu jo viikon hukassa?? Siis onhan se toki ollu hukassa ennenki ja sitä on kontattu hakemassa soffanalta, sängyntakkaa ja jos vaikka mistä ja aina son kuiten löytynny. Olishan siitä pitänyt mulle ilmottaa jos ei oo löytynny, ku äitihän saapii sitte uuen. Joo ja kyllä mie hajen, vaikka kävellen, jos son siitä kiinni – se kuulolaite on äidille niin tärkeä, kö son milteipä ainoa väylä ulkomaailmaan ennään – se, että edes vähän kuulis… Voi prkl…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 