70. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee…

Facebook päivitys 25. maaliskuuta 2020  

Päivä 12. Vapaaehtoiskarantteeni. En ole altistunut, enkä kipeä – muuten vain sulkeutunut vapaaehtoisesti neljän seinän sisälle… (pelosta kankea riskiryhmäläinen)

No vihdoin Kela hoitotukipäätös. Hieman apuja äidin kuluihin… Vielä jää maksettavaa 1500 ekua kuukaudessa.. Asumistukipäätöstä odotellessa eli jos sieltä satku tulis tukea, niin sitte son laskettu just niin, että kaikki mikä laulaen tulee, niin se viheltäen menee..

Facebook päivitys 27. maaliskuuta 2020  

Maksoinpa äitin tehostetun palveluasumisen asiakasmaksulaskun. Iloitsin alkuviikolla, kun äiti sai hoitotukipäätöksen ja ajattelin, että no nyt vähän äitiä helpottaa, mutta mutta.. Kuinkas sitten taas kävikään- nyt asiakasmaksuyksikkö aikoo korottaa äidin hoitomaksua, kun tukipäätös on kerta tullut että näin..

Eli kaikki menee eikä riitäkkään ja äidin asumistukihakemus jäi nyt sitte pyörimään sinne Kelalle tämän koronatilanteen takia, semmonen son tämä meän kunta ja sen vanhustenhoito. Mummoilta het tilit tyhjäksi, ennenkö kerkiävät rajan tuolle puolelle…

Minulla haluttaa HUUTAA YHTÄ KOVVAA kuin tuolla pojalla tuossa kuvassa!!!!!

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti