65. Onko se sittenkään äiti??

Facebook päivitys 8. helmikuuta 2020  

Kävin ostamassa äidille uuden television. Hän vielä jonkun verran ossaa katsella ja ehkäpä kuuleekin jotain? Ainakin kuulolaite vielä on käytössä, vaikka hampaat ei..

No, minähän en ole kovin lahjakas teknisesti, joten pyysin kampraatin mukkaan, telkkua asentammaan. No mehän menimmä telkkulaatikko kainalossa äidin huoneeseen. Panin sisään mennessäni merkille, että äidin huoneen ovi oli auki.. ne ovat yleensä lukossa.. Vilkasin vaistomaisesti sängylle ja huomasin, että äiti on sängyllä pötköttämässä. No sitten pikaisesti aloin tyhjentää senkin päältä tavaroita pois, jotta kampraatti saisi laskettua raskaan laatikon käsistään ja pääsisi asennuspuuhiin ja niin sitten keskityimme siihen, että saisimme television toimimaan.

No yhtä-äkkiä havahdun siinä kesken asennuspuuhan, että äiti nousi sängystä seisomaan ja minä tietysti säikähdin ja samassa pyörähdin ympäri ja ottamaan hänestä ”koppia”, ettei hän kaadu. Äiti ei tuolloin enää kävellyt ilman apua ja rollaattoria..

Herraisä, eihän se olekaan äiti, joka siinä seisoo – vaan kuka mummo lieneekään??

Mummeli, joka nousi äidin sängystä oli itsekin hieman pöllämystynyt ja minä siitä tietysti ihmeissäni sanoin kampraatilleni, että minäpä menen hakemaan hoitajan ja kysymään häneltä että, missäs se minun äiti on, kun äidin huoneessa oli nukkumassa joku minulle täysin vieras mummeli – pellavapää, niin kuin äitini..

Hoitaja tuumasi, että äitisi on päivähuoneessa ja samaan hengenvetoon, että kukas siellä sitten on? Hän lähti minun vanavedessä kohti äidin huonetta ja joo, sieltähän löytyi naapurihuoneen ”Alma” mummeli – muistisairas hänkin… Hoitaja kysyi ”Almalta” että, ”Mitenkäs sinä Alma tänne olet päässyt? Se sinun huonehan on tuossa vieressä? Oletko sinä täällä kuinka kauan nukkunut?” ja hän lähti taluttelemaan Almaa käytävälle, kohti mumelin omaa huonetta…

Hieman mie olin ihmeissäni tästä episodista, kun äidillähän on siellä huoneessaan kaikenlaista henkilökohtaista esinettä, tavaraa ja jopa lääkeaineiksi lueteltuja silmäsumutteita jne.. Nekkö nuot mummelit ja papparaiset sitten vaeltelevat siellä ihan ominnokkineen? Eipä onneksi kuitenkaan tällä kertaa ollut tapahtunut mitään ihmeempää ja äitikin sitten löytyi sieltä päivähuoneesta istumasta nojatuolista, rollaattori vierellään…

Häätyypä tästä lähtien kattella tarkemmin, että onko se sittenkään minun äiti, jos huoneessa joku on, kun sinne menen….

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti