69. KORONAvirus sapuu Lappiin

25.10.2021 Muisteloita keväästä 2020

Maaliskuu 2020 toi meille tiedon, oudon ja vaarallisen Covid -19 viruksen rantautumisesta Suomeen.. ja Lappiin. Täällä meänperälä diagnosoitiin maamme ensimmäinen koronavirustapaus, eräällä Aasialaisella turistilla. Suomalaiset lähtivät etätöihin koteihinsa, liikkumista rajattiin, tuli jos jonkunmoista suositusta maskeista ja turvaväleistä. Erityisesti vanhusväestö oli vaarassa. Pelotti. Kauhistutti. Järkytti..

Palvelukoti suljettiin vierailijoilta. En päässyt enää äidin luo kylästelemään.

Tilanne oli aivan uskomaton – minun elinaikanani ei tällaista ollut tapahtunut aiemmin. Olen kyllä nähnyt muutamia tosivanhoja kuvia internetin ihmeellisessä maailmassa, että ihmiset ovat ennenkin pitäneet kasvomaskeja, joten ”ruttoja” on ollut liikkeellä ihmisten keskellä ennenkin. Maailmalta saimme median välittämiä tietoja, kuinka ihmisiä kuoli tuhatpäin tähän hitokseen tautiin. Järkyttävää. Ihmiset eivät päässeet edes hautaamaan kuolleita omaisiaan, koska kaikenlaisissa kokoontumisissa oli riski saada virus.

Yrittivät sitten palvelutalollakin sopeutua vanhojen kanssa ja sieltäpä sitten yhtenä päivänä soitti hoitaja ja hänellä oli äiti vieressään. Yllättäen sain mahdollisuuden jutella äidin kanssa ❤ Eihän se äiti tietenkään jutellut, mutta minä yritin hänelle siinä kertoa, tippa linssissä, kuulumisia ja kun äiti ynähti, meinasin purskahtaa itkuun… Olipa ihana ajatus siltä hoitajalta, joka tämän järjesti, kiitos ❤ Ei sitä paljon tartte tehä, jos haluaa ja asenne on oikeanlainen..

Siinä se meni kevät, miltei sisätiloissa, kun itsekin riskiryhmään kuuluvana pelkäsin menemästä ihmisten ilmoille, etten vain saisi tartuntaa ja sairastuisi.. Menisi kuulemma vielä pitkään, ennen kuin rokote virusta vastaan saataisiin kehitettyä ja pikkuhiljaa maailma jälleen avattua.

Kuulin uutisen, että etelä Suomalaisessa palvelutalossa oli päässyt koronavirus leviämään ja toistakymmentä palvelutalon asukasta kuoli. Pelotti. Selviääköhän äiti? Mitä jos äidin palvelutaloon iskee virus? Kaikenlaisia kauhuskenaarioita pyöri mielessä ja pahintahan oli se, ettei kukaan tiennyt, miten meille kävisi… Pysyin edelleen pirtissä ja Suomi pysyi kiinni. Uusimaa eristettiin muusta Suomesta ja julistettiin poikkeusolot. Rajoilla oli valvontaa. Erikoiskaupat kiinni. Ravintolat ja Baarit kiinni. Turisti oli jäänyt tulematta ja matkailubisnes kärsi, samoin kulttuuri ja moni muu toimiala. Vanhemmat ja lapset olivat etätöissä ja etäkoulussa.

Suomi teki digiloikan. Kaikkialla kehitettiin etäpalveluita ja etätyökaluja. Ihmiset pakenivat kaupungeista mökeilleen etätöihin – kauaksi toisistaan – kauaksi kaikista..
Elämän oli silti jatkuttava ja toivossa elettävä… opittava ”uusi normaali” vaikka kaikillahan mielessä tietysti oli se, että jos vielä jonakin päivänä koittaisi ”vapaus” ja saisimme tämän ruton nujerrettua…

Siihen oli kuitenkin vielä matkaa….

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti